Mrs 60 Something

Jos olet lukenut blogiani pitempään, tiedät kyllä, että todella harvoin esiinnyn postauksissa omilla kuvillani. Asupostaukset ovat myös erittäin harvinaisia. Vuosi sitten tein poikkeuksen ja nyt tulee sitten seuraava kerta. Nimittäin syksyn tullen on kiva kurkistaa vaatekaappiin ja miettiä mitä voisi pukea pitkästä aikaa päälleen, kun säätila muuttuu väistämättä ja saattaa jopa olla menoja ns ihmisten ilmoille. Olenko oikeassa, että olet ehkä samaa miettinyt?  Suurella osalla meistä ei ole pitkään aikaan ollut juuri minkäänlaista tarvetta muunlaisiin vaatteisiin kuin ne kaikkein mukavimmat mekot, farkut tai verkkarit. Niillä on menty kevät ja kesä. No toki ihanat ilmat mahdollisti elämisen vaikka uimapuvussa, kun saatiin nauttia kesästä. Korona-aika on muuttanut tarpeitamme myös pukeutumisen suhteen. Ne, jotka ovat työelämässä, ovat jo miettimineet mitä muuta päälle pukisi kuin korona-ajan vakiovaatteita. Meillä eläkkeelle siirtyneillä saattaa olla jo omiin harrastuksiin liittyviä ...

Tällaisia päiviä, ihan tavallisia torstaita, mahtuu kerta viikkoon. Tulin tuossa päivän mittaan ajatelleeksi sitä miten ihan vain yhdestä tavallisesta torstaipäivästä voi tehdä itselleen merkityksellisen. Kyseessä ei ole mikään suorittamisen riemuvoitto, joskin yllättävän paljon mahtuu yhteen päivään. Jokaiselle ihan tavallisen oloiselle tapahtumalle voi antaa merkityksen, eivät ne olemiset ja tekemiset mitään turhia ole. Olkoot tämä postaus sellainen My Day -tyylinen. Päivä alkoi kyllä oikein hauskasti, kun oltiin saatu yökylään kolmivuotias lapsenlapsemme, joka asuu täällä Oulussa. Siinä hän yritti parhaansa mukaan syödä mummon tekemään kaurapuuroa ennen menoa päivähoitoon. Siitäkin puhuttiin motivoidakseni häntä syömään puuron nopeasti pois. Jeee! hän sanoi. Siellä on  X ja X ja me leikitään leijonaa MRRRR. Mutta puuron syönti ei oikein innostanut sittenkään ja hän ilmoitti kauniisti kierrellen mielipiteensä puurosta; puuro on raakaa. Kyllä niin mietin mielessäni, että miten puu...

Kävin viime viikonloppuna mökin lähimetsässä ja niin vain olivat rouskut jo nousseet maasta. Kangasrouskut ovat minulle, kuten varmaan useille meistä niitä tutuimpia sieniä. Meidän mökin lähellä on metsä, jossa ei juurikaan kasva mitään muuta kuin mustikoita, puolukoita sekä näitä ihan tavallisia kangasrouskuja. Tällä kertaa tein lätyt käyttäen gluteenittomia jauhoja ja tein ne kirjasta löytyvän "Marjan sieniohukkaiden" ohjeen mukaan. Ohje on Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan mainiosta Sieniä ja ihmisiä -kirjasta.  Sieniin tarvitset 3 dl maitoa 3 kananmunaa 1,5 dl sienisilppua 1,5 dl sipulisilppua 6 rkl gluteenittomia jauhoja 0,5 dl ruokaöljyä ripaus suolaa voita paistamiseen Ohje Ennen kuin voit kangasrouskuja lättyihin käyttää, ne pitää puhdistuksen jälkeen ryöpätä. Minä keittelin niitä 10 minuuttia. Varmuuden vuoksi oli reilumpi keittoaika, kuten huomaat. En ole sieniasiantuntija ja olen muutenkin tämmöistä varovaisempaa tyyppiä ruoka-aineiden suhteen. Ryöppäyksen jälkeen va...

Suorastaan hämmästyin, kun huomasin miten pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi olen päivittänyt ajatuksiani täällä blogissa. Onkin aika vaikea sanottaa näin pitkää aikaa ja kuulumisia, mutta yritetään! Kun viimeksi kirjoitin, kesä oli niin aurinkoinen ja lämmin ja olinkin todella kesälomafiiliksissä. Ja niin on nytkin. Aurinko paistaa ja tälle viikolle on luvattu aurinkoa ja sitä hellivää lämpöä. Ja edelleen on aivan mahtava tunnelmoida sitä, että kesä on ja jatkuu nytkin. Luonto muuttuu ja värit hieman haalistuvatkin, ehkä aavistus syksyisistä hetkistä elokuun myötä. Kurkkasin tuota kesäkuun kirjoituksen julkaisuajankohtaa ja niinpä niin, juuri tuona päivänä syntyi meidän kuudes lapsenlapsi. Hän ei ehkä juuri tuolloin jutun julkaisemishetkellä ollut vielä syntynyt, mutta taisin olla kyllä silloin jo jonkinlaisessa "mummoiluhuuruissa".   Juhannuksesta eteenpäin ja varsinkin heinäkuu on meille sellainen perhekuukausi. Ja toden totta jo Juhannuksena sain o...