Mrs 60 Something

Kesä tuli tänä vuonna vihdoinkin ja samalla pitkään odotettuna. Niin monien muiden tavoin odotin melkein malttamattomasti, että tuntuisi kesältä. Koska en monestakaan syystä saanut tehtyä kesäkuun alussa pihatöitä siten kuin yleensä teen, olin niin onnellinen (ja samalla onnekas), että olin varannut kotiin siivouksen juuri oikeaan hetkeen. Nimittäin epäonneksi ikuisesti itsestään muistuttava selkäsairaus iski täydellä voimalla sen ihanan viikonlopun jälkeen, jonka vietin riemuylioppilasjuhlissa nuoruusvuosien kotipaikkakunnalla. Ei olisi minusta ollut siivomaan taloa ja varsinkaan pesemään olohuoneen ikkunoita, saunaa ja sen semmoista, jotka kuuluvat kesäkuun alkupuolen puuhiin. Ja se puutarha, siitä en sano mitään. Tiedät varmaan miltä tuntuu kun rikkaruohot rehottaa ja valtaa kukkapenkit. Sen sijaan iloitsen nyt siitä, että kotona on puhdasta. Ja sen lisäksi, että on puhdasta, on valoisaa. Ikkunan pesun yhteydessä vaihdettiin vaaleat verhot, pesin sohvien päällä olevat huovat ja pien...

Matkalla oleminen oli meille jo aika kaukainen muisto kaikkien näiden erilaisten ja erikoisten vuosien jälkeen. Maaliskuussa kävimme vihdoinkin kuuden vuoden jälkeen Ranskassa, josta on muodostunut meille molemmille läheinen maa. Olenkin joskus kirjoittanut suuresta (käytettäköön nyt kulunutta ilmaisua) rakkaudesta Ranskaan. Jo lukiovuodet luin ranskalaisia lehtiä ja opiskelin kolme vuotta tavallista kouluranskaa. En sen kummempaa kielitaitoa saavuttanut, mutta jollakin tavalla jotain ranskalaisuudesta siirtyi sieluuni ja näköjään pysyvästi. Miehellä on toki oma polkunsa tähän ihastukseen, jonka olemme jo vuosikymmeniä yhdessä jakaneet. Mutta eipä siitä sen enempää.  Pahoittelut, kun en saa kuvia tottelemaan ja pysymään oikeissa kohdissa, joka johtunee siitä, että ne on otettu kännykällä. Sitten vain tunnelmiin matkalta ja matkan jälkeen ja vähän siihen ruudulliseen pöytäliinaankin.                         ...

Aluksi pitää heti todeta, että tykkään harmaasta väristä. Olen aina käyttänyt harmaita vaatteita ja sisustanut kotia harmailla väreillä. Tässä jutussa antaudun sekä ihastelemaan harmaita sisustuksellisiakin tunnelmia mökiltä ja kotoa että potemaan vähän kaukokaipuuta.  Oltiin viikko sitten viikonloppuna meidän maalla ja sattuikin niin sopivasti tosi harmaa sää juuri silloin. Tuolloin iski melankolia ja sitten iski kaukokaipuu. Tuollainen tunnelma taitaa ehkä eniten heijastella suhdettani ympäröivään harmaaksi muuttuneeseen syksyiseen luontoon. Olen ollut niin lumoutunut alkusyksyn väreistä, että menee hetki sulatellessa luonnon värittömyyttä. Onhan toki selvää, että lähes kolmen vuoden tauko matkasta pois kotoa alkaa olla jo aika pitkä aika. Että johan se oli aika alkaa haaveilla matkustamisesta. Jopa hetkellisesti innostuttiin puolisonkin kanssa pohdiskelemaan käyntiä meille rakkaassa Ranskassa. Miehen ollessa ulkona puuhailemassa omiaan, huomasin ikkunalaudalla meidän yhden ...

Kuten olette huomanneet, kirjoitan sisustamiseen liittyviä juttuja silloin tällöin. Myönnän, että ihan mielellään kirjoitan tällaisistakin asioista meidän vanhan talon pitkän asumis (heh ja kokemus- ) -historian innoittamana. Olin jo tämän jutun kirjoittanut julkaistavaksi, kun istuttiin ystävän kanssa kahvittelemassa ja spontaanisti pohdittiin miten meidän harrastuneisuus sisustamisasioissa on kehittynyt. Huomasin, että kaikki mitä olin jo kirjoittanut valmiiseen tekstiini, toistui meidän keskustelussa. Siispä jatkan juttuani alkuperäisen tekstin pohjalta Oletan, että osaksi syynä sisutamisharrastuneisuudesta perustuu eräänlaiseen visuaaliseen asioiden hahmottamiseen. Olenkin miettinyt sitä, että jo lapsuuden kodista muistan monia sisustukseen liittyviä asioita, värejä ja tunnelmia. Muistan tosi tarkkaan missä mikäkin huonekalu oli ja minkä väristä oli kodissamme. Ja sitten nuorena ennen kuin oli mitään käsitystä omasta kodista aloin lukea sisustuslehtiäkin. Ja todellakin jäätyäni elä...

