Mrs 60 Something

Kesä tuli tänä vuonna vihdoinkin ja samalla pitkään odotettuna. Niin monien muiden tavoin odotin melkein malttamattomasti, että tuntuisi kesältä. Koska en monestakaan syystä saanut tehtyä kesäkuun alussa pihatöitä siten kuin yleensä teen, olin niin onnellinen (ja samalla onnekas), että olin varannut kotiin siivouksen juuri oikeaan hetkeen. Nimittäin epäonneksi ikuisesti itsestään muistuttava selkäsairaus iski täydellä voimalla sen ihanan viikonlopun jälkeen, jonka vietin riemuylioppilasjuhlissa nuoruusvuosien kotipaikkakunnalla. Ei olisi minusta ollut siivomaan taloa ja varsinkaan pesemään olohuoneen ikkunoita, saunaa ja sen semmoista, jotka kuuluvat kesäkuun alkupuolen puuhiin. Ja se puutarha, siitä en sano mitään. Tiedät varmaan miltä tuntuu kun rikkaruohot rehottaa ja valtaa kukkapenkit. Sen sijaan iloitsen nyt siitä, että kotona on puhdasta. Ja sen lisäksi, että on puhdasta, on valoisaa. Ikkunan pesun yhteydessä vaihdettiin vaaleat verhot, pesin sohvien päällä olevat huovat ja pien...

Terveisiä heinäkuun lomalta. Tänä vuonna oli aivan poikkeuksellista siinä mielessä, että oltiin enemmän kuin koskaan ennen kotona, vähän matkalla ja tosi vähän mökillä. Mitä olivat heinäkuun eniten mieliin painuneet hetket ja mitä kuului lomaan? Niistä jotain tässä postauksessa. Ihan isoin juttu oli käytännössä koko kuukausi perheen parissa ja erityisesti lapsenlapset kärkenä. Vaikka ollaan usein heinäkuussa lasten perheiden parissa, tämä kesä oli meille ensimmäinen, että muutamaa yksittäistä päivää lukuunottamatta meidän kanssa oli aina joku sisaruspareista (heitä on kolme kaikkiaan). Toki myös vanhemmat oli osalla pienokaisista paikalla.  Tällä kertaa oli ensimmäistä kertaa lapsenlapsista vanhin sisaruspari kanssamme yksin meillä kotona kokonaisen viikon ilman vanhempia. Viikon jälkeen matkustin junalla heidän kanssa kotiinsa, jossa rakennetaan uutta kotia. Mies tuli autolla perässä ja autettiin raksa- ja muuttoasioissa siinä miten voitiin. Kotiin palattuamme meillä oli jälleen l...

Uskomatonta miten nopeasti kesäkuu meni. Oli varmaan niin monenlaista ohjelmaa, että aika kului  todella nopeasti. Ja onhan tämä ollut aivan huikea kesän alku ja säät ovat olleet kaikkea sitä mitä monet ovat odottaneetkin talven kylminä, pimeinä aikoina. Joskus toiveet sään suhteenkin toteutuvat ihan toivotulla tavalla.  Mekin saatiin kesäkuun alkupuolella matkalle Lappiin juuri sellainen sää ja olosuhteet kuten toivottiin; viileää, sopivat vaatteet olivat mukana eikä ollut vielä hyttysiä. Juhannus meni puolestaan niin mukavasti kotosalla ja saatiin grillailla perhepiirissä, käytiin Suomen tivolissa täällä Oulussa ja vain hengailtiin miehen kanssa kahdestaan omalla pihalla. Samaan aikaan kun monet suomalaiset palasivat viettämästä Juhannusta mökeiltä, me puolestaan lähdettiin käymään mökillä. Meidän ihana "tuomilehto" oli kärsinyt jonkin verran myrskystä ja niitä sotkuja mies siivosikin. Minä keskityin hieman kukkapenkkien siivoukseen ja kärsin kyllä hyttyshyökkäyksistä. Onne...

Luulenpa, että useimmat meistä iloitsevat siitä, että kesäkuun ensimmäinen päivä toi tullessaan kesän tunnun melkeinpä kaikkialle Suomeen. Ymmärrän kyllä, että kesä ei ole kaikkien suosikkivuodenaika, mutta eiköhän useimmille ole. Ajattelinkin jakaa muutamia ajatuksia juuri kesäkuun ensimmäiseltä päivältä. On nimittäin vihdoin se päivä, että suhteellisen huolettomana aloittelin reilun kahden viikon jälkeen siivoamaan meidän puutarhaa. Tai oikeastaan varovaisesti sunnuntaina tartuin puutarhatyökaluihin, joilla ryhdyin (siis pitkävartisella terällä) kuokkimaan pensasaidan juuresta kasvavia rikkaruohoja pois. Tuntui juuri sopivalta tekemiseltä se. Sellaista kyykkimistä ei sitten vielä ole juuri tehty tänäkään päivänä. Lisäksi haravointia ja sen semmoista kertyneiden roskien kokoamista noin puoli tuntia kerrallaan. Sitten taukoa. Hitaasti, mutta varmasti. Tänään jo kaksi kertaa tuota olen tehnyt. En uneksi kukkapenkkien siivoamisesta ennen kuin haetaan multapusseja ja päästään penkkien kas...

