Mrs 60 Something

Kesä tuli tänä vuonna vihdoinkin ja samalla pitkään odotettuna. Niin monien muiden tavoin odotin melkein malttamattomasti, että tuntuisi kesältä. Koska en monestakaan syystä saanut tehtyä kesäkuun alussa pihatöitä siten kuin yleensä teen, olin niin onnellinen (ja samalla onnekas), että olin varannut kotiin siivouksen juuri oikeaan hetkeen. Nimittäin epäonneksi ikuisesti itsestään muistuttava selkäsairaus iski täydellä voimalla sen ihanan viikonlopun jälkeen, jonka vietin riemuylioppilasjuhlissa nuoruusvuosien kotipaikkakunnalla. Ei olisi minusta ollut siivomaan taloa ja varsinkaan pesemään olohuoneen ikkunoita, saunaa ja sen semmoista, jotka kuuluvat kesäkuun alkupuolen puuhiin. Ja se puutarha, siitä en sano mitään. Tiedät varmaan miltä tuntuu kun rikkaruohot rehottaa ja valtaa kukkapenkit. Sen sijaan iloitsen nyt siitä, että kotona on puhdasta. Ja sen lisäksi, että on puhdasta, on valoisaa. Ikkunan pesun yhteydessä vaihdettiin vaaleat verhot, pesin sohvien päällä olevat huovat ja pien...

Viikonloppuna voi joskus tuntea itsensä puuhakkaaksi, levolliseksi ja rohkenisiko sanoa luovaksi. Ihmeellinen rauhallinen olo valtasi minut lauantaiaamuna. Nautin suunnattomasti, että sai vain olla. Kudoin kesken jäänyttä ja kaksi kertaa lähes kokonaan purettua neuletta ja oli mielessä monenlaista mitä voisi tehdä. Ja niinhän siinä sitten kävi... Koska olin lauantaipäivän yksin, ei tullut mieleenkään laittaa itselle uutta ruokaa ja etsin esille perjantain iltaruuan tähteitä. Osan olin antanut miehelle mukaan, kun hän lähti hakemaan mökiltä jotain tarpeellista omiin puutöihinsä. Koska jäljellä oli vielä reilusti riisiä, päädyin tekemään siitä suosikkiani eli paistettua riisiä.  Ja niinpä pieni kertaus siitä miten sen tein. Vinkiksi siis sinullekin, jos et ole aiemmin tehnyt tätä jämäriisin uudelleen tuunausta. Helppoa kuin heinän teko sanoisi kaupunkilaislapsenlapseni. By the way aivan ihanaa, kun osaavat näitä vanhan kansan sanontoja :) Laita paistinpannulle tai johonkin kasariin ö...

Nythän kävi niin, että toukokuu meni ohi ihan yllättäen. Onko siellä muita, jolle olisi niin voinut käydä? Että ihan kokonainen kuukausi kiitää ohi. Ei sen puoleen etteikö olisi ollut täynnä tapahtumia. On ollut kiva kuukausi ja monenlaisia tapahtumia. Ehti kuulua parikin viikkoa, jotka kuului pääasiassa pikkulapsiperheen arkea niin Etelä-Suomessa kuin täällä kotona.  Ajattelinkin vain tulla kertomaan, että täällä ollaan. Parhaillaan minulla on ollut pari päivää lievää nuhakuumetta. Ja sitä tässä yritän parannella. Ihan vain oleilen ja mietin aikani kuluksi millä tavoin voisi kotiin tuoda kesäistä tunnelmaa. Jossain määrin jotain viitteitä kesän sisustamisajatuksista (tai ajattelemattomuudesta - mikä outo ilmaisu!) taitaa näkyäkin meillä. Siivotessani alkukuusta olohuonetta laitettiin kesän ajaksi pois meidän villamatto. Meillä ei ole varsinaista kesämattoa, mutta tuotiin mökiltä valkoinen (tai oikeastaan ei enää niin valkoinen) matto meidän olohuoneeseen. Se ei ole enää valkoinen,...

