Mrs 60 Something

Kuten olette huomanneet, kirjoitan sisustamiseen liittyviä juttuja silloin tällöin. Myönnän, että ihan mielellään kirjoitan tällaisistakin asioista meidän vanhan talon pitkän asumis (heh ja kokemus- ) -historian innoittamana. Olin jo tämän jutun kirjoittanut julkaistavaksi, kun istuttiin ystävän kanssa kahvittelemassa ja spontaanisti pohdittiin miten meidän harrastuneisuus sisustamisasioissa on kehittynyt. Huomasin, että kaikki mitä olin jo kirjoittanut valmiiseen tekstiini, toistui meidän keskustelussa. Siispä jatkan juttuani alkuperäisen tekstin pohjalta Oletan, että osaksi syynä sisutamisharrastuneisuudesta perustuu eräänlaiseen visuaaliseen asioiden hahmottamiseen. Olenkin miettinyt sitä, että jo lapsuuden kodista muistan monia sisustukseen liittyviä asioita, värejä ja tunnelmia. Muistan tosi tarkkaan missä mikäkin huonekalu oli ja minkä väristä oli kodissamme. Ja sitten nuorena ennen kuin oli mitään käsitystä omasta kodista aloin lukea sisustuslehtiäkin. Ja todellakin jäätyäni elä...

Että miten niin kuin on mennyt mielestäsi tänä keväänä, tekee mieli kysyä itseltä? Ja vastata samalla muillekin jotain. Joten näin pääsiäisviikolla kirjoitan pitkästä aikaa jotain tänne blogiin näistä kuluneista viikoista. Ensin aiheena tämä kauhea kevät, joka on ottanut jotenkin todella lujille. Meni pari viikkoa Ukrainan sodan syttymisestä, kun itsellä tilanne meni niin tunteisiin. Jostain syvältä nousi pintaan ne muistot, kun äiti joskus puhui evakkotaipaleestaan ja niistä ajoista sodan keskellä. Kesti viikon verran, että joka päivä ihan yllättäen tuli hetki, että itketti niin paljon. Samalla kyllä pystyi itselle selittämään miksi omat tunteet oli niin voimakkaita, mutta ei vain voinut mitään. Tuon yhden lohduttoman viikon jälkeen alkoi helpottaa. Auttoi paljon se, että vähensin uutisten seuraamista, joka tosiaan ei ollut helppoa tällaiselle uutisfriikille. Tunteiden vuoristoradalta ei ole voinut välttyä ja todella odotan nopeita päätöksiä Suomen ja suomalaisten turvaksi. Sitä olen ...