Mrs 60 Something

Viime blogikirjoitukseni jälkeen olen ahkeroinu niiden vanhojen lankojen parissa, joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Ja voi mihin väreihin päädyinkään! Tarkkaavaiset lukijat huomasivat, että monenmoista värisävyä oli villalangoissa, joista jaoin aiemmin yhden kuvan. Mutta kuva ei kertonut kyllä lähellekään totuutta siitä minkälainen värien kirjo ja minkälainen määrä lankoja minulla oli käytettävissäni. Eivät olisi kaikkia langat samaan kuvaan mahtuneet. Muutama lukija onkin jo kysynyt, että minkälainen neuleesta tuli. Joten tässä sitten juttua siitä miten käytin isomummon käyttämättä jääneitä lankoja. Aloittaessani minulla ei oikeastaan ollut värien eikä kuvioinnin suhteen mitään ideaa. Ehdin jo aloittaa neuletta viininpunaisen, harmaan ja valkoisen sävymaailmalla, mutta hyvin nopeasti lopetin työn ja loppujen lopuksi myös purin sen. Siitä tuli mieleen syntymäseutujeni eteläpohjalainen perinneneule ja varmaan kiva olisi sellainenkin ollut. Päätin ryhtyä työhön uudestaan.  L...

Ajattelin käydä teitä blogin lukijoita hieman tervehtimässä näin lauantiaaamun oleskelun myötä. Laskin kädestäni juuri kutimen ja otin kupillisen kahvia. Siinä samalla kuuntelin ykkösaamua ja napsin muutaman kuvan ihan vain tästä sohvalla, joka on melkoinen työpiste minulle. Usein kirjoittelen bloginkin juttuja tässä, mutta nyt sohvalle on ilmestynyt kudin ja lankoja. Ja paljastan heti, että kyseessä EI OLE islantilaisneule! Neulominen on sellainen harrastus, että tiedän sen vievän helposti mennessään. Minulla oli nuoruudessa melkoinen intohimo neuloa puseroita. Viime vuosina - heh, vuosikymmeninä rehellisesti sanottuna, neulominen ei ole ollut mikään intohimo. Siis miten tuo aika vain juoksee, että vuodet muuttuu puheessa vuosikymmeniksi. Onkos siellä muita, jotka ovat sen havainnon tehneet?  Sanotaan, että viime vuosina olen ehkä muutaman vuoden välein neulonut jotain; huivin, pipon ja yhdet villasukat, joiden kantapää epäonnistui, tuli liian iso niistä. Nyt huomasin, että tallel...