Kuten olette huomanneet, kirjoitan sisustamiseen liittyviä juttuja silloin tällöin. Myönnän, että ihan mielellään kirjoitan tällaisistakin asioista meidän vanhan talon pitkän asumis (heh ja kokemus- ) -historian innoittamana. Olin jo tämän jutun kirjoittanut julkaistavaksi, kun istuttiin ystävän kanssa kahvittelemassa ja spontaanisti pohdittiin miten meidän harrastuneisuus sisustamisasioissa on kehittynyt. Huomasin, että kaikki mitä olin jo kirjoittanut valmiiseen tekstiini, toistui meidän keskustelussa. Siispä jatkan juttuani alkuperäisen tekstin pohjalta Oletan, että osaksi syynä sisutamisharrastuneisuudesta perustuu eräänlaiseen visuaaliseen asioiden hahmottamiseen. Olenkin miettinyt sitä, että jo lapsuuden kodista muistan monia sisustukseen liittyviä asioita, värejä ja tunnelmia. Muistan tosi tarkkaan missä mikäkin huonekalu oli ja minkä väristä oli kodissamme. Ja sitten nuorena ennen kuin oli mitään käsitystä omasta kodista aloin lukea sisustuslehtiäkin. Ja todellakin jäätyäni elä...

Nyt tuntuu niin oikealta keväältä kuin olla ja voi. Huippuihanat aurinkoiset kelit on täällä Oulussakin. Ajattelin tällä kertaa kertoilla viime viikosta ja vähän tästäkin viikosta ja miten on nähty kevättä niin eteläisessä kuin pohjoisessa Suomessa. Me saatiin viime viikolla jo esimakua siitä miten ilma lämpenee ja vihdoinkin lumi alkaa sulaa, kun oltiin viitisen päivää pääkaupunkiseudulla lastenlasten hoitohommissa ja muutoinkin lasten perheitä tavattiin. Ovat jo koulu- ja eskari-ikäisiä, joten jäi kahtena päivänä aikaa lähteä käymään ihan pääkaupungissa. Ai, että minä tykkäsin. Ihan vain vähän kierreltiin Esplanadin kulmilla, Stockalla ja Akateemisessa kirjakaupassa lähinnä. Ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa eikä ostosreissu ollut mielessä lainkaan. Tykätään istua muutamassa vakipaikassa kahvittelemassa ja/tai lounaalla. Onneksi oli auto käytössä, niin oli helppo liikkua. Kukkakaupat olivat jo nostaneet sipulikukkia ulos esille.             ...

Alkuun mitä mukavinta, onnellisinta ja valoisinta uutta vuotta sinulle toivotan. Sitten palaan ajatuksissani menneeseen Jouluun, joka meni ohi tällä kertaa poikkeavasti. Ja ihan tuli ikävä Joulua? Siitä tässä kirjoituksessa. Olen jo monta kertaa kertonut siitä miten tämä Joulu oli niin erilainen kuin olin ajatellut. Rajun flunssan takia varsinainen Joulun aika meni melkeinpä sumussa ja päivät vain lipuivat ohi. Aikamoinen väsymys oli päällä emmekä edes jaksaneet hakea vintistä meidän vanhaa muovista joulukuusta sekä koristella sitä. Oikeastaan sitä ei muutoin voi kuvata. Ja varmistukseksi tähänkin, että päästiin myös koronatestiin aattoaamuna ja saatiin varmistus, että emme olleet sairastuneet koronaan.   Palattiin Jouluksi kotiin Etelä-Suomesta kaksi päivää ennen aattoa ja matkalla yövyttiin Seinäjoella ihastuttavassa hotelliravintola Almassa. Yövyttiin Almassa uudemmalla puolella, mutta jouluaamiainen nautittiin vanhoissa tiloissa. Ja miten kaunista oli. Siellä oli joulukuusi, jo...

Meillä tuli syyskuun alussa täyteen 39 vuotta siitä, kun muutettiin tähän taloon. Se on pitkä aika. Joskin asuttiin reilu kolmekymmentä vuotta sitten vuosi muualla, kun taloon tehtiin täysremontti; katto pois ja toinen kerros. Kaikesta siitä olenkin kirjoittanut joskus tänne blogiin. Nyt istun olohuoneessa ja nautin tästä hetkestä, kun meille iso muutos sisustamisen osalta on eräässä päätepisteessä. Vuosien ideointien, haaveiden ja suunnitelmien jälkeen kaikki on nyt toisin olohuoneessamme. Olemme antaneet lasten perheille kolme nojatuoliamme. Ne, jotka hankittiin kolmekymmentä vuotta sitten remontin yhteydessä uuteen kotiimme ja yksi, joka kotiutui meille myöhemmin. Ne saivat uuden kodin ja me saatiin tilaa uudelle. Katselen nyt ympärilleni ja on sellainen rauhallinen olo. Vanhat ja uudemmat kalusteet ovat nyt löytäneet paikkansa. Istun sohvalla (sellainen "köyhän naisen Gervasoni"), joka nousi yhdeksi omaksi tavoitteeksini hankkia kotiimme. Kuukausia seurasin muutamia sisus...

