Mrs 60 Something

Tällaisena kesänä, kun kaikki kasvu poikkeaa edellisvuosista kovin paljon, on voinut vain hämmästellä sitä miten myöhään ainakin täällä Oulun korkeudella mahtavatkaan marjat kypsyä. Olinkin suorastaan ilahtunut pari viikkoa sitten, kun maalla käydessä pääsin poimimaan ensimmäisiä raparpereita, että piti ihan ikuistaa kuviin koko prosessia maasta pöytään herkuteltavaksi. Koska käynnit maalle ovat ainakin tänä kesänä milloin sattuu eikä välttämättä ole yhtään pitempiaikaista pysähdystä, on vain hyvä, että emme ole tänä(kään) vuonna laittaneet kasvamaan mitään, joka vaatisi huolenpitoa. Raparperit, marjat ja sienet kasvavat omia aikojaan ja jos kohdalle sattuu käynti, sitten vain niitä keräämään. Piirakaksi halusin tehdä sellaista, jossa olisi murutaikinaa päällä. Niinpä etsin reseptejä perinteiseen tapaan googlesta ja löysinkin mieleisen mehevän raparperipiirakan reseptin maku.fi -sivustolta. Jos sen sieltä etsit, tiedoksi vain, että käytin piimän tilalta mausta...

suomalaisuuteen kuuluu valo ihan vain syystä, että suuren osan vuotta emme saa riittävästi valoa useimpien mielestä ja tämän ihanan kesäkauden valoa tulvii ylenpalttisesti suorastaan yötä päivää! Tunnustan auliisti, että olen juuri niitä, jotka ehkä jollain käsittämättömällä tavalla kokevat elävänsä ikäänkuin väärässä ympäristössä suhteessa valoon. Joidenkin suhteellisen huonosti nukuttujen öiden jälkeen tätäkin tulee helposti mietittyä tällaiseltakin kannalta. Toinen tietty on se, että miettii liittyykö tämä iän karttumiseen. Huom! vältän näköjään puhumista ikääntymisestä? Täytyy varmaan tarkentaa. Elokuulla syntyneenä rakastan juuri tuota täydellistä ajankohtaa, jolloin päivällä on valoa ja illalla sitten jossain vaiheessa tulee hämärää. On myös vain mukavaa, kun saa hieman lisätä mukavasti vaatettakin ja nuoruusmuistona nousee mieliin joku Love story elokuvan tunnelma, jossa naisella oli päällä ruudullinen hame, paitapusero ja kirjat sidottuna vyöllä toisiinsa. Syksyn edetessä...

Juuri nyt on sellainen huojentunut olo, joka johtuu niin monista ihanista syistä. Kuten olen lupaillut, kirjoitan juttuja niin sisustuksesta, puutarhasta, ruuasta, mutta myös jotain liittyen elämän ihan tavallisiin tai erityisimpiinkin asioihin, isoja ja pieniä juttuja. Onhan tämä blogin kirjoittaminen aivan ihanaa, vaikka haastavaakin, kun haluaa ilahduttaa lukijoitaan. Kiitos, että olette mukana! Kirjoittaminen lähtee kuitenkin ensisijaisesti aivan omasta itsestä, elämäntilanteesta ja halusta kertoa pikkutarinoita joillakin kuvilla täydennettynä. Nyt, kun kevät on taittumassa oikeasti kesäksi täällä Oulun korkeudellakin, huomaan, että onpas ollut ja edessä toki myös on, monenlaisia valintoja. On tullut valittua verhoja ja kun ne olen saanut paikoilleen, kerron mielellään. Edessä on valintoja puutarhakasvien ja kukkien suhteen. Juuri kävin vasta sen ihan ensimmäisen kerran kurkistamassa puutarhakauppaan. Oli sellaista varovaista tarkastelua enkä pystynyt lainkaan vi...