Mrs 60 Something

Nyt tuntuu niin oikealta keväältä kuin olla ja voi. Huippuihanat aurinkoiset kelit on täällä Oulussakin. Ajattelin tällä kertaa kertoilla viime viikosta ja vähän tästäkin viikosta ja miten on nähty kevättä niin eteläisessä kuin pohjoisessa Suomessa. Me saatiin viime viikolla jo esimakua siitä miten ilma lämpenee ja vihdoinkin lumi alkaa sulaa, kun oltiin viitisen päivää pääkaupunkiseudulla lastenlasten hoitohommissa ja muutoinkin lasten perheitä tavattiin. Ovat jo koulu- ja eskari-ikäisiä, joten jäi kahtena päivänä aikaa lähteä käymään ihan pääkaupungissa. Ai, että minä tykkäsin. Ihan vain vähän kierreltiin Esplanadin kulmilla, Stockalla ja Akateemisessa kirjakaupassa lähinnä. Ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa eikä ostosreissu ollut mielessä lainkaan. Tykätään istua muutamassa vakipaikassa kahvittelemassa ja/tai lounaalla. Onneksi oli auto käytössä, niin oli helppo liikkua. Kukkakaupat olivat jo nostaneet sipulikukkia ulos esille.             ...

Olihan ihana viikko ilmojen puolesta - meilläkin saatiin nauttia peräti kahtena päivänä yli 28 asteen lämmöstä. Toisaalta samaan aikaan, kun eteläisessä Suomessa vietetään hamamia eli kirsikan kukkien kukoistuksen aikaa, meidän pihalla odotellaan ja odotellaan, että nousisi sipulikukat maasta. Kyllä täällä kevät on vuodesta toiseen sen kaksi viikkoa (vähintään) myöhässä.  Monenlaisissa kotoisissa sekä keväisissä, melkein kesäisissä, tunnelmissa on tämä viikko kulunut.  Päädyinkin tällä kertaa hieman fiilistelemään tänne blogiin asioita viikon varrelta värien (jonkun mielestä myös värittömyyden kautta / toim.huom.) kautta. 1. Auringonlaskut hurmasivat minut tällä viikolla ja niin lähdin helatorstaina klo 22.00 kuvaamaan tuon huikean  oranssinpunaisen auringonlaskun meren rannalle Toppilansaaren kärkeen. Muistattehan ihanat Oulun asuntomessut tuolla alueella vuonna 2005. Siellä on mahtava paikka kuvata auringonlaskuja. Tosin Nallikari on vienyt minut mukanaan parhaana aur...

Onko tavallinen arki aivan aliarvostettu asia? Mikä tekee onnelliseksi arjen keskellä? Tällaista tuli mieleeni, kun jälleen kerran todistettiin, että me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa.  Ajattelen, että ehkä useampi meistä mieltää arjen hyvin tavalliseksi, eikä ehdi havaita onnen hetkiäkään arjesta. Aika usein nähdään viikonloppu ja pyhä jotenkin parempina aikoina ja onnellisuuden tunteitakin tuntuu löytyvän silloin helpommin.  Siis arki ja onnellisuus. Miten ne yhdistyvät toisiinsa omassa elämässäni ihan tässä ja nyt? Minkälaiset hetket ja asiat nostavat elämän arjen yläpuolelle ja lisäävät onnellisuuden tunnetta. Arvaat varmaan, että ei ole ollut  tämä kevättalvi ihan täydellistä "happy, happy" aikaa, kun tällaista pohdiskelen. Viime aikoina on ollut omaan makuuni liiankin paljon aika tylsän, joskus raskaankin tuntuisia, verkkaisia päiviä, pois lukien pari äkillistä talomme vaatimaa huomiota ja vaikka oma hammaslääkärireissu ja sen semmointa. Ei silti,...

Silloin tällöin blogimaailmassa kirjoitetaan kuulumisia vastaamalla joihinkin kysymyksiin. Niitä on kiva lukeakin. Pienen blogitauon jälkeen kertoilen nyt jotakin kuulumisistani. Mitä teet nyt? Tällä hetkellä päällimmäisenä varsinaisena tekemisenä on yllättävä sisustussuunnittelutehtävä kotiin. Olen parina päivänä käynyt katselemassa laattoja, joita tarvitaan meidän kodinhoitohuoneeseen. Jaa, että miksikö, kuulen siellä kysyttävän? Oltiin pienellä matkalla viime viikolla ja juuri edellisenä päivänä, kun oltiin palaamassa kotiin, soitti tytär (oli käymässä meillä) että kodinhoitohuoneen seinästä suihkuaa vettä! Vesi suihkusi suppealle osalle lattiaa tai oikeastaan portaikkoon, josta mennään pari askelmaa alemmas harrastetilaan. Ei aiheuttanut vesivauriota varsinaisesti kodinhoitohuoneeseen ja kuivattaminen aloitettiin heti, kun päästiin illaksi kotiin. Vakuutusyhtiöstä on käyty ja odotellaan heidän päätöstä.  Lopputulemana päätettiin, että nyt tehdään kodinhoitohuoneen tarvitsema re...

Tähän aikaan tammikuun lopussa tapahtuu ajatuksissani varmaan aina sama. Se on sellainen kummallinen tunne, että ihan pienistäkin vihjeistä alkaa kuvitella kevään tuloa. Onko siellä ketään muuta, joka jo niin odottaa ensimmäisiä päiviä, jolloin auringon säteet lävistävät maiseman ja hetkellisesti mielikuvat vievät kevään tunnistamiseen? Tällaista täällä jo haaveillaan, kevään tuloa.   Tulppaanit ovat niin paras alku keväälle, varsinkin kun ne saa ystäviltä.   Nimittäin viime viikonloppuna vietettiin rakkaan ystäväperheen kanssa yhteistä iltaa illallisen merkeissä. Ennenkin on juuri tähän aikaan vuodesta istuttu iltaa yhdessä. Oikeastaan silloin, kun he tulivat, vasta tajusi miten pitkä aika on siitä, kun oltiin tavattu näin pariskunnittain. Korona-aika on tehnyt tehtävänsä kuin myös ne kuuluisat "eläkeläisten kiireet". Ja voi miten paljon on ehtinyt kuluneessa vuodessa tapahtua. Vain pieni ajankohtaisin raapaisu asioista ehdittiin jutella. Parasta oli se, että oltiin yhdessä,...

