Mrs 60 Something

Mitenkäs siellä meni joulu? Oliko kovinkin erilainen? Vai oliko niitä asioita, jotka joka vuosi tekevät joulusta joulun? On jotain mistä lähes kaikki olivat ainakin ennen joulua yksimielisiä. Ja sehän liittyy siihen, että tämä joulu olisi erilainen. Näin ainakin sanottiin ja kirjoitettiin lukuisia kertoja. Sitä tuli itsekin hieman pohdittua, että miksi tuntuisi niin erilaiselta. Ymmärrän sen, jos et sitten tavannutkaan perhettä yhtä paljon kuin aiemmin. Et matkustanutkaan jonnekin lämpimään tai edes täällä kotosuomessa. Et käynyt konserteissa, et päässyt tapaamaan ystäviä joulukahvittelun merkeissä. Niin paljon tältä joululta kiellettyjä juttuja. Moni asia tuli tehtyä toisin. Ja ah niin paljon oli samaa kuin aikaisempina jouluina. Muutama sananen meidän joulun vietosta tämän kummallisen vuoden päättyessä. Me olemme jo muutamana jouluna olleet kahdestaan osan joulunpyhistä. Silloin on ikäänkuin "sävelletty" tekemisiä. Tiedettiin, että tästä joulusta tulisi erilainen. Vietettii

Tähän aikaan on perheissä menossa monenmoista joulutohinaa. Ja lienee ollut meilläkin, kun en ole oikein ehtinyt kirjoittamaan viikottaista kuulumista. Ollaan nimittäin tehty tällä(kin) viikolla matka tänne pääkaupunkiseudulle ja kohta palataan takaisin kotiin. Kirjoitukseni kuvat nappasin perillä. Junamatkalle otin mukaan miehen synttärilahjaksi toivomansa ja saamansa kirjan Miika Nousiaisen Pintaremontti. Olen tavattoman harvoin kirjoittanut omia ajatuksiani kirjoista tänne blogiin, mutta ajattelin nyt sen tehdä vinkiksi muillekin. Tällä kertaa nimittäin mies suositteli minullekin sen lukemista. Ja luettuani ymmärrän oikein hyvin. Nousiainen kirjoittaa niin sujuvasti kuin puhuukin telkkarissa tunnetussa ohjelmassa; sattuvasti, syvällisesti, humoristisesti ja myös ajatuksia herättävästi. HUOM! en ole lukenut ainuttakaan hänen kirjastaan tehtyä arviointia mistään, joten olen kyllä ollut siltä osin täydessä pimennossa. Ei mitään käsitystä mitä muut ajattelevat. No, palataan kirjaan. Kir

Onko siellä sellaisia hetkiä, että miettii mainoksen tavoin; Mitä tänään syötäisiin? Oletan, että en ole ainut, joka toivoo aika usein löytävänsä jääkaapista tai keittiön kaapeista helppoja ratkaisuja nopeaankin ruuan laittoon. Eikö vain? Useimmat meistä, myös eläkeläiset, ovat kiireisiä eivätkä kaikki varsinaisesti harrasta ruuan valmistusta.  Kyllä ihmisellä on niin monenlaisia asioita ja tekemistä, että ei niinkään käytä aikaa ruuan valmistukseen, vaan on kiitollinen helpoista vinkeistä. Silloinkin toivoo, että vielä onnistuisi tekemään helpolla hyvää. Tähän asiaan tartun tässä kirjoituksessa. Tänä vuonna ovat monet siirtyneet hankkimaan verkkokaupan kautta myös ruokia. Suuret kauppaliikkeet pääsivätkin keväällä vauhtiin ja kuluttajat oppivat hankkimaan verkon kautta viikottaiset ruokaostoksensa. Vuoden mittaan pienemmät yrittäjät ja yksinyrittäjät ovat siirtyneet myös verkkomyyntiin. Näin on tehnyt myös muun muassa Suomen Herkkukauppa, jonka merkittävä myyntisesonki on kesäkauden l

