Mrs 60 Something

Terveisiä heinäkuun lomalta. Tänä vuonna oli aivan poikkeuksellista siinä mielessä, että oltiin enemmän kuin koskaan ennen kotona, vähän matkalla ja tosi vähän mökillä. Mitä olivat heinäkuun eniten mieliin painuneet hetket ja mitä kuului lomaan? Niistä jotain tässä postauksessa. Ihan isoin juttu oli käytännössä koko kuukausi perheen parissa ja erityisesti lapsenlapset kärkenä. Vaikka ollaan usein heinäkuussa lasten perheiden parissa, tämä kesä oli meille ensimmäinen, että muutamaa yksittäistä päivää lukuunottamatta meidän kanssa oli aina joku sisaruspareista (heitä on kolme kaikkiaan). Toki myös vanhemmat oli osalla pienokaisista paikalla.  Tällä kertaa oli ensimmäistä kertaa lapsenlapsista vanhin sisaruspari kanssamme yksin meillä kotona kokonaisen viikon ilman vanhempia. Viikon jälkeen matkustin junalla heidän kanssa kotiinsa, jossa rakennetaan uutta kotia. Mies tuli autolla perässä ja autettiin raksa- ja muuttoasioissa siinä miten voitiin. Kotiin palattuamme meillä oli jälleen l...

Mitenkäs siellä meni joulu? Oliko kovinkin erilainen? Vai oliko niitä asioita, jotka joka vuosi tekevät joulusta joulun? On jotain mistä lähes kaikki olivat ainakin ennen joulua yksimielisiä. Ja sehän liittyy siihen, että tämä joulu olisi erilainen. Näin ainakin sanottiin ja kirjoitettiin lukuisia kertoja. Sitä tuli itsekin hieman pohdittua, että miksi tuntuisi niin erilaiselta. Ymmärrän sen, jos et sitten tavannutkaan perhettä yhtä paljon kuin aiemmin. Et matkustanutkaan jonnekin lämpimään tai edes täällä kotosuomessa. Et käynyt konserteissa, et päässyt tapaamaan ystäviä joulukahvittelun merkeissä. Niin paljon tältä joululta kiellettyjä juttuja. Moni asia tuli tehtyä toisin. Ja ah niin paljon oli samaa kuin aikaisempina jouluina. Muutama sananen meidän joulun vietosta tämän kummallisen vuoden päättyessä. Me olemme jo muutamana jouluna olleet kahdestaan osan joulunpyhistä. Silloin on ikäänkuin "sävelletty" tekemisiä. Tiedettiin, että tästä joulusta tulisi erilainen. Vietettii...

Miten ihmeessä selvitä edessä olevasta marraskuusta? Kysymys on niin konkreettinen ja samalla joka vuosi sama. Vaikka ulkona on tänään lokakuun viimeisenä aivan häikäisevä auringonpaiste, niin tiedän varmasti, että tilapäistä se on. Mietin muutamia asioita, jotka tulevat mieleen ihan tästä omasta arjesta ja joiden kautta voi asettaa pieniä tavoitteita ja puuhaa marraskuiseen arkeen. Ulkoilusta voimaa Jokaisena päivänä on syytä vaikka vain piipahtaa ulkona ja vaikka vain hetkenkin. Valon määrä on vähimmillään muutaman kuukauden ajan, joten nyt on syytä ottaa irti itsestä uusi tapa toimia. Ensimmäinen kerta, jolloin en  potenut kovin suurta marraskuista väsymystä, oli jäätyäni kolme vuotta sitten marraskuun alussa pois töistä. Silloin tuli käytyä ihan vain tavallisilla kauppa-asioilla ja ehkä muutenkin ulkoiltua keskellä päivää. Ja vasta myöhemmin tajusin, että marraskuu oli ollut siedettävä. En löytänyt mitään muuta selitystä kuin tuon päivänvalon aikaan ulkona käymisen.  Nyt m...

