Mrs 60 Something

Nykyisin tahtoo vähän venähtää aikaa, että tulee kerrottua ajankohtaisia kuulumisia. Nytkin ollaan yhtäkkiä jo kevättalvessa. Tosin käsite kevättalvi lienee useille hyvin erilainen. Täällä mökillä Koillismaalla se tarkoittaa vielä sitä, että lumi ei ihan heti sula. Ei se lumen määrä, mutta ilmat pysyy vielä maaliskuussa kylminä eikä aurinkokaan sentään joka päivä näyttäydy lunta sulattaakseen. Ja onhan nyt hiihtolomalaisille aivan ihanaa, että pääsee hiihtämään, laskettelemaan tai muutoin vain nauttimaan talvesta. Me vietettiin hiihtolomaviikkoa Etelä-Suomen hiihtolomalaisten viettäessä lomaa meillä. Silloinkin käytiin mökillä ja käytiin seuraamassa pienempien lasketteluharjoitttelua Iso-Syötteellä.  Tultiin mökille viikonlopuksi ja nopeasti ovat päivät vierähtäneet. Minun puuhat on melkolailla samanlaisia riippumatta vuodenajasta. Nyt en ottanut suksia mukaan, joten ulkoilu jää aika lailla käveleskelyyn metsäautotiellä ja vähän metsässäkin. Taisin kirjoitella aiemmin, että nilkkao...

Te, jotka olette seuranneet minua pitempään, tiedätte, että meidän mökki ja mökkeily on oikeastaan aivan tavallista pienessä omakotitalossa asumista. Silti on jotain, joka erottaa kaupunkikodissa ja mökillä elämisen toisistaan. Ja se on siivousrutiinit. Samalla, kun ajattelin näin kirjoittamalla hieman selkiyttää tämänhetkisiä ajatuksia, ajattelin kertoilla miten siivoaminen meidän mökillä sujuu. Siis pään selvittämistä ja siivousta tässä jutussa. Ensinnäkin me käydään mökillä läpi vuoden. Ja meistä mies käy minua useammin yksinkin tekemässä tarpeellisia töitä, jolloin minä jään kaupunkiin omiin hommiini. Oikeastaan mökkeily on meille aivan väärä ilmaisu, mutta menkööt, kun kuitenkin on kyse ns vapaa-ajan vietosta vähän eri vinkkelistä kuin kuin on elämä kotona kaupungissa. Omasta mielestä mökki tuntuu oikeastaan aina olevan siivouksen tarpeessa. Silti siellä tulee tehtyä perusteellisia siivouksi aika harvoin, lähinnä sesonkiluonteisesti. Tällä kertaa olin orientoitunut siihen, että ny...

Miten tuo aika lentääkin näin keväällä! Jotenkin tuntuu, että omatkin energiat ovat siirtyneet uudelle tasolle valon lisääntymisen myötä. Ei tee mieli hirveästi muistella alkutalven pimeitä ja kylmiä päiviä. Olo tuntui jotenkin niin tahmealta. Nyt on monella tavalla helpompaa, kun on saatu ensimmäinen koronarokotus ja on ilmassa lupauksia koronaexitistä. Tällä kertaa kuulumisia parin viikon ajalta, vähän sitä sun tätä. Meillä oli aivan ihana viikko, kun yhden lapsen perhe oli käymässä ja saatiin olla lastenlasten kanssakin pitempään. En käy nyt asiaa enempää hehkuttamaan, mutta kaikki, jotka ovat isovanhemmuutta kokeneet, luultavasti tunnistavat tuntemukset siitä miten kaikkia pienten lasten kasvussa ja kehityksessä tapahtuvia muutoksia me isovanhemmat rekisteröimme ja talletamme sydämiimme. Niin ja mielellään niistä myös puhumme. Kuten olen luvannut, ei enempää lasten perheistä täällä blogissa. Kevätkin otti isoja askelia parin viikon ajan ja toivottavasti moni teistä sai jo hetken na...

Nyt on se kaikkein kylmin ja monille luultavasti raastavin jakso vuodesta menossa. Kun pitäisi jaksaa sinnitellä kylmien pakkaspäivien ohi ja aurinko melkeinpä kiusaa ajatusta siitä, että kohta se lämmittää meitä konkreettisesti. Onko siellä ketään muuta, jolle sellaiset -5 astetta on just passeli pakkaslukema? Tuolloin on sellainen ilma, että tietää olevan talvi, mutta selviää oikein hyvin, kun pukee päälleen sellaiset aika tavanomaiset talvivaatteet? Täällä on yksi niistä, joka liputtaa maksimissaan -5 asteen puolesta, siis ihan tavallisena talvena. Ja kuten tiedätte, nyt on ollut niin kovat pakkaset, ainakin täällä meillä Oulun korkeudella, että tuollaiset -5 astetta on ollut usein haave vain. Siispä oi miten ihanaa tulee olemaan, kun mittarilukemat ovat tuollaiset. Sitä ennen pientä puhetta pakkasesta ja piipahduksesta mökille. Pakkasista huolimatta tai ehkä sen ansiosta on ollut muutama aivan mielettömän kaunis aurinkoinen päivä. Eilen lähdin mökille miehen mukaan aika ex tempore ...

