Paluu Inariin ihanan illallisen merkeissä

Kesäkuussa matkustimme mieheni kanssa ikimuistoiselle matkalle Inariin. Matka oli ennen muuta yhteisesti jaettu kokemus paikasta, jossa olin aiemmin muutamalla työmatkalla ollut. Pala sydämestäni oli jäänyt sinne itsellenikin oikeastaan melkoiseksi hämmästykseksi. Suureksi iloksi matkustimme sinne nyt yhdessä. Kirjoitin varsinaisesta matkastamme jo aiemmin ja löydät juttuni tästä linkistä; http://mrs60something.blogspot.com/2021/06/yhden-haaveen-toteutuminen-matka-inariin.html

Lupasin tuossa blogikirjoituksessa kirjoittaa erikseen matkan yhdestä kohokohdasta, joksi oli suunniteltu illallinen ravintola Aanarissa. Aanar (tarkoittaa Inaria) sijaitsee meidän yöpymispaikassamme Hotelli Kultahovissa. Ennen illalliseen liittyviä muistoja ja muistikuvia kerron tämän jutun kuvaamisesta lyhyesti. Tuohon nimenomaiseen päivään saakka kamerani toimi matkalla moitteettomasti. Olin aikonut käydä jo päivällä käydä kuvaamassa ravintolan tiloja, jotta se osa olisi tehty ennen illallista. Puolen päivän aikaan kävimme opastetulla kierroksella saamelaisten kulttuuri- ja hallinnollisessa keskuksessa Sajoksessa. Siellä viimeisessä kohteessa, joka oli upea parlamentin / saamelaiskäräjien kokoontumistila, kamera oikeasti hajosi. Siispä tämän postauksen kuvat on otettu tavallisella ja jo varsin vanhalla kännykälläni (Iphone 6s). Ruoka-annosten kuvaaminen illallisella oli keskenämme sovittu juttu huolimatta samalla ehdottomasti täysin intiimistä kahdenkeskisestä illallisesta. Ollaan molemmat totuttu dokumentoimaan kuviin mieleisiä asioita eräänlaisena huomaamattomana oheistoimintona. Kuten luonnollista on, ovat tärkeimmät muistot aina tallessa sydämissämme.

Harmoniset, pelkistetyt ja hurmaavan suomalaiset ravintolatilat

Kävin nyt ensimmäistä kertaa näissä uudistetuissa tiloissa ja uudistuneessa ravintola Aanarissa. Oli erityisen hienoa huomata miten taitavasti oli luotu harmoniset, mutta pelkistetyt ja samalla suomalaista designia parhaimmillaan edustavat tilat. Varasin jo kotona ollessa pöydän illallistamme varten, vaikka oletinkin, että voisimme saada pöydän tultuamme paikalle. Väärin luultu ja hieno juttu, että pöytä tuli varattua etukäteen. Paikka oli täynnä myös kuvissa näkyviä taaempana olevia osin aamiaisruokailun käytössä olevia tiloja myöten. Kun kävin kuvaamassa tiloja, varmistin vielä silloin, että saamme istumapaikan joki-/koskinäkymällä. Vielä tätäkin kautta kiitoksia erinomaisesta palvelusta @traditionalhotelkultahovi Saatiin puitteidenkin osalta juuri sellainen ilta kuin oli toivottu. Yhdessä myös totesimme vielä täällä kotona miten upeasti henkilökunnassa hallittiin useampia kieliä kansainvälisiä vieraita palveltaessa. Tämä postaus on oma-aloitteinen kiitos ravintola Aanarille ja muistojen kokoaminen itsellekin eikä siihen liity mitään kaupallista yhteistyötä.

 

Aanarin ruokafilosofiaan kuuluu paikallisten raaka-aineiden ja luomutuotteiden käyttö. He myös tutkivat ja elvyttävät aktiivisesti perinteisten luonnonyrttien käyttöä. Se olikin kiehtova lisä ruokailuumme varsinkin luonnonyrttien osalta. Emme olleet tässä määrin aiemmin syöneet muun muassa jäkälää. Kerronkin ruokalajien yhteydessä vain viitteellisesti mikä meitä erityisesti puhutteli. On aivan turhaa yrittääkään kertoa yksityiskohtia, koska ihanan illan aikana tärkeintä oli yhdessä syöminen, ruuasta nauttiminen ja myös uusien elämysten kokeminen. Nautimme Inari Menu 5 ruokailun ja löydät sen myös nettisivun kautta. Kyseessä on ehdottomasti Fine Dining -kokemus, jotka eivät ole meille arkipäivää. Vain tällaiset hyvät syyt juhlistaa merkittäviä yhteisiä hetkiä tekevät poikkeuksen. Meillehän tuli jo ensimmäisenä koronakeväänä täyteen 40 vuotta avioliittoa ja nyt sitten seuraava vuosikin vierähti ennen kuin päästiin juhlistamaan näitä merkkivuosia.