Syksy on osalle meistä energisoivaa aikaa ja on useitakin asioita, jotka saavat innostumaan ja tuovat energiaa. Pelkästään metsäsienien tai puolukoiden poimiminen, sammaleen sekä väriä tuovien syyslehtien ihasteleminen johdattaa tunnelmaan. Syksyn värit tuovat ihanaa fiilistä ja on kiva uudistaa kotonakin vähän ympäristöä, pihaa, ulkokasveja. Puhumattakaan kukkasipuleiden istuttaminen penkkeihin, siinä osa syksyn vakiintuneista merkeistä. Eikö kuulostanut kivalta tämä johdattelu aiheeseen? Olisiko hieman ruusuinen kuva syksyn aloituksesta? Nimenomaan elo-syyskuu on minun mielestä tosi kivaa aikaa noin yleensä, joten pienet ylisanat sallittakoon. Todisteeksi tähän juttuun ihania kuvia kotikaupungin syysmaisemista. Maisemat ovat kyllä olleet kohdillaan. Nämä kuvat nappasin viime torstaina, kun oli sellainen vetämätön olo ja tuntui että ei saa mitään aikaiseksi. Niinpä lähdin kävelemään lähimetsään ja sen viereen pienen järven rannalle. Mikä lähiluonto meillä onkaan ! Ja mitä ruskan värej...

Onko siellä muita, jotka jo kaipaavat kesää? Täällä nimittäin olen hieman tuskastuneena odotellut, että aika kuluisi vähän joutuisammin ja kesä tulisi. Nimittäin semmoinen kaunis ja lämmin kesä on toiveena. Oikein täytyy hellitellä itseään tuollaisella ajatuksella, kun vielä on tiedossa varmuudella ainakin yksi kylmän ilman aalto pohjoisen suunnasta. Ei nyt muutenkaan niin erityisen kivaa ole ollut viimeiset vajaat kaksi viikkoa, kun vanha ristiselän ongelma iski täysillä päälle. Semmoinen kunnon noidannuoli, joka vie "jalat alta", yllätti minut pitkästä aikaa. Ei ollut ensimmäinen kerta eikä varmaan viimeinenkään, kun selkä on kipeä. Tarkoitan sellaista kipua, että seinistä kiinni pitäen pystyy liikkumaan kotioloissa ja ensimmäisinä päivänä pystyi olemaan ainoastaan vaakatasossa, istuminen, siitä ei oikeastaan voinut puhuakaan. Johan tässä menikin aikaa edellisestä noidannuolesta, onneksi! Oletan siellä olevan kohtalotovereita, että tiedätte kyllä mitä tarkoitan. En nyt kuit...

Olihan ihana viikko ilmojen puolesta - meilläkin saatiin nauttia peräti kahtena päivänä yli 28 asteen lämmöstä. Toisaalta samaan aikaan, kun eteläisessä Suomessa vietetään hamamia eli kirsikan kukkien kukoistuksen aikaa, meidän pihalla odotellaan ja odotellaan, että nousisi sipulikukat maasta. Kyllä täällä kevät on vuodesta toiseen sen kaksi viikkoa (vähintään) myöhässä.  Monenlaisissa kotoisissa sekä keväisissä, melkein kesäisissä, tunnelmissa on tämä viikko kulunut.  Päädyinkin tällä kertaa hieman fiilistelemään tänne blogiin asioita viikon varrelta värien (jonkun mielestä myös värittömyyden kautta / toim.huom.) kautta. 1. Auringonlaskut hurmasivat minut tällä viikolla ja niin lähdin helatorstaina klo 22.00 kuvaamaan tuon huikean  oranssinpunaisen auringonlaskun meren rannalle Toppilansaaren kärkeen. Muistattehan ihanat Oulun asuntomessut tuolla alueella vuonna 2005. Siellä on mahtava paikka kuvata auringonlaskuja. Tosin Nallikari on vienyt minut mukanaan parhaana aur...