Mrs 60 Something

Onpahan ollut aika ihana alkusyksy ja jotenkin tuntuu siltä, että tänä syksynä ovat aistit olleet aika herkät havainnoimaan ympäröivää luontoa. Osasta luontokokemuksistani kiitos heti alkuun ystävyydelle, joka saa lähtemään uusiin elämyksiin ja hieman kokeilemaan rajojaan. Ja miehelle, joka ihan varta vasten lähti syksyisenä sunnuntaina mökillä käymään kanssani ehkä suloisimman pienen suon rannalla, jonka löysin pari vuotta sitten. Tällaisin miettein juttua luontokokemuksista syyskuulla. Luonto on ollut aina läsnä elämässäni lapsuudesta lähtien tavalla tai toisella. Me suomalaiset olemme varsin onnekkaita luonnon läheisyydestä. Olen tottunut liikkumaan meidän mökillä metsissä ja luonnossa nykyisin myös yksin. Pelkästään mökin pihapiirissä saa ajan kulumaan ihastellen vieressä virtaavan Iijoen kauneutta ja odottamaan milloin joutsenet lentävät vakioreittiään sen yllä. Joskus onnistaa nähdä, useimmiten ei. Mutta se odottaminenkin, se kannattaa aina. Käytiin tosiaan miehen kanssa ensimmäi...

Nyt on se kaikkein kylmin ja monille luultavasti raastavin jakso vuodesta menossa. Kun pitäisi jaksaa sinnitellä kylmien pakkaspäivien ohi ja aurinko melkeinpä kiusaa ajatusta siitä, että kohta se lämmittää meitä konkreettisesti. Onko siellä ketään muuta, jolle sellaiset -5 astetta on just passeli pakkaslukema? Tuolloin on sellainen ilma, että tietää olevan talvi, mutta selviää oikein hyvin, kun pukee päälleen sellaiset aika tavanomaiset talvivaatteet? Täällä on yksi niistä, joka liputtaa maksimissaan -5 asteen puolesta, siis ihan tavallisena talvena. Ja kuten tiedätte, nyt on ollut niin kovat pakkaset, ainakin täällä meillä Oulun korkeudella, että tuollaiset -5 astetta on ollut usein haave vain. Siispä oi miten ihanaa tulee olemaan, kun mittarilukemat ovat tuollaiset. Sitä ennen pientä puhetta pakkasesta ja piipahduksesta mökille. Pakkasista huolimatta tai ehkä sen ansiosta on ollut muutama aivan mielettömän kaunis aurinkoinen päivä. Eilen lähdin mökille miehen mukaan aika ex tempore ...

Viime viikonloppuna oli sellainen viikonloppu mökillä, jota määritti liikkuminen luonnossa. Toki sään mukaan piti valita aika, jolloin lähti liikkeelle, mutta onneksi sadetta saatiin vain jonkin verran. Aiheena oman luontosuhteen kehittyminen nousi mieleeni ja ajattelin hieman siitä kirjoittaa. Oikeastaan jonkinlainen havahtuminen aivan viime vuosina tapahtuneeseen muutokseen sai minut asiaa pohdiskellen avaamaan. Nimittäin koskaan ei ole liian myöhäistä sille, että tällainenkin asia kehittyy edelleen. Tämän jutun kuvat ovat viime viikonlopulta maanataiaamu mukaan lukien. Luonto on sinänsä ollut lähellä aina lapsuudesta lähtien, koska olen syntynyt maalla ja elänyt lapsuuden ja nuoruuden maaseudulla, vaikkakaan en maatalon tyttö olekaan. Tätä kaupunkilaisuutta on puolestaan kestänyt sellaiset 45 vuotta, joten siinä mielessä miellän itseni ensisijaisesti kaupunkilaiseksi. Vapaa-aikaa on määrittänyt aikuisiässä puolison ja lasten kanssa vuosikymmenet vapaa-ajan paikassamme. Taisi Mikko K...