Vuosi etenee vauhdilla, vihdoinkin pieni tervehdys teille!

Niin pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi kävin täällä kertomassa kuulumisia. Vuosi on lähtenyt vauhdilla liikkeelle ja vähitellen on aika palata tänne blogieni maailmaan. Sekalaisia ajatuksia tällä kertaa kirjoittelen pitkästä aikaa siksi, että aika vain on mennyt eteenpäin ja .. no sitä sun tätä, sekalaistakin menoa on ollut. 

Kerroinkin, että olin mukana hyvinvointialueiden aluevaaleissa. Ihan hyvin meni ja ilman vaaliliittoa olisin ollut varavaltuutettu, jos siis ... Mutta jossittelut sikseen. Odotan vielä, että pääsen johonkin muuhun vaikuttamistehtävään, kunhan asioista tehdään päätöksiä. Sen verran nuo vaalit palautti minut takaisin omalle työelämän osaamisalueelle, että kova olisi halu jatkaa siinä jossain muodossa.

Koska olen tässä blogissa mrs60something, keskityn jatkossa entisten kirjoitusteni tavoin valikoituihin kuulumisiin lifestyle hengessä. Toinen syksyllä aloittamani blogi on perustettu vaaleja varten ja sen suhteen teen ratkaisun myöhemmin. Kun on ollut taukoa kirjoittamisessa, olen jälleen utelias kuulemaan, mistä te toivoisitte minun kirjoittavan. Omat havainnot on vuosien mittaan olleet, että kodin asiat; sisustaminen, ruokajutut ja kattaus on ollut monille kiinnostavaa. Samoin henkilökohtaisemmat hyvinvointiin tai omiin yleisempiin pohdiskeluihin liittyvät ovat tuntuneet kiinnostavan. Miten on, mistä haluatte kuulla? 

Sisustamisen osalta joskus tulee mieleen, että onko liikaa näyttää kodin tiloja, mahdollisissa uudistuksia tms. Silti huomaan, että itsekin seuraan mielellään muiden blogien vastaavia juttuja. Tuntuu siltä, että ideaa ja inspiraatiota on kiva saada muiden kodeista. Me suomalaisethan ollaan onneksi sillä lailla realisteja, että tiedetään miten paljon joidenkin kodin unelmien toteuttaminen usein vaatii. Tarvitaan aikaa,  joskus kätten taitoja ja valitettavasti rahaakin.  Joku varmaan muistaa, kun kirjoittelin blogiin siitä miten tein ahkerasti erilaisia kirpputorimyyntejä. Laitoin niitä rahoja jemmaan ja sitten ostin kotiin olohuoneen maton niillä kertyneillä rahoilla. Kierrätystä kannatan, vaikka en suorastaan intohimoinen kirppistelijä olekaan.  

Viime syksynä kirjoitinkin jutun meidän olohuoneen uudistumisesta ja saatiin ihan uusi ilme kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Tästä linkistä pääset siihen kirjoitukseen suoraan http://mrs60something.blogspot.com/2021/11/marraskuun-alku-ja-uudistuneen.html

Sitten tämän vuoden tammikuun loppupuolella ihan yllättäen meille ilmestyi eteisaulan ja olohuoneen kulmaukseen jotain, joka piti tehdä kolmekymmentä vuotta sitten. Helppo homma, mutta nyt vasta oli sen aika. Vieläkään en ole ottanut kunnon kuvia siitä ja näissä kuvissa se vain häämöttää taustalla.  Noissa kuvissa näkyy, että meillä on tuollainen ikään kuin "rimaseinämä" Tykkään niin paljon ja mies vain yhtäkkiä sen teki ja laittoi paikoilleen. Ihan tuntuu kuin olisi aina ollut siinä. Jossain vaiheessa, kun on paremmin valoa, otan siitä kuvia ja voin kertoa tarkemmin siitä. Ikuisuusjuttuna vähitellen eteenee muutama muukin juttu, kuten se kodinhoitohuoneen remontti. Toiveena, että tänä keväänä olisi valmis. Fingers crossed, kuten sanotaan.

Resepteistä puheen ollen kokkailijana ja varsinkin leipojana olen sellainen tuurilla käypä ihminen. Joskus paneudun enemmänkin niihin juttuihin, mutta yhä useammin olen myös juuttunut vanhoihin ideoihin ja resepteihin. Molempia olen silloin tällöin jakanut tänne blogiinkin, uusia ja vahoja reseptejä. Juuri nyt on torstai ja hernekeittoa teen ihan vanhanaikaisesti, vaikka hernekeittopurkki olisi ihan ok sekin. Siitäkin olen joskus kirjoittanut, että miten lietolaiset herneet ja pudasjärvinen poro muodostavat hyvän liiton. Se juttu (ja muuten tosi paljon omasta mielestä kivoja kirjoituksia) löytyi ET -lehdestä, jonne kirjoitin jossain välissä parikin vuotta. Linkkin on tässä; https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/viikonloppuna-valmistui-talven-ensimmainen-hernekeitto

Vanhoista resepteistä puheen ollen, viime sunnuntaina meillä kokkasi mies, sillä hän kertoi osaavansa tehdä maksakastiketta (sen olen kuullut ennenkin 45 yhteisen vuoden aikana).  Pakasteessa oli poron maksaa ja minähän luovutin kokkausvuoron ilomielin hänelle. (siis, minä vastaan kokkailuista meillä melko tarkkaan 364 päivänä vuodessa !!!) Toki tein porkkanaraaste-appelssiinisalaatin ja keitin perunat sekä autoin kastikkeen tekemisessä kurkkaamalla googlesta sopivaa reseptiä. Hyvää tuli. Kuvia en ottanut. Mutta suositus kokeilla joskus maksakastiketta sinullekin. Ihan on helppoa ja hyvää ruokaa.

Sitten vielä muutama ajatus hyvinvoinnin ja pohdintojen osastolta. Vuodenvaihteen sairastelun jälkeen on täytynyt ottaa niskasta kiinni, jotta pääsee liikkumisessa parempaan rytmiin. Kerran viikossa olen kaivanut sukset esille. Nilkka on sen verran "ränkkänä" ikivanhojen venähdysten jäljiltä, että haittaa hiihdosta nauttimista, mutta silti yritän. Minulle on varattu maaliskuun alkuun kuntotesti, joten kirimistä on. Yritä parhaani ja katsotaan mihin se riittää, kuten monet olympilaisissa olevat urheilijatkin kuuluvat sanovan. Tai oikeastaan huomattiin, että lauseet menee jotenkin niin, että tärkeintä on olla kivaa!!!

Elämässä voi ja saa olla kivaa ja ihan pienistä jutuista tulee hyvä olo. Joten mukavaa helmikuuta sinulle. Meillä odotellaan hiihtolomalaisia käymään ja se jos mikä on kivaa!!!