Kovia pakkasia ja pieniä, yksinkertaisia mökkeilyn iloja

Nyt on se kaikkein kylmin ja monille luultavasti raastavin jakso vuodesta menossa. Kun pitäisi jaksaa sinnitellä kylmien pakkaspäivien ohi ja aurinko melkeinpä kiusaa ajatusta siitä, että kohta se lämmittää meitä konkreettisesti.

Onko siellä ketään muuta, jolle sellaiset -5 astetta on just passeli pakkaslukema? Tuolloin on sellainen ilma, että tietää olevan talvi, mutta selviää oikein hyvin, kun pukee päälleen sellaiset aika tavanomaiset talvivaatteet? Täällä on yksi niistä, joka liputtaa maksimissaan -5 asteen puolesta, siis ihan tavallisena talvena. Ja kuten tiedätte, nyt on ollut niin kovat pakkaset, ainakin täällä meillä Oulun korkeudella, että tuollaiset -5 astetta on ollut usein haave vain. Siispä oi miten ihanaa tulee olemaan, kun mittarilukemat ovat tuollaiset. Sitä ennen pientä puhetta pakkasesta ja piipahduksesta mökille.

Pakkasista huolimatta tai ehkä sen ansiosta on ollut muutama aivan mielettömän kaunis aurinkoinen päivä. Eilen lähdin mökille miehen mukaan aika ex tempore -mielellä. Viivyttiin yön yli ja olipa hyvä ratkaisu näiden kotona vietettyjen päivien ja viikkojenkin joukkoon lähteä hetkeksi siellä käymään. Muutama viikko sitten oltiin viimeksi mökillä yhdessä ja nyt oli kiva huomata sekin seikka, että päivä tuntui jo olevan pitempään valoisa. Oli kaunis päivä ja jo matkalla otin ensimmäiset valokuvat.

Oltiin perillä heti puolen päivän aikaan ja syötiin nopeasti jotain, sillä aina on jotain tehtävää ns päivän valon aikaan. Näin keväällä pitää pilkkoa puita (siis hakata halkoja) kuivumaan tulevien talvien lämmitystä varten. Puiden pitää kuivua liiterissä parikin vuotta, että ne ovat hyviä polttamiseen. Maalla ja kaupungissa on molemmissa puusauna ja maalla talossa on sekä sähkölämmitys että puulämmitys, joten puita tarvitaan ja niitä onneksi on mistä ottaa. Minä lähdin pienelle metsäretkelle ja kävin samalla katsomassa miehen puuhia eli sitä halon hakkuuta. Oli melkein siettämättömän kaunista, vaikkakaan ei ihan unelmapakkasiani. Silti, kevätaurinko hieman lämmittää päivällä jo nyt - vai kuvittelenko vain?Varsinkin metsässä pieneltä viimalta suojassa on aika ihana olla ja ihastella ympäröivää luontoa. Metsissä on kaikenkokoisia puita, joten välillä sai katsella tosi korkealle nähdäkseen latvoihin. Ei tosiaan puhuta turhaa metsän hyvää tekevästä voimasta. Tällainen lyhyempikin kävely (onneksi oli moottorikelkan jälkiä mitä kävellä) tekee niin hyvää eikä vaadi kuin asianmukaista pukeutumista.

Metsäreissun jälkeen palasin talolle. Mökillä tulee tehtyä ruokaa aika usein mitä kaapista löytyy periaatteella. Iltaruuan tekeminen on mukava rutiini, jolla saa nostettua tavallisen mökkireissun viettoa vähän niin kuin toiselle tasolle. On oikeastaan yksi mökkeilyn varsin yksinkertaisista iloista. Tällä kertaa heti tultuamme mökille otin pakasteesta palan hirvenlihaa ja nostin huoneenlämpöön pehmenemään. Parin tunnin päästä joskus metsäreissun jälkeen leikkasin siitä käristyslihaa ja tein käristyksen. Olin tuonut kaupasta lehtikaalia ja fetaa. En kyllä miettinyt kaupassa yhtään mitä tekisin varsinaiseksi ruuaksi. HUOH!!! Huuhtelin lehtikaalin ja poistin sen keskellä olevan paksun "ruodon" sekä revin kuivatun lehtikaalin paloiksi. Laitoin pannulle öljyä ja paistoin sen rapeaksi. Levitin valmiin paistoksen salaattikulhon pohjalle, lisäsin öljyä, ripauksen suolaa ja mustapippuria. Sekoitin lehtikaalin mausteiden kanssa ja lisäsin päälle fetajuuston murskaten sen paloiksi ja halkaistut kirsikkatomaatin viipaleet. Sekoitin vielä aineksia vähän keskenään ja jätin odottamaan ruokailua. Koska en ollut hoksannut tuoda mukana perunoita, huono puoli tällaisessa extempore -matkassa on suunnittelemattomuus, niin tein risottoa. Mökillä on tietyt ruoka-ainekset, joita pyrin pitämään valmiina juuri tällaisia suunnittelemattomia ruokailuja varten. Yksi niistä on risottoriisi. Ruoka maistui ihan hyvältä ja iltakin oli melko pitkällä. Ei tarvinnut syödä iltapaloja.  Ja kyllä nukutti hyvin. Nukun toisinaan turhan huonosti, joten hyvä, että yö meni mukavasti. Ennen ruokailua käväisin ottamassa muutamia kuvia, kun auringonlaskun aikaan hanki sai niin kivaa kultaista väriä. Eka kertaa huomasin, että ladon seinää vasten nojallaan olevat vanhat heinäseipäätkin näytti ihan kivoilta ilta-auringon valossa. Sentään olen tässä pihassa viettänyt vuosikymmeniä vapaa-aikaa ja nyt vasta huomasin.

Mökkiaamuun kuuluu tarkistaa ulkoilman lämpöasteet samalla, kun keitetään teevesi ja valmistellaan aamupala. Niinpä! Oli yli 30 astetta, kuten oli luvattu. Onneksi oli suunniteltu palata kotiin jo puolilta päivin, joten eipä olisi ollut halukkuuttakaan lähteä tuollaiseen pakkaseen ulkoilemaan. Toki ilma ehti jo vähän lauhtua ennen kuin lähdettiin, mutta silti oli todella kylmää.

Ennen kotiin lähtöä tuli hieman siistittyä paikkoja ja samalla ajatus jo siirtyi maaliskuuhun. Tuli mietittyä sitäkin, että pari ystävää odottaa edelleen käyntiä mökillä ja saattaapa olla mahdollista, että perhettäkin olisi käymässä keväällä mökillä. Ai että, kun ilmat lämpenee, voisi jopa käydä vähän hiihtelemässä jollain metsäreitillä.

Mukavaa helmikuun loppua!

We went for a short visit to our summerhouse. Weather was super cold but sunny. Simple moments and some walking in the woods.