On ollut muutamia ihanan kesäisiäkin päiviä ja on tullut puuhailtua ihan vähän sellaisia keväästä kesään siirtymiseen kuuluvia juttuja mökilläkin. Ajatukset ovat viivähtäneet usein todella pienissä asioissa ja tekemisissä. Oikeastaan on ollut aivan turhaakin pohtia mitä kulunut poikkeava kevät olisi vaikuttanut pysyvämmin omaan elämään. Ainakin minä koen sen niin.  Ajattelin kirjoitellakin vallan pienistä minua ilahduttaneista asioista vapaa-ajan paikallamme / mökillä, jota kotoisasti kutsumme Ranchiksi. Nyt koronakeväänä ollaan oltu tavallista enemmän maalla. Ja tähän kohtaan sitten välittömsti selostus siitä miten ja miksi mökille on siirretty, kun varsinkin Etelä-Suomen näkökulmasta on suositeltu olemaan ainoastaan kotona. Olemme kaksi perustervettä ja reilusti alle 70 -vuotiasta ja meidän vapaa-ajan paikkamme on puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa. Sinne siirtymistä varten ei tarvitse välttämättä käydä missään, joten emme ole voineet aiheuttaa mitään vahinkoa...

Nyt, kun on toukokuu päässyt hienosti vauhtiin ja on vietetty vaput ja äitienpäivät, on oikein kiva, että välillä on ihan tavallisia, arkisia päiviä. Vielä on tulossa helatorstaita ja helluntaita ja kukapa ei miettisi juhannustakin, mutta silti arjessa on oma hohtonsa. Tuntuvat pyhäpäivätkin joltain, kun vain muistaa arjen ja pyhän erottaa toisistaan. Puhun nyt vain omasta puolestani, kun on tänä keväänä sattuneesta syystä joskus ollut sellainen tunne, että kaikki päivät ovat samanlaisia. Pitää joskus muistuttaa itseä katsomaan kalenterista mikä päivä on. Mutta arjesta piti kirjoittamani. Ollaan oltu kotona ja ihan huomaamatta on tullut tehtyä harvinaisempiakin siivouksia välillä, vähän sellaista sesonkihommaa. Eteisen vaatekaapista keräsin kaikki kengät, kenkätelineen ja reput pois. Imuroin kengät ja puhdistin ne. Samalla vein osan talvikengistä vinttiin ja muut pois makuuhuoneeseen kesän ajaksi (minulla on sellainen ikealainen kenkähyllykkö erikseen, jossa säilytän myös kenkiä)....

Tiedättekö mitä? Ihan kaikkia otsikon asioita ja niihin liittyviä tunteita on kuulunut näihin viikkoihin täällä meidänkin koronakuplassa. Puhun nyt vain omasta puolestani toki. Siksipä päätin nyt kertoa miten on mennyt näinä viikkoina. Ensimmäisessä korona-ajan postauksessa kirjoitinkin siitä miten ajattelen, että tulevaisuus on valoisampana edessä. Ja tottahan se niin on, nytkin, kun tätä poikkeustilaa on kestänyt jo monta viikkoa. Oikeasti ei enää osaa laskea viikkoja ja päivätkin ovat yhtä ja samaa. Perusluottamus on ennallaan. Tulevaisuuden valo on tallella. Mutta aikamoista tunteiden vuoristorataa on välillä mennyt. Että siitäpä jokunen esimerkki, joita viikko sitten pääsiäisen lopettelun merkeissä kirjoittelin. Siinähän kävi niin kuin bloggaajalle toisinaan käy, että juttu jää ns pöytälaatikkoon. Tulee jotain muita ajatuksia eikä pidä omaa kirjoitustaan julkaisemisen arvoisena. Mutta niin kävi, että edestäni kirjoituksen löysin ja päätin sen nyt editoida loppuun muutam...

Aurinkoinen sunnuntaiaamu ja onnekkaasti vielä päästiin mökille. Olo on edelleen hieman epätodellinen huomaan miettiväni ihan täydellisen aurinkoisena aamuna. Avaan keittiön verhot ja ihan kaikki on niin kuin aina on ollut. Sama, olisiko lähemmäs sata vuotta vanha navetta näkyy pihan toisella puolella kuten aina ennnekin. Ja aurinko nousee tuosta vasemmalta niin kuin aina nousee. Otan kuvan ja kaksikin. Olen herännyt vallan aikaisin eli puoli seitsemältä - eilen heräsin puoli kuudelta- siis talviaikaa. Kännykän kello osoittaa kesäaikaa. No, kesä, se on vielä ajatus, joka tulee todelliseksi täälläkin parin kuukauden päästä. Nyt on kevät, jota ei uskoisi noista lumimääristä, joita täällä mökin alueella vielä on. Viikko sitten oli ehkä viisi astetta plussalla ja maa oli märkä kuten lumikin. Nyt on piha ja pihatie jäätiköllä. Onneksi otin Icebugit mukaan! Onneksi, sillä ne piti eilen tullessamme laittaa jo autossa jalkaan, jotta pääsin kaatumatta autosta taloomme. Ja nyt myöhemmi...