Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Kon Marihan sopii loistavasti uuteen vuoteenkin!

Kuva
Koska olen tällainen aloitteleva blogikirjoittaja, en mitenkään voi tietää mitä milloinkin tulee kirjoittaa - noin vuoden kierron mukaan. Sen toki olen huomannut muiden blogeja seuratessani, että kirjoitetaan katsauksia menneeseen vuoteen, jotta voi siirtyä sitten tulevaan. Olkoot tämä sitten minun vaatimaton katsaukseni ja siirtymäriittini vuoteen 2017. Ensin jotain tästä kirjoittamisesta. En aio harrastaa mitään itseruoskintaa siitä, että vielä ei ole löytynyt mitään pysyvämpää linjaa siihen mistä kirjoittaa. Totean kuitenkin, että olisihan se hyvä, jos sellaiseen ensi vuonna pääsisi. Ja edelleen on ehtona tälle blogin kirjoittamiselle, että ehdin yleensäkin kirjoittaa. Jaa, no ainakin syksyyn asti kiirettä pitää työelämässä. Siitäpä sitten jossain muussa kirjoituksessa, kenties. Huomaan, että ei ole helppoa luvata mitään näin julkisesti. Blogissani olen pari kertaa ensimmäisen puolen vuoden aikana viivähtänyt Kon Marin parissa. Siis kirjoittanut, kun on hieman tullut testatt

Jotain hyvää (jälleen!) ennen kuin tonttu tulee

Kuva
Lite smått & gått innan tomten kommer, sanoo ruotsalainen nyt jo jotenkin ikivanhassa reseptissä, joka liittyy minun jouluvalmisteluihin. Nyt kyllä on outo juttu, kun näitä ruokapainotteisia kirjoituksia syntyy. Onko lienee syynä se, että ruoka on niin perusasia ja siihen liittyy monenlaisia muistoja ja muistikuvia, että juttuvarasto on ehtymätön. Siispä rohkeasti tämänkin kirjoituksen kimppuun. Haluan tarjota teille mahdollisuuden valmistaa jotain pientä hyvää täydentämään Joulun tarjoiluja. Tämä resepti löytyi aikanaan Femina -lehdestä ja siitä lähtien tätä lisäkeruokaa on tullut tehtyä varmaankin joka Joulu. Reseptin mukaan tarvitset kukkakaalia, kesäkurpitsaa, vihreää paprikaa, keltaista sipulia sekä vihreää chiliä, jos olet sen ystävä (minä en pysty chiliä syömään, joten en tiedä miltä tämä ruoka maistuisi chilin kanssa). Pilko ne sopiviksi, keskenään saman kokoisiksi suupaloiksi. Valmista liemi, johon tarvitset 1 dl valkoviinietikkaa, 2 dl vettä, 3 dl hienoa sokeria,

Mmmm... hyvää!

Kuva
Joskus on kiva ilahduttaa perhettä, josta aika iso osa oli viime lauantaina yhtä aikaa saman pöydän ääressä. Tiedättehän se iso ja vanha pirtinpöytä, jonka erittäin kulunut pintaa silloin tällöin vilahtaa joissain kuvissa. Näitä yhteisiä hetkiä saada lähes kaikki pöydän ääreen, on kovin harvoin ja silloin on kiva, jos onnistuu jollain yllättämään perheen. Puhun nytkin syömisestä. Pöydällä on eräänlaisena keskipisteenä toki muukin funktio kuin pelkkä syöminen. Monet jutut, iloiset, surulliset, yllättävätkin, on pöydän ääressä jaettu siinä ruokailun tai kahvittelun ohella niin perheen kuin ystävien kesken! Tällä kertaa lähestyvä itsenäisyyspäivä sai minut liikkeelle. Sain päähäni, että nyt tarjotaan jälkiruuaksi kahvin kanssa jotain, mitä kukaan ei ollut aiemmin luonnossa nähnyt. Joskin kuultu ja luettu oli. Asumme siis todella lähellä leipomoa, joka voitti tulevan Suomen 100 -vuotisjuhlavuoden  johdosta leivonnaisista järjestetyn kilpailun. Minä, kun ajattelin, että eipä voisi he