Ruokalajeja keittiön tervehdyksestä "savusaunaan" ...

Keittiön tervehdys on ihastuttava tapa johdattaa ruokailuun. Tässä ruuassa oli tarjolla jäkälää muistaakseni grillattuna ja tämä annos johdatti meidät uusiin makumaailmoihin. 

Ensimmäisenä alkupalana oli purjotuhkalla marmoroitua Inarinjärven graavisiikaa, tilli-piimänherakastiketta ja muikunmätiä. Kauneus, maku ja uudet elämykset  oli tuotettu hienosti paikallisista raaka-aineista. 

Toisena alkupalana oli hauenruotovaahtoa, nokkosta ja kurkkumehua. Ja hupsista vain, ehdin syödä melkein puoleen väliin, kun muistin, että tarkoitus oli ottaa kuva! Tämän ruokalajin kohdalla erityismaininta loistavasti ruokaan sopivasta juomasta. Tiedot juomista löytyvät nettisivujen kautta. 

Pääruokana söimme poron paahtopaistia, poronverikumpusta, puolukalla maustettua jäkälää ja puikulapyrettä. Haluamme molemmat todeta tässä yhteydessä, että tämä poro oli parasta mitä koskaan olemme poronlihasta syöneet. Kuvassa näkyy toisella lautasella olevat herkulliset lisäkkeet jälleen hienosti koottuna ja sommiteltuina. Jäkälä tässäkin muodossa saa innostumaan uutena raaka-aineena. 

Pääruuan jälkeen on tarpeen saada jotain väliruokaa ja tällä aterialla se oli koottu tyrnistä, porkkanasta ja kuustesta. Ehkä pääruoka oli vienyt kielen mennessään, kun ei nouse mieleen makumuistoja.

Jälkiruoka puolestaan oli jännittävä yhdistelmä eräänlaista spektaakelia, makuja ja hyvää mieltä. Siinä päästiin savusaunan tunnelmaan koivunlehtisorbetin, koivuliemen, tuorejuustomoussen ja marjojen kautta. Tuo jälkiruokamaljan höyry oli jännittävä. Oli innostava hetki kokea jotain todella uutta myös jälkiruuan osalta.

On etuoikeus päästä joskus nauttimaan aterioita, jotka täydentävät juuri sen hetkisiä toiveita, matkan tarkoitusta ja luovat muistoja. Joskus niin käy sattumalta, mutta joskus on hyvä etukäteen suunnitella tällaisia tilaisuuksia. Meille on muodostunut perinteeksi pitkän avioliiton myötä ja lapsiperhearjen jäätyä kauas taakse järjestää keskenämme tai toinen toisillemme jotain uutta. Etukäteen ei voi tietää miten suunniteltukin matka, ruokailu tai muu tapahtuma menee. Tällä kertaa saimme olla todella onnekkaita, että tavattoman vaatimattomista odotuksistamme muodostui meille sopivan yksinkertainen, helppo ja kulttuurisesti rikas matka. Emme tavoitelleet kuuta taivaalta, olimme valmistautuneet kelien puolesta ihan kaikkeen. Välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko. Tutustuttiin saamelaiskulttuuriin, joka oli tärkeä yhteisesti jaettu asia. Valokuvattiin maisemia. Ajettiin kaatosateessa Lemmenjoelle, kun ei muutakaan voinut sadesäällä tehdä. Juotiin siellä kupposet kahvia ja palattiin hotellille. Sen päivän päätteeksi käytiin illallisella. Siitä kerroin tässä jutussa. Kiitos Inari, kiitos Aanar.

This post is second one of our visit to Inari In June. It's about fabulous restaurant Aanar in Inari. Almost no words can tell the experience we had during our dinner. Simple pics can tell something. Thank you Inari, thank you Aanar.