Mrs 60 Something

Suomessahan on yleensä :) kolme kesäkuukautta; kesä-, heinä- ja elokuu. Nyt, kun elokuu on ihan lopuillaan, eiköhän ole aika sanoa au revoir kesälle eli tavataan ensi vuonna. Kesät ovat niin erilaisia vuosittain, ei johdu pelkästään säätilasta, vaan siitä mitä kaikkea kesään mahtuukaan. Onko jotain tapahtumia, perhejuhlia, muita asioita, joita niin kovin odottaa. Tänä vuonna oli niin monenlaista kesän aikana, että kiitolisuutta saa tuntea kaikesta siitä mitä tapahtui. Tässä muutama ajatus teemalla lupiineista laivakoiraan, laivakoirasta lapsosiin. Aloitan siis lupiineista. Niin paljon kuin niitä moititaankin, ovat ne olleet minulle jotenkin niin sykähdyttävä näky etelämpänä tätä pitkää Suomen maata. Tänä vuonna lupiinien kukinnan aikaan ajoimme edestakaisin nelostietä Oulusta Helsinkiin ja nyt sitten jaan kuvan tienpenkoista kyseisen pääväylän varrelta. Varsinkin palatessamme kesän ensimmäiseltä Helsingin reissulta, oli niin ikimuistoista, kun tyttärenpoika oli juuri syntynyt ja

Kyllähän kesälomaani aina yksi kirjastokäynti mahtuu :) Tällä kertaa suuntasinkin Oulun suuren maakuntakirjaston lastenosastolle. No, pääasiassa sellaisissa nostalgisissa tunnelmissa menin, kun mummoilufiiliksissä tuli olo, että piti mennä tarkistamaan löytyykö omaa, lapsuudenaikaista suosikkikirjaa (kirjasarjaa) hyllystä. Sinne siis suuntasin ja huomasin monta todella ilahduttavaa seikkaa lastenosastolla. Kaikki oli jotenkin niin viehättävää lapset huomioivaa, oli penkit ja pöydät, koristelujakin, jotka luovat viihtyisää lasta huomioivaa olotilaa ja toivoakseni myös saavat lapset kiinnostumaan kirjoista ja lukemisesta. Mitä siis hain? Hain hipsuvarvasta ja nököhammasta, joista en luonnollisestikaan muuta muistanut kuin auttavasti että tuon nimisiä hiirulaisia oli seikkailussa mukana. En ollut edes googlettanut etukäteen, kun olin niin tohkeissani siitä, että kirjastossa kaikki selviää. Ja selvisihän se, että kyseinen kirjasarja löytyi varastosta. Kuten siis arvelinkin, ei enä