Mrs 60 Something

Kesä tuli tänä vuonna vihdoinkin ja samalla pitkään odotettuna. Niin monien muiden tavoin odotin melkein malttamattomasti, että tuntuisi kesältä. Koska en monestakaan syystä saanut tehtyä kesäkuun alussa pihatöitä siten kuin yleensä teen, olin niin onnellinen (ja samalla onnekas), että olin varannut kotiin siivouksen juuri oikeaan hetkeen. Nimittäin epäonneksi ikuisesti itsestään muistuttava selkäsairaus iski täydellä voimalla sen ihanan viikonlopun jälkeen, jonka vietin riemuylioppilasjuhlissa nuoruusvuosien kotipaikkakunnalla. Ei olisi minusta ollut siivomaan taloa ja varsinkaan pesemään olohuoneen ikkunoita, saunaa ja sen semmoista, jotka kuuluvat kesäkuun alkupuolen puuhiin. Ja se puutarha, siitä en sano mitään. Tiedät varmaan miltä tuntuu kun rikkaruohot rehottaa ja valtaa kukkapenkit. Sen sijaan iloitsen nyt siitä, että kotona on puhdasta. Ja sen lisäksi, että on puhdasta, on valoisaa. Ikkunan pesun yhteydessä vaihdettiin vaaleat verhot, pesin sohvien päällä olevat huovat ja pien...

Te, jotka olette seuranneet minua pitempään, tiedätte, että meidän mökki ja mökkeily on oikeastaan aivan tavallista pienessä omakotitalossa asumista. Silti on jotain, joka erottaa kaupunkikodissa ja mökillä elämisen toisistaan. Ja se on siivousrutiinit. Samalla, kun ajattelin näin kirjoittamalla hieman selkiyttää tämänhetkisiä ajatuksia, ajattelin kertoilla miten siivoaminen meidän mökillä sujuu. Siis pään selvittämistä ja siivousta tässä jutussa. Ensinnäkin me käydään mökillä läpi vuoden. Ja meistä mies käy minua useammin yksinkin tekemässä tarpeellisia töitä, jolloin minä jään kaupunkiin omiin hommiini. Oikeastaan mökkeily on meille aivan väärä ilmaisu, mutta menkööt, kun kuitenkin on kyse ns vapaa-ajan vietosta vähän eri vinkkelistä kuin kuin on elämä kotona kaupungissa. Omasta mielestä mökki tuntuu oikeastaan aina olevan siivouksen tarpeessa. Silti siellä tulee tehtyä perusteellisia siivouksi aika harvoin, lähinnä sesonkiluonteisesti. Tällä kertaa olin orientoitunut siihen, että ny...

Nyt, kun on toukokuu päässyt hienosti vauhtiin ja on vietetty vaput ja äitienpäivät, on oikein kiva, että välillä on ihan tavallisia, arkisia päiviä. Vielä on tulossa helatorstaita ja helluntaita ja kukapa ei miettisi juhannustakin, mutta silti arjessa on oma hohtonsa. Tuntuvat pyhäpäivätkin joltain, kun vain muistaa arjen ja pyhän erottaa toisistaan. Puhun nyt vain omasta puolestani, kun on tänä keväänä sattuneesta syystä joskus ollut sellainen tunne, että kaikki päivät ovat samanlaisia. Pitää joskus muistuttaa itseä katsomaan kalenterista mikä päivä on. Mutta arjesta piti kirjoittamani. Ollaan oltu kotona ja ihan huomaamatta on tullut tehtyä harvinaisempiakin siivouksia välillä, vähän sellaista sesonkihommaa. Eteisen vaatekaapista keräsin kaikki kengät, kenkätelineen ja reput pois. Imuroin kengät ja puhdistin ne. Samalla vein osan talvikengistä vinttiin ja muut pois makuuhuoneeseen kesän ajaksi (minulla on sellainen ikealainen kenkähyllykkö erikseen, jossa säilytän myös kenkiä)....

Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa siitä, miten toteutimme eteisaulan remontin. Tässä jutussa siitä miten todellakin meille oli vanhoissa lattialaatoissa vara parempi vanhaa sanontaa mukaellen. Kirjoitin jutun "kysymys ja sitten vastaus" tyylillä. Milloin eteisaula ja sisäänkäynnin pikkueteinen on laatoitettu?   - Laatoitus on tehty silloin, kun tämä talo kolmekymmentä vuotta sitten käytännössä rakennettiin kokonaan uusiksi. Siis yksikerroksisesta 1960 -luvun pikkutalosta rakennettiin kaksikerroksinen talo 1980 -luvun lopussa.  Miksi remontti oli tarpeen? - Jokunen vuosi sitten kuulimme kummallisen jysähdysäänen, jonka syyksi paljastui eteisaulan laattojen irtoaminen jokseenkin laajalti. On kuulemma sattunut jollekin muulle samanlaista, että laatan kiinnitysaine ei ole pitänytkään "ikuisesti". Tämän tilanteen kanssa sitten elettiin ne kuuluisat muutamat vuodet ja koko ajan harkittiin vakaasti, että laatat pitää vaihtaa. HUH, HUH! Eli ei mikään kiva ...