Mrs 60 Something

Pitkän blogitauon jälkeen ajattelin tulla tervehtimään teitä. Monta juttua on ollut mielessä mistä kirjoittaisin, mutta aina vaan kirjoitukseni on siirtynyt kauemmas. Nyt ajattelin muutaman ajatuksen pienen itsereflektion myötäilemänä kirjoittaa jotain täytettyäni viime sunnuntaina 70 vuotta. Kiitos, kuuluu hyvää ja tuntuu ihan yhtä hyvältä kuin aiemminkin ennen tätä maagista 70 vuoden ikäpyykkiä. Ihan on helppo vastata, kun tätä silloin tällöin kysytään. Osaan siis odottaa sitä, että kiinnostaahan se ainakin itseäni nuorempia, että minkälaista on olla tässä vaiheessa elämänkaarta. Olen vasta niin tuore seitsemänkymppinen, että ei voi vielä ikäänkuin rinta rottimgilla mitään isompaa sanoa. Voin vain kuvailla sitä, miten nyt elämä jatkuu. Ja luonnollisesti voin vain toivoa, että mitään suurta muutosta ei tulisikaan kovin nopeasti.  Tuo tämänkertaiaen blogikirjoitukseni otsikko nappasi minuun juuri tänä aamuna, kun luin jostain mediasta jutun, että Ruotsin Tv.ssä on alkanut Studio 65...

Nyt on ohitettu jo äitienpäivä, yksi toukokuun tärkeistä päivistä. Meillä äitienpäivän vietto on aina vaihdellut riippuen siitä missä ollaan. Siksi ei sellaisia isoja paineita ole sen suhteen, että aina olisi samanlaista. Silti päivä on merkityksellinen, miten se ikinä meillä vietetäänkin. Nykyisin myös muistelen edesmennyttä äitiä, joka asia on tuonut oman lisäpiirteensä äitienpäivän viettoon. Omien lasten ja heidän perheiden näkeminen livenä tai etänä on tärkeä osa päivää, oikeastaan se tärkein asia.  Liikutun melkoisesti pitkin päivää  monenlaisista ajatuksista; äitiydestä yleensä, lastenlasten äideistä, isoäitiydestä, erilaisista äideistä, äidittömäksi jääneistä ja siitä, että kaikki eivät voi kokea äitiyttä, vaikka niin olisivat halunneetkin. Kevään ehdottomasti herkistyttävin päivä. Tänä vuonna tein kahvittelua varten yksinkertaista juustokakkua netistä löytämälläni reseptillä. Resepti on Yhteishyvän sivustolla videona. Ensin katsoin videon monta kertaa ja vielä tehdessä...

Toivottavasti olet saanut viettää joulua ja uuden vuoden vastaanottamista mukavissa merkeissä. Monethan meistä osasivat odottaakin toisenlaista aikaa näihin juhlapyhiin kuin ehkä aikaisempina vuosina on ollut. Kirjoitin viimeksi sellaisia pikaisia kuulumisia siitä miten meillä on tätä poikkeusjoulua viettty. Mainitsinkin, että meillä oli joulun jälkeen tiedossa mahdollisuus olla koolla kahden lapsen perheen kanssa (kaikki lapset eivät voineet olla yhtä aikaa koolla). On kiva tehdä perheelle yhteisesti ruokaa ja viettää sillä tavoin harvinaista aikaa yhdessä. Päädyin tekemään vuosien jälkeen jälkiruuaksi puolukkajäädykettä oikeastaan ikivanhalla (lue: neljäkymmentä vuotta) reseptillä. Resepti on aikanaan julkaistu luultavimmin Kotiliedessä (reseptistä ei näy lehtitietoa, mutta tuohon aikaan luin säännöllisesti Kotiliesi -lehteä) ja se on arkkitehti Panu Kailan ja puolisonsa Kaarina Kailan vakioreseptejä sieltä kaukaisesta ajasta. Jaan reseptin mielellään, koska se on niin hyvä ja mikä p...