Niin pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi kävin täällä kertomassa kuulumisia. Vuosi on lähtenyt vauhdilla liikkeelle ja vähitellen on aika palata tänne blogieni maailmaan. Sekalaisia ajatuksia tällä kertaa kirjoittelen pitkästä aikaa siksi, että aika vain on mennyt eteenpäin ja .. no sitä sun tätä, sekalaistakin menoa on ollut.  Kerroinkin, että olin mukana hyvinvointialueiden aluevaaleissa. Ihan hyvin meni ja ilman vaaliliittoa olisin ollut varavaltuutettu, jos siis ... Mutta jossittelut sikseen. Odotan vielä, että pääsen johonkin muuhun vaikuttamistehtävään, kunhan asioista tehdään päätöksiä. Sen verran nuo vaalit palautti minut takaisin omalle työelämän osaamisalueelle, että kova olisi halu jatkaa siinä jossain muodossa. Koska olen tässä blogissa mrs60something, keskityn jatkossa entisten kirjoitusteni tavoin valikoituihin kuulumisiin lifestyle hengessä. Toinen syksyllä aloittamani blogi on perustettu vaaleja varten ja sen suhteen teen ratkaisun myöhemmin. Kun on ollut tauk...

Meillä tuli syyskuun alussa täyteen 39 vuotta siitä, kun muutettiin tähän taloon. Se on pitkä aika. Joskin asuttiin reilu kolmekymmentä vuotta sitten vuosi muualla, kun taloon tehtiin täysremontti; katto pois ja toinen kerros. Kaikesta siitä olenkin kirjoittanut joskus tänne blogiin. Nyt istun olohuoneessa ja nautin tästä hetkestä, kun meille iso muutos sisustamisen osalta on eräässä päätepisteessä. Vuosien ideointien, haaveiden ja suunnitelmien jälkeen kaikki on nyt toisin olohuoneessamme. Olemme antaneet lasten perheille kolme nojatuoliamme. Ne, jotka hankittiin kolmekymmentä vuotta sitten remontin yhteydessä uuteen kotiimme ja yksi, joka kotiutui meille myöhemmin. Ne saivat uuden kodin ja me saatiin tilaa uudelle. Katselen nyt ympärilleni ja on sellainen rauhallinen olo. Vanhat ja uudemmat kalusteet ovat nyt löytäneet paikkansa. Istun sohvalla (sellainen "köyhän naisen Gervasoni"), joka nousi yhdeksi omaksi tavoitteeksini hankkia kotiimme. Kuukausia seurasin muutamia sisus...

Olen joskus maininnut siitä, että olen harrastanut vuosien ajan tilkkutöitä. Aloitin tämän harrastuksen jo kolmetoista vuotta sitten. Menin silloin syksyllä kurssille, jossa pääsin kiinni alkeisiin. Kuljin samassa ryhmässä muistaakseni kahdeksan vuotta. Syntyi oikeita opettajan ohjaamia harjoitustöitä ja muutamia peittoja. Ihan ensimmäinen tilkkupeitteeni oli pienehkö torkkupeitto, joka oli hyvin tummansävyinen. Sen jälkeen monenlaisia töitä onkin syntynyt.  Nyt ajattelin kertoa tarkemmin minkälainen prosessi on tehdä tilkkupeittoa. Käytän tuoreena esimerkkinä kahdelle lapsenlapselle (sisaruksille) tänä syksynä tehtyjä peittoja, jotka on juuri viety uuteen kotiin ja samalla syntymäpäivälahjaksi. Kankaan valinta Kaikki alkaa kankaasta ja niiden valinnasta. Minä näen tilkkutyön laajemmin myös sisustuselementtinä, josta syystä kuvittelen peiton kankaat ja värit osana tulevaa ympäristöä, jossa niitä käytetään.  Tilkkutöitä harrastaneena olen kerännyt kankaita varastoon kaikki nämä...

Nyt ei voi kuin ihmetellä miten nopeasti elokuu etenee. Pitää oikein miettiä miksi siltä tuntuu? Miettiessä jotenkin oivalsin, että olin niin panostanut pieneen visiittiin Turun seudulle, että siihen valmistautuminen, perillä olo ja paluu kotioloihin vei aivan mennessään. Tämän jutun kuvia katsellessa pääsen täydellisesti tunnelmaan takaisin ja haluankin jakaa jotain parin päivän käynnistäni teillekin. Oli niin paljon asioita mielessä, joiden takia tämä matka oli suunnitelmissa jo pitkähkön aikaa. Koko matkan ohjelma toteutui aikalailla omien toiveiden ja tarpeiden pohjalta yhdessä Aurajoen rannalla Liedossa asuvan sisareni ja puolisonsa kodissa ja napakasti vain parissa päivässä. Nin paljon kaikkea, enemmän kuin tähän juttuun saan kerrottuakaan. Olin saanut osallistua hieman uuden kodin sisustuksen suunnitteluunkin ja ilman muuta oli kiva päästä näkemään ja kokemaan miltä kaikki näyttää ja tuntuu valmiissa kodissa. Käytiin heillä viime vuonna juuri ennen muuttoa ja nähtiin ikäänkuin r...