On siirrytty lokakuuhun. Kävin viime viikolla ulkoilemassa ja kuvaamassa. Saunalautat ja kahvila Oulujoen rannassa on suljettu.  Joskus yhteen viikkoon mahtuu niin arkea kuin juhlaa.  Tällä kerralla kirjoitin auki viisi asiaa, jotka kuuluivat menneeseen viikkoon torstaista torstaihin. Varoitus, että valittaen aloitan! 1. Kroppa jumittaa ja sananen lääkärille pääsyn hitaudesta! Aloitetaan nyt kerrankin kunnon valitusosuudella. Nimittäin tässä syksyn mittaan on kehittynyt kroppaan - ja nimenomaan rintarankaan melkoista jumitusta, joka muuten hiipi sitten niskaan saakka. Minulla on taustalla joskus kaksikymmentä vuotta sitten sairastettu selkärangan (alaselän) välilevyongelma mukaan lukien kulumien kehittyminen tuolle alueelle. Istuminen on yleensä ottaen ollut aina pahasta. Olette varmaan tietoinen, että istuminen on myrkkyä elimistölle ja istumisen määrää säätelemällä olen selvinnyt oikeastaan aika hyvin selkäongelmista. Leikkaukseen en halunnut vaan kaikin muin keinoin on selk...

Suorastaan hämmästyin, kun huomasin miten pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi olen päivittänyt ajatuksiani täällä blogissa. Onkin aika vaikea sanottaa näin pitkää aikaa ja kuulumisia, mutta yritetään! Kun viimeksi kirjoitin, kesä oli niin aurinkoinen ja lämmin ja olinkin todella kesälomafiiliksissä. Ja niin on nytkin. Aurinko paistaa ja tälle viikolle on luvattu aurinkoa ja sitä hellivää lämpöä. Ja edelleen on aivan mahtava tunnelmoida sitä, että kesä on ja jatkuu nytkin. Luonto muuttuu ja värit hieman haalistuvatkin, ehkä aavistus syksyisistä hetkistä elokuun myötä. Kurkkasin tuota kesäkuun kirjoituksen julkaisuajankohtaa ja niinpä niin, juuri tuona päivänä syntyi meidän kuudes lapsenlapsi. Hän ei ehkä juuri tuolloin jutun julkaisemishetkellä ollut vielä syntynyt, mutta taisin olla kyllä silloin jo jonkinlaisessa "mummoiluhuuruissa".   Juhannuksesta eteenpäin ja varsinkin heinäkuu on meille sellainen perhekuukausi. Ja toden totta jo Juhannuksena sain o...

Tämä otsikko on alkuosaltaan suora kopio Lauralta, joka pitää erittäin suosittua Homevialaura –blogia. Hänen kirjoituksen löydät tästä linkistä   http://homevialaura.com/2020/03/elamani-muuttuneet-identiteetit/    Ja että miksi kopioin otsikon häneltä ja toki kysyin lupaa sitä käyttää? Lauran kirjoitus ajoittuu täsmällisesti hetkeen, jolloin olin jo hahmotellut kirjoitustani, jossa kirjoittaisin hieman enemmän omista tuntemuksistani kaksi vuotta vakinaisen työelämän jälkeen. Hänen postaus toi minulle seuraavanlaisen oivalluksen; tarkastelemalla tähänastisen elämän mittaista identiteetin kehitystä, saan ehkä itsekin paremmin perspektiiviä siihen minkälaisena nyt näen itseni, elämäni ja tulevaisuuden. Samankaltaisia teemoja, ajatuksia ja muutosprosesseja on ajankohtaista tarkastella missä iässä tahansa. Kirjoitan toki omalla tyylilläni enkä samoin otsikoin, mutta Lauralle kiitos tästäkin inspiraatiosta. Vaikka otsikossa on maininta lyhyestä katsauksesta, taisi tulla...