Ihan tavallinen torstaipäivä

Tällaisia päiviä, ihan tavallisia torstaita, mahtuu kerta viikkoon. Tulin tuossa päivän mittaan ajatelleeksi sitä miten ihan vain yhdestä tavallisesta torstaipäivästä voi tehdä itselleen merkityksellisen. Kyseessä ei ole mikään suorittamisen riemuvoitto, joskin yllättävän paljon mahtuu yhteen päivään. Jokaiselle ihan tavallisen oloiselle tapahtumalle voi antaa merkityksen, eivät ne olemiset ja tekemiset mitään turhia ole. Olkoot tämä postaus sellainen My Day -tyylinen.



Päivä alkoi kyllä oikein hauskasti, kun oltiin saatu yökylään kolmivuotias lapsenlapsemme, joka asuu täällä Oulussa. Siinä hän yritti parhaansa mukaan syödä mummon tekemään kaurapuuroa ennen menoa päivähoitoon. Siitäkin puhuttiin motivoidakseni häntä syömään puuron nopeasti pois. Jeee! hän sanoi. Siellä on  X ja X ja me leikitään leijonaa MRRRR. Mutta puuron syönti ei oikein innostanut sittenkään ja hän ilmoitti kauniisti kierrellen mielipiteensä puurosta; puuro on raakaa. Kyllä niin mietin mielessäni, että miten puuro voi olla raakaa. Johtui varmaan uusista puurohiutaleista, joita käytin. Tai sitten vain puuro oli raakaa! 

Pappa vei hänet hoitoon ja päätettiin istahtaa sen jälkeen kahvikupposelle yläkerran parvekkeelle. Ihan liian harvoin tulee siellä istuttua, vaikka kyllähän kelit ovat olleet upeat täällä Oulussakin. Johtunee varmaan siitä, että ollaan oikeastaan aika paljon milloin kotona, mökillä tai lasten perheiden luona Etelä-Suomessa. No, nyt istahdettiin. Ja mistäpä muusta siellä puhuttaisiin kuin siitä mitä pitäisi puutarhassa tehdä ja uskokaa pois se lista on pitkä ja päättymätön. Nyt on odotettavissa muutamien liian isoiksi kasvaneiden havupuiden kaataminen. Kun se on tehty, täytyy sitten istuttaa jotain pienempää havupuuta ja vähän eri paikkaan. Nyt kaadettavaksi tuomitut puut ovat turhan ahtaassa paikassa ja liian lähellä orapihlaja-aitaa.

Tehtiin alustavaa suunnitelmaa milloin mennään mökille. Siellä odottaa miestä kesken oleva piipun muuraus, tosin onneksi suurin osa on tehty jo. Minulla on edessä punaisten ja mustien viinimarjojen poimintaa ainakin. Toivotaan, että vielä riittää joitakin päiviä näitä kesäisiä kelejä mökillekin.

Mies sitten lähti omille menoilleen ja minullakin oli suunnitelmissa valmistella tulevaa perheen nuorimmaisen lapsenlapsen kastejuhlaa varten perinteisiä lahjojamme. Toisen teen itse, tilkkutyöpeiton, joka ei siis ole mikään salaisuus vanhemmille, joten todettakoon se jo tässä. Toista lahjaa varten pitikin käydä kaupungilla. Lisäksi hain pois second hand tapahtumasta myymättä jääneitä vaatteita / kenkiä. 


 Kaupungissa käydessä ostin pitkästä aikaa kaksi keskenään täysin erilaista lehteä; sisustusta ja muotia. Aivan yllätyksenä itsellekin tuo Vogue tuli ostettua. Ostin sen kansilehden perusteella. Kotiin palattua otin lasillisen vettä ja istahdin pihalle helteen houkuttelemana lehdet mukanani. Ja jo ensimmäiset Voguen sivut palkitsivat minut, on minua inspiroiva lehti kaikin puolin. Tarkempi lukeminen sitten myöhemmin ja sisustuslehden eli Plaza Interiörin ensi vilkaisu on vielä edessä.

Sain myös mentyä kuntosalille. Kovin laiskanlaisesti on syksyn kuntoilu käynnistynyt. Jokunen koronakilokin pitäisi saada karistettua. Tehtiin siskon kanssa yksissä tuumin päätös asiasta ja niinpä on kiva, kun on kirittäjä tälle projektille. Eilen tein kanakeittoa ruuaksi ison kattilallisen, joten tänään ei tarvinnut käyttää aikaa ruuanlaittoon. Kyllä keittoruuat ovat ajankäytön kannalta oikein hyviä ja ihan parasta, että ovat myös terveellisiä.

Ja illalla, kun olin yksin kotona lähdin vielä lenkille. Ja minun lenkkikaverini onkin usein kamera, kuten olen tullut aiemminkin maininneeksi. Sitä mietin enemmänkin, että ihan huomaamatta näin on käynyt. Valokuvaamisesta on tullut niin mukava harrastus, että se saa lähtemään liikkeelle iltasellakin. Ja tosiaan pari kertaa tänä kesänä on myös ollut aamukuvaushetkiäkin. Sain niin mukavia otoksia viljapelloista auringonnousun aikaan viime viikonloppuna matkalla Lounasi-Suomeen, että taidanpa jakaa vielä tässäkin postauksessa.


 Nautitaan tahoillamme elokuun viimeisestä viikosta ja ladataan auringon lämpöä syksyä varten.

This is post of my day. Nothing so special but however everything what happened is meaningful. Enjoy of the lovely August days you too!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen