Mrs 60 Something

Matkalla oleminen oli meille jo aika kaukainen muisto kaikkien näiden erilaisten ja erikoisten vuosien jälkeen. Maaliskuussa kävimme vihdoinkin kuuden vuoden jälkeen Ranskassa, josta on muodostunut meille molemmille läheinen maa. Olenkin joskus kirjoittanut suuresta (käytettäköön nyt kulunutta ilmaisua) rakkaudesta Ranskaan. Jo lukiovuodet luin ranskalaisia lehtiä ja opiskelin kolme vuotta tavallista kouluranskaa. En sen kummempaa kielitaitoa saavuttanut, mutta jollakin tavalla jotain ranskalaisuudesta siirtyi sieluuni ja näköjään pysyvästi. Miehellä on toki oma polkunsa tähän ihastukseen, jonka olemme jo vuosikymmeniä yhdessä jakaneet. Mutta eipä siitä sen enempää.  Pahoittelut, kun en saa kuvia tottelemaan ja pysymään oikeissa kohdissa, joka johtunee siitä, että ne on otettu kännykällä. Sitten vain tunnelmiin matkalta ja matkan jälkeen ja vähän siihen ruudulliseen pöytäliinaankin.                         ...

Todellakin, lomalta paluu on tosiasia itselläkin. Huomaan jälleen tänäkin vuonna, että kesä meni todella nopeasti ja oli koko ajan tekemistä yllin kyllin. Oikeastaan ihan erilaista on loman vietto nyt kuin oli aikanaan työssä ollessa. Ja tämän kokemuksen olen huomannut jakavani monien kanssa, että isovanhemman kesät ovat erilaisia. Sillä elämään ja kesän viettoon kuuluvat olennaisena osana myös lapsenlapset perheineen. Siihen liittyen hieman kirjoitinkin kesäkuussa, joten keskityn tällä kertaa muuhun. Jotain oli tänäkin vuonna meidän ohjelmassa samaa kuin on ollut jo vuosikymmenten ajan. Nimittäin olemme käyneet melko usein kesäisin asuntomessuilla. Tehtiinkin lomamatka Lounais-Suomeen asuntomessujen aikaan. Varattiin yksi iltapäivä, jota varten valitsin etukäteen ne talot, joihin tutustuttiin etukäteen.  Tämän vuoden asuntomessut olivat Naantalissa ja voi mitkä messut olivatkin. Teki nimittäin hyvää, että meillä oli ollut välissä kahden vuoden tauko messujen osalta. Tuntui siltä, ...

Nyt tuntuu niin oikealta keväältä kuin olla ja voi. Huippuihanat aurinkoiset kelit on täällä Oulussakin. Ajattelin tällä kertaa kertoilla viime viikosta ja vähän tästäkin viikosta ja miten on nähty kevättä niin eteläisessä kuin pohjoisessa Suomessa. Me saatiin viime viikolla jo esimakua siitä miten ilma lämpenee ja vihdoinkin lumi alkaa sulaa, kun oltiin viitisen päivää pääkaupunkiseudulla lastenlasten hoitohommissa ja muutoinkin lasten perheitä tavattiin. Ovat jo koulu- ja eskari-ikäisiä, joten jäi kahtena päivänä aikaa lähteä käymään ihan pääkaupungissa. Ai, että minä tykkäsin. Ihan vain vähän kierreltiin Esplanadin kulmilla, Stockalla ja Akateemisessa kirjakaupassa lähinnä. Ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa eikä ostosreissu ollut mielessä lainkaan. Tykätään istua muutamassa vakipaikassa kahvittelemassa ja/tai lounaalla. Onneksi oli auto käytössä, niin oli helppo liikkua. Kukkakaupat olivat jo nostaneet sipulikukkia ulos esille.             ...

Kesäkuussa matkustimme mieheni kanssa ikimuistoiselle matkalle Inariin. Matka oli ennen muuta yhteisesti jaettu kokemus paikasta, jossa olin aiemmin muutamalla työmatkalla ollut. Pala sydämestäni oli jäänyt sinne itsellenikin oikeastaan melkoiseksi hämmästykseksi. Suureksi iloksi matkustimme sinne nyt yhdessä. Kirjoitin varsinaisesta matkastamme jo aiemmin ja löydät juttuni tästä linkistä;  http://mrs60something.blogspot.com/2021/06/yhden-haaveen-toteutuminen-matka-inariin.html Lupasin tuossa blogikirjoituksessa kirjoittaa erikseen matkan yhdestä kohokohdasta, joksi oli suunniteltu illallinen ravintola Aanarissa. Aanar (tarkoittaa Inaria) sijaitsee meidän yöpymispaikassamme Hotelli Kultahovissa. Ennen illalliseen liittyviä muistoja ja muistikuvia kerron tämän jutun kuvaamisesta lyhyesti. Tuohon nimenomaiseen päivään saakka kamerani toimi matkalla moitteettomasti. Olin aikonut käydä jo päivällä käydä kuvaamassa ravintolan tiloja, jotta se osa olisi tehty ennen illallista. Puolen päi...

Joskus täysin yllättäen haaveesi toteutuu. Minulle kävi niin, kun lähdimme muutamaksi päiväksi pohjoiseen miehen antamana lahjana. Ollaan oltu kymmeniä vuosia naimisissa ja vuosi päälle, kunnes lähdimme viettämään myöhäistä vuosikymmenpäivää. Eikä todellakaan menty Pariisiin, Roomaan, Provenceen, kuten edellisillä kerroilla. Me lähdettiin tällä kertaa Suomen Lappiin. Miksi siis Lappi, muutenkin kuin #koskakorona. Olen saanut käydä muutaman kerran työhön liittyen Rovaniemen pohjoispuolella, aina Utsjoella asti. Minun sydämeni tavallaan jäi aikanaan nimenomaan Inariin jostain käsittämättömästä syystä. Ehkä olette joskus kokenut, että on jotain, joka kiehtoo ja jota ei oikein pysty selittämään. Minulle se on ollut Inari, jonne olen halunnut palata myös työuran jälkeen. Ja mikä parasta, yhdessä puolison kanssa se nyt toteutui! Matkamme alku vietettiin yhden yö yli Ivalossa, Saariselällä. Siellä koettiin alkukesän iloa, kun  kävimme Kaunispään laella. Hieman leikkisästi mentiin katsomaa...