Mrs 60 Something

Silloin tällöin blogimaailmassa kirjoitetaan kuulumisia vastaamalla joihinkin kysymyksiin. Niitä on kiva lukeakin. Pienen blogitauon jälkeen kertoilen nyt jotakin kuulumisistani. Mitä teet nyt? Tällä hetkellä päällimmäisenä varsinaisena tekemisenä on yllättävä sisustussuunnittelutehtävä kotiin. Olen parina päivänä käynyt katselemassa laattoja, joita tarvitaan meidän kodinhoitohuoneeseen. Jaa, että miksikö, kuulen siellä kysyttävän? Oltiin pienellä matkalla viime viikolla ja juuri edellisenä päivänä, kun oltiin palaamassa kotiin, soitti tytär (oli käymässä meillä) että kodinhoitohuoneen seinästä suihkuaa vettä! Vesi suihkusi suppealle osalle lattiaa tai oikeastaan portaikkoon, josta mennään pari askelmaa alemmas harrastetilaan. Ei aiheuttanut vesivauriota varsinaisesti kodinhoitohuoneeseen ja kuivattaminen aloitettiin heti, kun päästiin illaksi kotiin. Vakuutusyhtiöstä on käyty ja odotellaan heidän päätöstä.  Lopputulemana päätettiin, että nyt tehdään kodinhoitohuoneen tarvitsema re...

Eikö olekin hieno talvinen helmikuu menossa? Tekee mieli ihan alkajaisiksi todeta, huudahtaa ja kysyä näin. Toivottavasti sinä olet myös nauttinut, ainakin hetkittäin lisääntyvästä valosta. Tämän valoisan perjantaipäivän olin suunnitellut pienelle kotisiivoukselle ja lakanoiden vaihdolle. Oli kyllä ihana laittaa peitteet ja tyynyt pariksi tunniksi ulos pakkaseen tuulettumaan.  Enpä olisi arvannut minkälaisiin mietteisiin lakanoiden valinta minut sai. En siis pohtinut pelkästään valitakko Marimekon unikkoa, pellavalakanoita ja minkä värisiä nyt laitetaan. Kyllä meni pohdinta isommaksi, kun huomasin laittavani sänkyyn pitkästä aikaa sellaiset "kotipaikkalakanat". Antakaas, kun kerron mietteistäni. Olen todella usein käyttänyt noita Vallilan lakanoita, joissa näkyy oululaisia maisemia ja Oulussa käyneiden hyvin tunnistamia kohteita. Mutta pääasiassa olen käyttänyt niitä lasten perheiden lakanoina, kun tulevat käymään kotona. Ottaessani ne nyt käyttöön oman sängyn petauksessa, hu...

On se aika mielenkiintoista, että niin monet meistä päätyivät seuraamaan USA:n presidentin virkaanastujaisia. Katsoitko sinä vallanvaihtoa?  Kuuntelitko presidentti Bidenin puhetta?  Uutisissa kerrottiin juuri, että koskaan aikaisemmin eivät suomalaiset ole kyseistä tapahtumaa seuranneet niin paljon kuin juuri nyt. Niin vai seurasin minäkin. Olisikohan Korona tehnyt senkin, että olemme herkempiä ajattelemaan maailmaa yhtenä kokonaisuutena. Siis, kun katsottiin niin isolla joukolla sitä miten USA:ssa alkoi uusi hallintokausi. Presidenttien virkaanastujaispuheista puheen ollen muistan oikein hyvin varsinkin Barac Obaman ensimmäisen kauden tilaisuuden, sen lempeyden ja tulevaisuuden uskon, joka vallitsi tilaisuudessa. Samanlainen lempeän hetken kokemus tuli tänään, kun kuuntelin netistä virkaanastujaisissa esiintynyttä vaikuttavaa runoilija Amanda Gormania. Uskoa tulevaan 22 -vuotiaan nuoren tavoin. Ihan parasta.                   ...