Ranskalainen luumupiirakka on kuulunut meidän perheen jouluisiin perinteisiin 1980 -luvun alusta saakka. Löysin reseptin silloin Kotiliesi -lehdestä. Lupasin viime postauksessa jakaa tämän reseptin jälleen kerran, sillä on niin paljon uusia lukijoita, jotka eivät ole lukeneet reseptiäni vuoden 2017 kirjoituksestani. Se muuten löytyy edelleen ET -lehden nettisivulta, minulle kerrotusta tiedosta huolimatta. Hurraa!!! Palaan asiaan vielä kirjoituksen lopussa. OHJE Tällä kertaa jaan ohjeessa myös suluissa tiedot gluteenittomien jauhojen osalta, joka ei ole kovin iso muutos tavalliseen reseptiin. Tällä kertaa olen hieman lisännyt myös voin määrää, koska alkuperäisellä ohjeella tulee minun mielestäni hieman liian vähän taikinaa.  Tarvitset piirakkavuoan ja tämän kokoiseen annokseen sopii tavallinen kaupan pyöreä foliovuoka. Se on myös hyvä ratkaisu, jos innostut tekemään piirakkaa joulutuliaiseksi. Piirakka on helppo sitten paketoida vaikka sellofaanin sisään ja solmia nauhalla. LUUMUT Laita

Joulun tuloa ei nyt enää voi olla huomaamatta tai edes huomioimatta. Joulukuussa ollaan. On silti sellainen vähän outo olo, kaikki ei ole niin kuin ennen - tiedätte kyllä mistä syystä. Koko viikko on mennyt seuraten uutisia siitä miten korona tulee mahdollisesti vaikuttamaan perinteiseen joulunviettoon. Olen yrittänyt ratkoa ajatuksissani asiaa niin, että vietetään tänä vuonna sellainen joulu kuin tulee. Sopeutua tilanteeseen, vaikka se tekee vähän kipeääkin.  Viikko on mennyt silti aivan huomaamatta. Niin ne yleensä menevät. Jotain jouluisia juttuja on jo kotiin ilmestynyt. Listaan niitä tähän. Onkohan yhtään teille tuttua juttua? Pieniä Joulun merkkejä kodissamme? ❤ Adventtiajan alkamisen johdosta kynttiläkausi on avattu. Kynttilät ovat kauniita, mutta hyvin harvakseltaan niitä polttelen. Niin on ollut aina. Itsenäisyyspäivänä sytytetään toinen kynttilä. ❤ Hain havuja oman pihan kuusiaidasta ja sempramännystä. Ne tuovat tunnelmaa. Eivät tuoksu lainkaan. ❤ Ensimmäiset joulukukat ovat

Näin marraskuun vaihtuessa joulukuuksi on minulle luontevaa vähitellen virittäytyä tulevaan jouluun. Tosin vierastan vielä ylenpalttista joulumusiikin kuuntelua. Minulle Jouluun orientoituminen tapahtuu aika hitaasti, mutta kyllä näin ensimmäisen adventin tulo saa etsimään jotain jouluista esille. Ja aika monien muidenkin tavoin olen niitä, joille Joulun aikaan valmistautuminen on oikein mielekästä fiilistelyn aikaa ja siitä voi nauttia  ja nautinkin - melkein yhtä paljon, kun varsinaisista Joulun pyhistä. Tähti ikkunaan on nyt ripustettu. Sellainen ihan tavallinen valkoinen paperitähti, jossa en pidä sisällä edes valoa. Se on nyt meidän kirjastossa, joka on niin sekaisin kuin olla ja voi. Note to my self; siivoa! Huoneesta on muodostunut melkeinpä lastenlasten leikkihuone ja viimeisin viristys siellä on tyttären vanha nukkekoti, koska sillä nuo kolmivuotiaat serkkupojat ovat tykänneet leikkiä. Oli sielulleni suurta juhlaa nähdä pojat yhdessä leikkimässä pitkästä aikaa. Pipareita on le