Tällaisia päiviä, ihan tavallisia torstaita, mahtuu kerta viikkoon. Tulin tuossa päivän mittaan ajatelleeksi sitä miten ihan vain yhdestä tavallisesta torstaipäivästä voi tehdä itselleen merkityksellisen. Kyseessä ei ole mikään suorittamisen riemuvoitto, joskin yllättävän paljon mahtuu yhteen päivään. Jokaiselle ihan tavallisen oloiselle tapahtumalle voi antaa merkityksen, eivät ne olemiset ja tekemiset mitään turhia ole. Olkoot tämä postaus sellainen My Day -tyylinen. Päivä alkoi kyllä oikein hauskasti, kun oltiin saatu yökylään kolmivuotias lapsenlapsemme, joka asuu täällä Oulussa. Siinä hän yritti parhaansa mukaan syödä mummon tekemään kaurapuuroa ennen menoa päivähoitoon. Siitäkin puhuttiin motivoidakseni häntä syömään puuron nopeasti pois. Jeee! hän sanoi. Siellä on  X ja X ja me leikitään leijonaa MRRRR. Mutta puuron syönti ei oikein innostanut sittenkään ja hän ilmoitti kauniisti kierrellen mielipiteensä puurosta; puuro on raakaa. Kyllä niin mietin mielessäni, että miten puu...

Suorastaan hämmästyin, kun huomasin miten pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi olen päivittänyt ajatuksiani täällä blogissa. Onkin aika vaikea sanottaa näin pitkää aikaa ja kuulumisia, mutta yritetään! Kun viimeksi kirjoitin, kesä oli niin aurinkoinen ja lämmin ja olinkin todella kesälomafiiliksissä. Ja niin on nytkin. Aurinko paistaa ja tälle viikolle on luvattu aurinkoa ja sitä hellivää lämpöä. Ja edelleen on aivan mahtava tunnelmoida sitä, että kesä on ja jatkuu nytkin. Luonto muuttuu ja värit hieman haalistuvatkin, ehkä aavistus syksyisistä hetkistä elokuun myötä. Kurkkasin tuota kesäkuun kirjoituksen julkaisuajankohtaa ja niinpä niin, juuri tuona päivänä syntyi meidän kuudes lapsenlapsi. Hän ei ehkä juuri tuolloin jutun julkaisemishetkellä ollut vielä syntynyt, mutta taisin olla kyllä silloin jo jonkinlaisessa "mummoiluhuuruissa".   Juhannuksesta eteenpäin ja varsinkin heinäkuu on meille sellainen perhekuukausi. Ja toden totta jo Juhannuksena sain o...

Kesä on ihanaa erityisesti siitä syystä, kun voi hyödyntää luonnon antimia herkutteluun. Nyt on raparperien aika, joten kesän alkajaisiksi jaan nyt vinkiksi reseptin omasta hilloihastuksestani. Raparperista tehdään yleensä se ensimmäinen kesän piirakka, mutta sitä en ole vielä tehnyt. Ehdoton suosikkini raparpereista on myös kiisseli, jota meidän lapsuudessa kutsuttiin heinävelliksi.  Käytin ensimmäiset maalta kotiin mukaani ottamat raparperit hilloon, sillä halusin kokeilla heti onko viime vuonna ensimmäistä kertaa tekemäni raparperi-appelsiinihillo niin hyvää kuin muistan sen olleen. Siis viimevuotiset hillot tuli syötyä aika nopeasti pois.  Niin myös kävi, että en ollut minnekään laittanut talteen viimevuotista reseptiä, joten googlailemalla löysin muutamia vaihtoehtoja. Halusin kirjoittaa nyt talteen sen miten tänä vuonna tein hillon yhdestä litrasta raparperin paloja. OHJE: 1 appelsiini, josta käytetään kaikki kuoriraaste sekä noin 1 dl mehua 1 litra rap...

On ollut muutamia ihanan kesäisiäkin päiviä ja on tullut puuhailtua ihan vähän sellaisia keväästä kesään siirtymiseen kuuluvia juttuja mökilläkin. Ajatukset ovat viivähtäneet usein todella pienissä asioissa ja tekemisissä. Oikeastaan on ollut aivan turhaakin pohtia mitä kulunut poikkeava kevät olisi vaikuttanut pysyvämmin omaan elämään. Ainakin minä koen sen niin.  Ajattelin kirjoitellakin vallan pienistä minua ilahduttaneista asioista vapaa-ajan paikallamme / mökillä, jota kotoisasti kutsumme Ranchiksi. Nyt koronakeväänä ollaan oltu tavallista enemmän maalla. Ja tähän kohtaan sitten välittömsti selostus siitä miten ja miksi mökille on siirretty, kun varsinkin Etelä-Suomen näkökulmasta on suositeltu olemaan ainoastaan kotona. Olemme kaksi perustervettä ja reilusti alle 70 -vuotiasta ja meidän vapaa-ajan paikkamme on puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa. Sinne siirtymistä varten ei tarvitse välttämättä käydä missään, joten emme ole voineet aiheuttaa mitään vahinkoa...