Mrs 60 Something

Nyt on se kaikkein kylmin ja monille luultavasti raastavin jakso vuodesta menossa. Kun pitäisi jaksaa sinnitellä kylmien pakkaspäivien ohi ja aurinko melkeinpä kiusaa ajatusta siitä, että kohta se lämmittää meitä konkreettisesti. Onko siellä ketään muuta, jolle sellaiset -5 astetta on just passeli pakkaslukema? Tuolloin on sellainen ilma, että tietää olevan talvi, mutta selviää oikein hyvin, kun pukee päälleen sellaiset aika tavanomaiset talvivaatteet? Täällä on yksi niistä, joka liputtaa maksimissaan -5 asteen puolesta, siis ihan tavallisena talvena. Ja kuten tiedätte, nyt on ollut niin kovat pakkaset, ainakin täällä meillä Oulun korkeudella, että tuollaiset -5 astetta on ollut usein haave vain. Siispä oi miten ihanaa tulee olemaan, kun mittarilukemat ovat tuollaiset. Sitä ennen pientä puhetta pakkasesta ja piipahduksesta mökille. Pakkasista huolimatta tai ehkä sen ansiosta on ollut muutama aivan mielettömän kaunis aurinkoinen päivä. Eilen lähdin mökille miehen mukaan aika ex tempore ...

Tulin jakamaan ajatuksiani tältä ensimmäiseltä varsinaiselta "koronaviikolta". Eikä vain ajatuksia, vaan pitkien kävelylenkkien tuloksia kuvina. Ihan alkuun ajatus, joka on aika usein kantanut vaikeiden ja raskaiden aikojen läpi. Jos on ollut jotain vaikeaa, olen sanonut itselleni; vielä tulee aika, jolloin katsot taaksepäin tätäkin hetkeä ja olet selvinnyt.   Tuo edellä mainitsemani ajatus on jo käynyt mielessäni ja tällä kertaa laajemminkin yhteiskunnan näkökulmasta, kun tiedossa on se, miten raskaita aikoja eletään kaikkialla. Erityisesti ajatukseni ovat nuorissa perheissä, joiden elämä on täysin mullistunut. Lapsiperheiden elämä on muuttunut oikeastaan yhdessä yössä, niin nopeasti tilanteet ovat edenneet. Perheet, joissa lapset ovat nyt kotona, vanhemmista tulee kotiopettajia, edessä on jatkuvaa ruuanlaittorumbaa sekä rajoituksia harrastusten ja lasten leikkien suhteen sekä lisäksi varsinainen etätöiden tekeminen, jos ei ole jo kohdattu lomautuksia. Myötätuntoni ...