Mitenkäs siellä meni joulu? Oliko kovinkin erilainen? Vai oliko niitä asioita, jotka joka vuosi tekevät joulusta joulun? On jotain mistä lähes kaikki olivat ainakin ennen joulua yksimielisiä. Ja sehän liittyy siihen, että tämä joulu olisi erilainen. Näin ainakin sanottiin ja kirjoitettiin lukuisia kertoja. Sitä tuli itsekin hieman pohdittua, että miksi tuntuisi niin erilaiselta. Ymmärrän sen, jos et sitten tavannutkaan perhettä yhtä paljon kuin aiemmin. Et matkustanutkaan jonnekin lämpimään tai edes täällä kotosuomessa. Et käynyt konserteissa, et päässyt tapaamaan ystäviä joulukahvittelun merkeissä. Niin paljon tältä joululta kiellettyjä juttuja. Moni asia tuli tehtyä toisin. Ja ah niin paljon oli samaa kuin aikaisempina jouluina. Muutama sananen meidän joulun vietosta tämän kummallisen vuoden päättyessä. Me olemme jo muutamana jouluna olleet kahdestaan osan joulunpyhistä. Silloin on ikäänkuin "sävelletty" tekemisiä. Tiedettiin, että tästä joulusta tulisi erilainen. Vietettii...

Näin marraskuun vaihtuessa joulukuuksi on minulle luontevaa vähitellen virittäytyä tulevaan jouluun. Tosin vierastan vielä ylenpalttista joulumusiikin kuuntelua. Minulle Jouluun orientoituminen tapahtuu aika hitaasti, mutta kyllä näin ensimmäisen adventin tulo saa etsimään jotain jouluista esille. Ja aika monien muidenkin tavoin olen niitä, joille Joulun aikaan valmistautuminen on oikein mielekästä fiilistelyn aikaa ja siitä voi nauttia  ja nautinkin - melkein yhtä paljon, kun varsinaisista Joulun pyhistä. Tähti ikkunaan on nyt ripustettu. Sellainen ihan tavallinen valkoinen paperitähti, jossa en pidä sisällä edes valoa. Se on nyt meidän kirjastossa, joka on niin sekaisin kuin olla ja voi. Note to my self; siivoa! Huoneesta on muodostunut melkeinpä lastenlasten leikkihuone ja viimeisin viristys siellä on tyttären vanha nukkekoti, koska sillä nuo kolmivuotiaat serkkupojat ovat tykänneet leikkiä. Oli sielulleni suurta juhlaa nähdä pojat yhdessä leikkimässä pitkästä aikaa. Pipareita o...

On siirrytty lokakuuhun. Kävin viime viikolla ulkoilemassa ja kuvaamassa. Saunalautat ja kahvila Oulujoen rannassa on suljettu.  Joskus yhteen viikkoon mahtuu niin arkea kuin juhlaa.  Tällä kerralla kirjoitin auki viisi asiaa, jotka kuuluivat menneeseen viikkoon torstaista torstaihin. Varoitus, että valittaen aloitan! 1. Kroppa jumittaa ja sananen lääkärille pääsyn hitaudesta! Aloitetaan nyt kerrankin kunnon valitusosuudella. Nimittäin tässä syksyn mittaan on kehittynyt kroppaan - ja nimenomaan rintarankaan melkoista jumitusta, joka muuten hiipi sitten niskaan saakka. Minulla on taustalla joskus kaksikymmentä vuotta sitten sairastettu selkärangan (alaselän) välilevyongelma mukaan lukien kulumien kehittyminen tuolle alueelle. Istuminen on yleensä ottaen ollut aina pahasta. Olette varmaan tietoinen, että istuminen on myrkkyä elimistölle ja istumisen määrää säätelemällä olen selvinnyt oikeastaan aika hyvin selkäongelmista. Leikkaukseen en halunnut vaan kaikin muin keinoin on selk...