Olen todella pitkään miettinyt sitä milloin ja nimenomaan miten kirjottaisin siitä kun jää pois työelämästä ja minkälaista elämä sitten on. Aiheen luulisi olevan aihe siinä missä muutkin, mutta ainakaan minulle asian käsittely ei ole vieläkään ihan helppoa. Jokaisella on oma elämänsä ja myös oma tarinansa tässä vaiheessa. Kerron nyt tarkemmin omasta tarinastani jotain. Vastaan myös joihinkin bloggaajakollegani @vuorenjohanna kysymyksiin, joita hän esitti tästä aiheesta instagramissa. Lupasin Johannalle, että vastailen täällä blogin puolella. Kirjoitukseni on pitkä, mutta asia on laaja ja moniulotteinen. Miten ja milloin päättää jäävänsä pois työelämästä? Otsikon mukaan puhun mieluummin siitä, että jää pois vakinaisesta työelämästä kuin eläköitymisestä. Ja sehän minullekin tapahtui kolme vuotta sitten. Pakko kyllä ääneen hämmästellä miten nopeasti aika kuluu.  Töistä pois jääminen ei ollut minulle mikään helppo päätös. Olin seurannut muidenkin kipuiluja siitä, milloin jäädä pois töistä.

Ihan malttamattomana odotin, että saan uudet verhot makuuhuoneen ikkunaan. Kuvittelin etukäteen, että verhot sellaisenaan jo voisi muuttaa makuuhuoneen ilmettä johonkin uuudenlaiseksi. No eihän se riitä yksin, tiesin toki.  Kun haluaa tehdä muutosta eikä ole harkinnut etukäteen kaikkea ihan loppuun olo on helposti kuin siinä lorussa; ei tullut takkia - tuli liivit... Tiedättehän, kun luulee saavansa aikaiseksi jotain kivaa ja uutta yhdellä muutoksella ja sitten tulee sellainen plääh -olo. Makuuhuoneeseen tavoittelin verhojen uudistuksella aiemman huomattavan vaalean sisustuksen täydennykseksi jotenkin lämpöisempää tunnelmaa. Tiesin kyllä, että talon pohjoispuolelta ikkunoista tuleva valo on kylmempää, koska aurinko ei sieltä paista juuri ollenkaan. Ja sehän on haaste värien valinnassa ja keskinäisessä koordinoinnissa! Silti halusin nimenomaan ruskeat verhot, kun olin nähnyt kuvan ihanista ruskeista verhoista muuten valkoisessa sisustuksessa. Verhot hankin oululaisesta Sisustus Decorast

Miten ihmeessä selvitä edessä olevasta marraskuusta? Kysymys on niin konkreettinen ja samalla joka vuosi sama. Vaikka ulkona on tänään lokakuun viimeisenä aivan häikäisevä auringonpaiste, niin tiedän varmasti, että tilapäistä se on. Mietin muutamia asioita, jotka tulevat mieleen ihan tästä omasta arjesta ja joiden kautta voi asettaa pieniä tavoitteita ja puuhaa marraskuiseen arkeen. Ulkoilusta voimaa Jokaisena päivänä on syytä vaikka vain piipahtaa ulkona ja vaikka vain hetkenkin. Valon määrä on vähimmillään muutaman kuukauden ajan, joten nyt on syytä ottaa irti itsestä uusi tapa toimia. Ensimmäinen kerta, jolloin en  potenut kovin suurta marraskuista väsymystä, oli jäätyäni kolme vuotta sitten marraskuun alussa pois töistä. Silloin tuli käytyä ihan vain tavallisilla kauppa-asioilla ja ehkä muutenkin ulkoiltua keskellä päivää. Ja vasta myöhemmin tajusin, että marraskuu oli ollut siedettävä. En löytänyt mitään muuta selitystä kuin tuon päivänvalon aikaan ulkona käymisen.  Nyt monet ovat

