Yhden haaveen toteutuminen, matka Inariin!

Joskus täysin yllättäen haaveesi toteutuu. Minulle kävi niin, kun lähdimme muutamaksi päiväksi pohjoiseen miehen antamana lahjana. Ollaan oltu kymmeniä vuosia naimisissa ja vuosi päälle, kunnes lähdimme viettämään myöhäistä vuosikymmenpäivää. Eikä todellakaan menty Pariisiin, Roomaan, Provenceen, kuten edellisillä kerroilla. Me lähdettiin tällä kertaa Suomen Lappiin.

Miksi siis Lappi, muutenkin kuin #koskakorona. