Raparperia perinteiseen tapaan

Tällaisena kesänä, kun kaikki kasvu poikkeaa edellisvuosista kovin paljon, on voinut vain hämmästellä sitä miten myöhään ainakin täällä Oulun korkeudella mahtavatkaan marjat kypsyä. Olinkin suorastaan ilahtunut pari viikkoa sitten, kun maalla käydessä pääsin poimimaan ensimmäisiä raparpereita, että piti ihan ikuistaa kuviin koko prosessia maasta pöytään herkuteltavaksi.

Koska käynnit maalle ovat ainakin tänä kesänä milloin sattuu eikä välttämättä ole yhtään pitempiaikaista pysähdystä, on vain hyvä, että emme ole tänä(kään) vuonna laittaneet kasvamaan mitään, joka vaatisi huolenpitoa. Raparperit, marjat ja sienet kasvavat omia aikojaan ja jos kohdalle sattuu käynti, sitten vain niitä keräämään.

Piirakaksi halusin tehdä sellaista, jossa olisi murutaikinaa päällä. Niinpä etsin reseptejä perinteiseen tapaan googlesta ja löysinkin mieleisen mehevän raparperipiirakan reseptin maku.fi -sivustolta. Jos sen sieltä etsit, tiedoksi vain, että käytin piimän tilalta maustamatonta jugurttia, koska sitä löytyy meidän jääkaapista lähes takuuvarmasti. Piimää olisinkin ostanut, jos aikomuksenani olisi ollut tehdä kampanisuja, joihin myös tarvitaan piimää. Joku toinen kerta on niiden vuoro - ja niitä muuten opin äidin reseptin mukaan tekemään!

 Raparperipiirakkaan lisäsin vielä mansikoita pakasteesta. Ei mielestäni makua hirveästi muuttanut.  Reseptistä tuli niin iso annos, että pakasteeseen meni aika monta palaa. Tällä reissulla, kun juttua kirjoitan, kerään vielä vähän raparpereita, koska kuten mainitsin, että kasvu on myöhässä ja vieläkin on jokunen varsi kasvanut. Niistähän voi sitten tehdä "heinävelliä", jolla nimellä lapsuudessani raparperikiisseliä kutsuttiin.

Luultavimmin lomailen hetken aikaa myös tästä bloggaamisesta, joten oikein mukavaa ja makoisaa kesää kaikille!