Miten ihmeessä selvitä edessä olevasta marraskuusta? Kysymys on niin konkreettinen ja samalla joka vuosi sama. Vaikka ulkona on tänään lokakuun viimeisenä aivan häikäisevä auringonpaiste, niin tiedän varmasti, että tilapäistä se on. Mietin muutamia asioita, jotka tulevat mieleen ihan tästä omasta arjesta ja joiden kautta voi asettaa pieniä tavoitteita ja puuhaa marraskuiseen arkeen. Ulkoilusta voimaa Jokaisena päivänä on syytä vaikka vain piipahtaa ulkona ja vaikka vain hetkenkin. Valon määrä on vähimmillään muutaman kuukauden ajan, joten nyt on syytä ottaa irti itsestä uusi tapa toimia. Ensimmäinen kerta, jolloin en  potenut kovin suurta marraskuista väsymystä, oli jäätyäni kolme vuotta sitten marraskuun alussa pois töistä. Silloin tuli käytyä ihan vain tavallisilla kauppa-asioilla ja ehkä muutenkin ulkoiltua keskellä päivää. Ja vasta myöhemmin tajusin, että marraskuu oli ollut siedettävä. En löytänyt mitään muuta selitystä kuin tuon päivänvalon aikaan ulkona käymisen.  Nyt m...

Olin reilun viikon poissa kotoa Etelä-Suomessa, jossa kaksi lapsistamme asuu perheineen. Ehkä joku huomasi instagramin stoorista, että viime viikonloppuna vietettiin meidän kuudennen lapsenlapsen kastejuhlaa. Koska mentiin pääkaupunkiseudulle muustakin syystä jo edellisenä viikonloppuna, päädyin jäämään sinne lasten perheiden luo kokonaiseksi viikoksi.  Ennen tuota matkaa koin jotenkin selkeästi, että syksyyn orientoituminen ihan täällä kotona siirtyy matkan jälkeiseen aikaan. Vielä reissuun lähtiessä tuntui ihan kesältä. Nyt sitten yhtäkkiä on syksy ja ollaan kotona. Ja olisi sitä kuuluisaa aikaa kotipuuhailuille. Etukäteen ajattelin, että palattuamme siitä vain oikein alan siivota ja järjestellä paikkoja (ei siis elkästään tyynyjen pöyhintää syksyä varten), jotain suurisuuntaisempaa etukäteen kuvittelin. Että vähän vaihtaisi kalusteiden paikkoja ja sen semmoista. Koska kaikki tekeminen ei noin vain käynnistykään, ajattelin jäsentää niitä tähän kirjoitukseeni. Kyllä on sekalaisia ...

Kirjoitin viimeksi, että voisin kertoa hieman kuvissa näkyvästä matostamme ja mitä kokemuksia siitä on tullut. Ennen kuin mennään mattoasiaan, haluan avata hieman tämän hetkisiä ajatuksiani kotimme sisustamisesta.  Olemme muuttaneet tähän taloon (alunperin siis siihen vanhaan taloon ennen isoa remonttiamme) jo 38 vuotta sitten. Eikös vain ole paljon!!! Eletään todellakin talossa, jonka sisustus on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa. Sisustaminen on ollut minulle aina mieluisaa, mutta aika paljon innostuksesta tehdä muutoksia on kohdistunut pääosin verhoihin, astioihin, liinavaatteisiin ja mattoihin eli pääosin aika tavanomaisiin kulutukselle alttiisiin tuotteisiin. Somistamista ja kalusteiden siirtämistä paikasta toiseen teen lähinnä virkistyksen vuoksi. Helppo tapa uudistaa kodin ilmettä. Pääosa huonekaluistamme on ajalta kolmekymmentä vuotta sitten talon remontin jälkeen.  Sitten on  yksi pitkäaikaisimmista kalusteistamme muun muassa keittiön jotain satavuotia...

Bloggaaminen on ihan selkeästi jäänyt hieman vähemmälle tänä keväänä. Välillä on sellainen syyllinen olo, että mitäpä minä tässä kertoilemaan kuulumisia, kun ei tapahdu mitään ja ajatukset pyörivät koko ajan koronan ympärillä ja siten myös ikäänkuin "oman navan ympärillä". Lienenköhän oikeassa, että osalle lukijoistakin elämä on satunnaisesti epämääräistä haahuilua ja varovaista toiveajattelua paremmasta huomisesta. Tällä kertaa jotain haja-ajatuksia hetkenä vapun jälkeen.  Onkohan kukaan muu jo täynnä etäelämää? Elämä on niin etäelämää ainakin enimmäkseen meilläkin. Toki olemme onnekkaita, että yksi lapsi perheineen asuu kaupungissa ja tavattukin on kuten viimeksi vapunaattona yhdessä syötiin perinteisiä vappuherkkuja. Sitä varten tuli viriteltyä ilmapallojakin ja vähän serpentiiniä. Meillä on näiden tapaamisten suhteen sellainen sopimus, että kannetaan tahoillamme vastuuta ja voidaan tavata, kun on tarve. Tavataan siis turvallisuus huomioiden.  Vapunpäivänä m...