Kävelylenkkejä ja varautumista tulevaan.

Tulin jakamaan ajatuksiani tältä ensimmäiseltä varsinaiselta "koronaviikolta". Eikä vain ajatuksia, vaan pitkien kävelylenkkien tuloksia kuvina.

Ihan alkuun ajatus, joka on aika usein kantanut vaikeiden ja raskaiden aikojen läpi. Jos on ollut jotain vaikeaa, olen sanonut itselleni; vielä tulee aika, jolloin katsot taaksepäin tätäkin hetkeä ja olet selvinnyt.  

Tuo edellä mainitsemani ajatus on jo käynyt mielessäni ja tällä kertaa laajemminkin yhteiskunnan näkökulmasta, kun tiedossa on se, miten raskaita aikoja eletään kaikkialla. Erityisesti ajatukseni ovat nuorissa perheissä, joiden elämä on täysin mullistunut. Lapsiperheiden elämä on muuttunut oikeastaan yhdessä yössä, niin nopeasti tilanteet ovat edenneet. Perheet, joissa lapset ovat nyt kotona, vanhemmista tulee kotiopettajia, edessä on jatkuvaa ruuanlaittorumbaa sekä rajoituksia harrastusten ja lasten leikkien suhteen sekä lisäksi varsinainen etätöiden tekeminen, jos ei ole jo kohdattu lomautuksia. Myötätuntoni on siellä. Uusin tieto tuli tätä kirjoittaessa ja sen mukaan 1-3 luokkalaiset voivat mennä kouluun, jos halutaan. Tilanteet saattavat muuttua nopeastikin.

Oikeasti olen miettinyt jo aika vakavasti sitä, miten tällaisena alle 70 v. olen toiminut ja miten ihmeessä toimin jatkossa, kun olen perusterve. Lapsiperheiden lisäksi mielessäni ovat ilman muuta ikäihmiset. Olen pohtinut seitsemänkymmentä plus ikäisen toimintaa tässä tilanteessa, kuten niin monet muutkin presidenttiämme myöten. Myönnän kyllä, että olen samanaikaisesti sekä paheksunut että kaihoisasti katsonut kahvilan pöydässä istuvia noita "kurittomien" yli seitsemänkymppisten toriparlamentteja. Kyllä nyt maistuisi itsellekin kahvilan cappucino ystävän seurassa. Mutta pitämällä ensin huolta omasta suojautumisesta, voit suojata varmimmin myös muita! 

Se, milloin havahduin siihen, että vieläkin voisin enemmän rajoittaa omia liikkumisiani, oli kauppareissu, jolla hankin puhdistus- ja siivousvälineitä. Toki ennen tämän kriisin alkua hain jo käsidesiä (en maskeja) kaupasta, olemme pesseet käsiä, desinfioineet (huom myös rasvanneet) ja vaihtanut pyyhkeitä kotonakin tiheämpään kuin tavallista. Nyt tuli ostettua saippuaa, lisää uusia kynsiharjoja ikivanhojen tilalle, vaihtohammasharja, kloriittia noin esimerkiksi. Kaupassa olen käynyt hanskat kädessä tähänkin asti. Tuon viimeisimmän käynnin jälkeen totesin kotonakin, että nyt tuli oikeasti se hetki, että ei ole enää järkevää käydä kaupassa kuin satunnaisesti ja todella vain ehdottomaan tarpeeseen.  Tuntui samaan aikaan siltä, että varautumisen osalta olen tehnyt niin paljon, jonka pitäisi riittää ainakin alkuun ja että jokin raja turvallisen ihmisten joukossa liikkumisen osalta on lähellä. 

Eräänä päivänä päätin todella antautua ulkoilulle. Ajattelin, että ihanan aurinkoisena päivänä menen käymään kuvausreissulla kahdessa suosikkipaikassani eli Hupisaarilla / Ainolan puistossa ja Nallikarissa. Ja mitä ihmettä; Ainolan puistossa oli suorastaan ruuhkaksi asti ulkoilijoita. Jotkut nuoret olivat liikkumassa jopa huivi suun suojana ja ikäihmiset liikkuivat esimerkiksi peräkkäin. Sitten oli nuoria yläkoululaisia löytänyt suojaisan skeittauspaikan kesäteatterin lavalta ja lapsiperheitä ulkoilemassa. Oli vain niin ihanaa nähdä, miten on paikka, jossa liikkumista ei ole kielletty. Toki nuoret pojat saattoivat saada tavallisen flunssan, sillä huppari päällä, varmaan aika hikisenä, keväilmassa skeittaaminen on potentiaali sairastuttaja. Isoäiti täällä teidän parasta vain ajattelee.

Nallikarissa oli myös todella paljon ulkoilijoita samana päivänä illansuussa. Leijalautailua merenjäällä, pienimuotoisia nuorten iloisia ryhmiä yhdessä, pariskuntia kävelemässä. Oli idyllistä ja mahdollisuus olla hetki huolettomana. 

Me jatketaan vuoroin mökkeilyä ja olemista kotona. Kevät on tulossa vauhdilla tänne Pohjois-Pohjanmaallekin, kuten kuvistakin voitte päätellä. Nautitaan ja iloitaan siitä.

Jälleen kerran voikaa hyvin!

I wish you all feel well during this time of Covid 19 time.