Villapaita valmistui ja puhetta väreistä

Viime blogikirjoitukseni jälkeen olen ahkeroinu niiden vanhojen lankojen parissa, joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Ja voi mihin väreihin päädyinkään! Tarkkaavaiset lukijat huomasivat, että monenmoista värisävyä oli villalangoissa, joista jaoin aiemmin yhden kuvan. Mutta kuva ei kertonut kyllä lähellekään totuutta siitä minkälainen värien kirjo ja minkälainen määrä lankoja minulla oli käytettävissäni. Eivät olisi kaikkia langat samaan kuvaan mahtuneet. Muutama lukija onkin jo kysynyt, että minkälainen neuleesta tuli. Joten tässä sitten juttua siitä miten käytin isomummon käyttämättä jääneitä lankoja.

Aloittaessani minulla ei oikeastaan ollut värien eikä kuvioinnin suhteen mitään ideaa. Ehdin jo aloittaa neuletta viininpunaisen, harmaan ja valkoisen sävymaailmalla, mutta hyvin nopeasti lopetin työn ja loppujen lopuksi myös purin sen. Siitä tuli mieleen syntymäseutujeni eteläpohjalainen perinneneule ja varmaan kiva olisi sellainenkin ollut. Päätin ryhtyä työhön uudestaan. 

Löysin yhden neulekuvan Femina -lehdestä ja se sai miettimään tarkemmin mitä lankoja minulla on käytettävissä ja miten hyödynnän eri paksuisia lankoja. Käytössäni oli paksuja villasukkalankoja ja ohuita lankoja, joiden aiemmasta käytöstä ei minulla ole mitään käsitystä. Nimittäin en ole lankojen alkuperäisen omistajan nähnyt tekevän vuosikymmenien aikana oikeastaan muuta kuin villasukkia ja ryijyjä. Siitä se ajatus sitten lähti kulunutta sanontaa lainaten, kun päädyin tekemään monenkirjavaan villapaidan.

                        

Puseron neuleen perusmallina käytin syksyllä tekemääni sinivalkoista neuletta, josta tykkään todella paljon. Väreistä puheen ollen ihana tummansininen palasi pienen tauon jälkeen takaisin vaatekaappiin tärkeäksi väriksi mustan rinnalle viime syksynä. Hyvä niin, klassikko mikä klassikko tuo tummansininen. Ehkä jotkut ovat huomanneet, että olen vallan klassisten perusvärien ystävä niin vaatetuksessa kuin kodissa. Silti oli aika tehdä jotain aivan toisenlaista. Ja toden totta niin kävikin.

Nyt valmiiksi saamani neule koostuu erilaisista oranssin tai ruskean sävyistä. Oranssi ei ole milloinkaan  kuulunut vaatteissa värimaailmaani. Ruskean sävyjä kyllä on kuulunut minullakin vaatteisiin, kuinkas muuten, kun olen elänyt nuoruuteni ja aikuisuuden alun seitsemänkymmentä luvulla. Siihen olen tyytyväinen, että ryhdyin kuljettamaan tässä oranssissa neuleessani harmaata ja valkoista väriä.  Valkoinen ohut lanka kulki kivasti muun sävyisten ohuempien lankojen kanssa, joten sain sillä tavoin ikään kuin samanvahvuista neuletta pasumpien villalankojen rinnalle. Vaaleat värit rauhoittavat kokonaisuutta ja neule tuntuu värityksen puolesta omalta. Erityisesti oranssi väri ikään kuin sujahti neuleeseen ennalta suunnittelematta. Tykkään!!!

Ja sitten se kuuluisa MUTTA .... Huomasin aika nopeasti, että neuleesta tulee iso. Kun sen huomasin jatkoin vain sinikkäästi enkä ryhtynyt purkamaan, koska olin jo aika pitkällä tajutessani minkälainen villapaita on tulossa. Sitä paitsi kaikki keskenään vuorottelevat langat ja pikkukerät saivat aikaan valtaisan määrän langanpätkiä nurjalle puolelle. Olisi ollut aika turhauttavaa purkaa tällaista työtä. Olihan muuten neuleen valmistuttua vielä paljon tehtävää nurjan puolen langanpätkien päättelyssä. Tosin ei ollut mitään aikatavoitetta, mutta neuloosin merkit iskivät minuun aika pian. Neule lojui olohuoneen pöydällä ja sohvalla ja lankakerät pyörivät iloisesti muutaman viikon lattialla.

Eikä sekään riitä, että tuli iso, sillä neuleesta tuli myös paksu. Joten hieman haaveilemani ajatus käyttää sitä rennosti valkoisen paitapuseron kanssa ei ehkä kovin usein toteudu. Kuvassa näyttää kyllä just siltä kuin ajattelin. Taisi tulla todennäköisimmin ulkoiluun sopiva neule ja aiemmin neulomani islantilaisneule sai kaverin.

Ja sen verran kodin sisustuksesta ja sen väreistä tulee mieleen, että nyt saattaisin rohjeta hankkia vaikka käsipyyhkeet Missonilta. Nimittäin heidän värikkäässä tyylissä on jotain mikä tästä neuleesta tulee mieleen. Että josko kotonakin voisi olla aika uusillekin värisävyille. 

Kunhan saan kirjoitukseni loppuun, on hyvä hetki lähteä ulkoilemaan. Ajattelin testata miten sujuu hiihtäminen maalaismaisemassa.

Kivaa loppuviikkoa sinulle! Voi hyvin!