Ajattelin jatkaa juttua keittiön puolelta, kun nyt viime kerralla avasin blogissa jääkaappimme oven.  Innostuin niin siitä, kun sain uutta järjestystä kaappiin, että jaoin iloani muillekin. Kirjoitin jutussani myös siitä miksi meillä ei näkynyt jääkaapissa tällä kertaa varsinaisia valmisruokia tai itse valmistettujen ruokien "jämiä". Osasyy siihen on tosiaan tuo meidän tarpeisiin aivan täydellinen kylmäkellari /-komeroratkaisu, josta kirjoitinkin. Parempaa ratkaisua ruuan säilytykseen en olisi osannut toivoa, kun taloamme remontoitiin. Kylmäkellari liittyy meillä ruuan valmistukseen olennaisena osana, koska siellä säilytetään perunasäkkejä, porkkanoita ja lämmitettäväksi jääviä ruokia.  Ja pakasteesta otettavien hirven tai poron lihojen hitaaseen sulatukseen se on aivan verraton paikka. Vuosikymmenet pääasiallisena kotimme ruokien valmistuksesta vastaavana, on tullut keskityttyä pitkään perusruokiin, niin kuin suurin osa meistä. Tottakai silloin, kun lapset olivat pieniä, tul

Lokakuu on kuukausi, jolloin viimeistään on vain jätettävä jäähyväiset kesälle. Onko siellä niitä, jotka on huomannut tekevänsä juttuja, joiden avulla siirtyy kohti talvea? Huomasin juuri sen, miten selkeästi juuri tällä viikolla on ollut tullut tehty arkisia kodin asioita, joilla siirtää itsensä ei vain mentaalisesti vaan myös ihan konkreettisesti eteenpäin. Tällä viikolla on tullut tehtyä monenlaisia järjestelyhommia. Esimerkiksi vaatteiden säilytystä olen vienyt eteenpäin ja uudistanut kaappien järjestystä. Ulkona on tullut siivottua pihalta puiden lehdet ja sen semmoista. Mutta se tärkein tavaroiden järjestelyyn liittyvä juttu ja muutos on tullut jääkaappiin. Tekemäni muutos oli niin helppo, että hämmästelen miten en aiemmin ole hoksannut sitä tehdä. Helppouden lisäksi se on niin käytännöllinen, että jaan ilomielin eteenpäin. Toki aina on olemassa se mahdollisuus, että suurin osa teistä on jo tämän muutoksen tehnyt. Vaikka olen lukenut Ms Marie Kondon kirjat liittyen konmaritukseen

On siirrytty lokakuuhun. Kävin viime viikolla ulkoilemassa ja kuvaamassa. Saunalautat ja kahvila Oulujoen rannassa on suljettu.  Joskus yhteen viikkoon mahtuu niin arkea kuin juhlaa.  Tällä kerralla kirjoitin auki viisi asiaa, jotka kuuluivat menneeseen viikkoon torstaista torstaihin. Varoitus, että valittaen aloitan! 1. Kroppa jumittaa ja sananen lääkärille pääsyn hitaudesta! Aloitetaan nyt kerrankin kunnon valitusosuudella. Nimittäin tässä syksyn mittaan on kehittynyt kroppaan - ja nimenomaan rintarankaan melkoista jumitusta, joka muuten hiipi sitten niskaan saakka. Minulla on taustalla joskus kaksikymmentä vuotta sitten sairastettu selkärangan (alaselän) välilevyongelma mukaan lukien kulumien kehittyminen tuolle alueelle. Istuminen on yleensä ottaen ollut aina pahasta. Olette varmaan tietoinen, että istuminen on myrkkyä elimistölle ja istumisen määrää säätelemällä olen selvinnyt oikeastaan aika hyvin selkäongelmista. Leikkaukseen en halunnut vaan kaikin muin keinoin on selkää hoidet