Valintoja, elämä on...
Juuri nyt on sellainen huojentunut olo, joka johtuu niin monista ihanista syistä.
Kuten olen lupaillut, kirjoitan juttuja niin sisustuksesta, puutarhasta, ruuasta, mutta myös jotain liittyen elämän ihan tavallisiin tai erityisimpiinkin asioihin, isoja ja pieniä juttuja. Onhan tämä blogin kirjoittaminen aivan ihanaa, vaikka haastavaakin, kun haluaa ilahduttaa lukijoitaan. Kiitos, että olette mukana! Kirjoittaminen lähtee kuitenkin ensisijaisesti aivan omasta itsestä, elämäntilanteesta ja halusta kertoa pikkutarinoita joillakin kuvilla täydennettynä.
Nyt, kun kevät on taittumassa oikeasti kesäksi täällä Oulun korkeudellakin, huomaan, että onpas ollut ja edessä toki myös on, monenlaisia valintoja. On tullut valittua verhoja ja kun ne olen saanut paikoilleen, kerron mielellään. Edessä on valintoja puutarhakasvien ja kukkien suhteen. Juuri kävin vasta sen ihan ensimmäisen kerran kurkistamassa puutarhakauppaan. Oli sellaista varovaista tarkastelua enkä pystynyt lainkaan vielä ratkaisemaan minkälaisia ruukkuja hankin ulkokukille. Kukkia en vielä edes ajatellut. Tarvitaan uusia ja uusia käyntejä puutarhoille. Päädyn varmaankin sellaiseen sinisten orvokkien ja lumikellojen asetelmaan, kuten monet vuodet aiemminkin, mutta ainakin on kiva kuvitella mitä kaikkea on olemassa ja vain kulkea ihastelemassa kukkia.
Ne tärkeimmät valinnat ovat tänä keväänä kuitenkin liittyneet ensi vuoden vaihteeseen, jolloin on edessä aika mitata sitä mihin lisääntyvää vapaa-aikaa käytän. Olen saanut olla siinä mielessä onnekas, että työtä on ollut ja olen saanut tehdä todella monipuolisen työuran. Nyt vain on ollut käsillä se ajankohta, että olen voinut yksinkertaisesti vain päättää sen, mitä teen ensi vuoden vaihteen jälkeen. Sitä en olisi etukäteen uskonut kuinka lujille todellisuudessa otti päättää sitten oikeasti ja lopullisesti, että täysiaikainen työnteko on osaltani ohi. Voi toki olla, että työelämä on takana ihan kokonaisuutenakin.
Motiivina päätökselle oli tosissaan se, että tällaisena perusterveenä (toistaiseksi), on aivan mahtava ajatella sitä, että vain käyttää enemmän aikaa elämän rakkaimpaan osa-alueeseen eli olemaan mumma, mummo, mummi, ihan mikä nimitys vain käy.
Minä en olisi minä, jos en lisäksi tekisi ihan mielellään monenlaisia muitakin itseäkin ilahduttavia asioita, johon kategoriaan kuuluvat nämä blogikirjoitukset. Sitten, kyllä vain, jonkinlainen työnteko liittyen oman ammatillisen osaamisen hyödyntämiseen, on myös mahdollista, vaan ei välttämätöntä. Tosiaankin valintoja, elämä on. Tärkeysjärjestys on tämä ja siitä olen kiitollinen, että näin voi olla.
Kuten olen lupaillut, kirjoitan juttuja niin sisustuksesta, puutarhasta, ruuasta, mutta myös jotain liittyen elämän ihan tavallisiin tai erityisimpiinkin asioihin, isoja ja pieniä juttuja. Onhan tämä blogin kirjoittaminen aivan ihanaa, vaikka haastavaakin, kun haluaa ilahduttaa lukijoitaan. Kiitos, että olette mukana! Kirjoittaminen lähtee kuitenkin ensisijaisesti aivan omasta itsestä, elämäntilanteesta ja halusta kertoa pikkutarinoita joillakin kuvilla täydennettynä.
Nyt, kun kevät on taittumassa oikeasti kesäksi täällä Oulun korkeudellakin, huomaan, että onpas ollut ja edessä toki myös on, monenlaisia valintoja. On tullut valittua verhoja ja kun ne olen saanut paikoilleen, kerron mielellään. Edessä on valintoja puutarhakasvien ja kukkien suhteen. Juuri kävin vasta sen ihan ensimmäisen kerran kurkistamassa puutarhakauppaan. Oli sellaista varovaista tarkastelua enkä pystynyt lainkaan vielä ratkaisemaan minkälaisia ruukkuja hankin ulkokukille. Kukkia en vielä edes ajatellut. Tarvitaan uusia ja uusia käyntejä puutarhoille. Päädyn varmaankin sellaiseen sinisten orvokkien ja lumikellojen asetelmaan, kuten monet vuodet aiemminkin, mutta ainakin on kiva kuvitella mitä kaikkea on olemassa ja vain kulkea ihastelemassa kukkia.
Ne tärkeimmät valinnat ovat tänä keväänä kuitenkin liittyneet ensi vuoden vaihteeseen, jolloin on edessä aika mitata sitä mihin lisääntyvää vapaa-aikaa käytän. Olen saanut olla siinä mielessä onnekas, että työtä on ollut ja olen saanut tehdä todella monipuolisen työuran. Nyt vain on ollut käsillä se ajankohta, että olen voinut yksinkertaisesti vain päättää sen, mitä teen ensi vuoden vaihteen jälkeen. Sitä en olisi etukäteen uskonut kuinka lujille todellisuudessa otti päättää sitten oikeasti ja lopullisesti, että täysiaikainen työnteko on osaltani ohi. Voi toki olla, että työelämä on takana ihan kokonaisuutenakin.
Motiivina päätökselle oli tosissaan se, että tällaisena perusterveenä (toistaiseksi), on aivan mahtava ajatella sitä, että vain käyttää enemmän aikaa elämän rakkaimpaan osa-alueeseen eli olemaan mumma, mummo, mummi, ihan mikä nimitys vain käy.
Minä en olisi minä, jos en lisäksi tekisi ihan mielellään monenlaisia muitakin itseäkin ilahduttavia asioita, johon kategoriaan kuuluvat nämä blogikirjoitukset. Sitten, kyllä vain, jonkinlainen työnteko liittyen oman ammatillisen osaamisen hyödyntämiseen, on myös mahdollista, vaan ei välttämätöntä. Tosiaankin valintoja, elämä on. Tärkeysjärjestys on tämä ja siitä olen kiitollinen, että näin voi olla.
Kommentit
Lähetä kommentti