Viime viikonloppuna oli sellainen viikonloppu mökillä, jota määritti liikkuminen luonnossa. Toki sään mukaan piti valita aika, jolloin lähti liikkeelle, mutta onneksi sadetta saatiin vain jonkin verran. Aiheena oman luontosuhteen kehittyminen nousi mieleeni ja ajattelin hieman siitä kirjoittaa. Oikeastaan jonkinlainen havahtuminen aivan viime vuosina tapahtuneeseen muutokseen sai minut asiaa pohdiskellen avaamaan. Nimittäin koskaan ei ole liian myöhäistä sille, että tällainenkin asia kehittyy edelleen. Tämän jutun kuvat ovat viime viikonlopulta maanataiaamu mukaan lukien. Luonto on sinänsä ollut lähellä aina lapsuudesta lähtien, koska olen syntynyt maalla ja elänyt lapsuuden ja nuoruuden maaseudulla, vaikkakaan en maatalon tyttö olekaan. Tätä kaupunkilaisuutta on puolestaan kestänyt sellaiset 45 vuotta, joten siinä mielessä miellän itseni ensisijaisesti kaupunkilaiseksi. Vapaa-aikaa on määrittänyt aikuisiässä puolison ja lasten kanssa vuosikymmenet vapaa-ajan paikassamme. Taisi Mikko K...

On ollut muutamia ihanan kesäisiäkin päiviä ja on tullut puuhailtua ihan vähän sellaisia keväästä kesään siirtymiseen kuuluvia juttuja mökilläkin. Ajatukset ovat viivähtäneet usein todella pienissä asioissa ja tekemisissä. Oikeastaan on ollut aivan turhaakin pohtia mitä kulunut poikkeava kevät olisi vaikuttanut pysyvämmin omaan elämään. Ainakin minä koen sen niin.  Ajattelin kirjoitellakin vallan pienistä minua ilahduttaneista asioista vapaa-ajan paikallamme / mökillä, jota kotoisasti kutsumme Ranchiksi. Nyt koronakeväänä ollaan oltu tavallista enemmän maalla. Ja tähän kohtaan sitten välittömsti selostus siitä miten ja miksi mökille on siirretty, kun varsinkin Etelä-Suomen näkökulmasta on suositeltu olemaan ainoastaan kotona. Olemme kaksi perustervettä ja reilusti alle 70 -vuotiasta ja meidän vapaa-ajan paikkamme on puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa. Sinne siirtymistä varten ei tarvitse välttämättä käydä missään, joten emme ole voineet aiheuttaa mitään vahinkoa...

Aurinkoinen sunnuntaiaamu ja onnekkaasti vielä päästiin mökille. Olo on edelleen hieman epätodellinen huomaan miettiväni ihan täydellisen aurinkoisena aamuna. Avaan keittiön verhot ja ihan kaikki on niin kuin aina on ollut. Sama, olisiko lähemmäs sata vuotta vanha navetta näkyy pihan toisella puolella kuten aina ennnekin. Ja aurinko nousee tuosta vasemmalta niin kuin aina nousee. Otan kuvan ja kaksikin. Olen herännyt vallan aikaisin eli puoli seitsemältä - eilen heräsin puoli kuudelta- siis talviaikaa. Kännykän kello osoittaa kesäaikaa. No, kesä, se on vielä ajatus, joka tulee todelliseksi täälläkin parin kuukauden päästä. Nyt on kevät, jota ei uskoisi noista lumimääristä, joita täällä mökin alueella vielä on. Viikko sitten oli ehkä viisi astetta plussalla ja maa oli märkä kuten lumikin. Nyt on piha ja pihatie jäätiköllä. Onneksi otin Icebugit mukaan! Onneksi, sillä ne piti eilen tullessamme laittaa jo autossa jalkaan, jotta pääsin kaatumatta autosta taloomme. Ja nyt myöhemmi...

Otin joku aika sitten muutamia kuvia kotoa pajunkissojen innostamana. Voi miten nuo kuvat sopivat tähän hetkeen, tähän päivään ja ehkä tuleviin viikkoihin. Hiljaisuutta, pysähtyneisyyttä ja ehkäpä tavanomaista rauhallisempaa elämää nyt. Niin, niin monet ovat nyt todenneet sen miten hyvä on olla kotona tai mikseipä mökilläkin, jonne mekin siirryttiin muutamaksi päiväksi. Jotkut ovat laatineet sellaisia kotoisia to do -listoja. On tärkeää suunnata ajatuksia johonkin tekemiseen sen sijaan, että koko ajan olisi kiinni koronavidusepidemian aiheuttamissa mullistuksissa. Samalla luonnollisesti tulee huolehtia omasta ja läheisten terveydestä. Ilahduttavasti on paljon niitäkin, jotka ovat ojentaneet auttavan kätensä tuntemattomillekin. Meidän arkemme jatkuu maalla ja kaupungissa vuorotellen. Sivumennen sanoen meillä riittää monenlaista tekemistä molemmissa paikoissa kevättalven remonttien jäljiltä. Kotona kaupungissa eteisen aulan laattalattia korjattiin ja täällä maalla on saatu aika ...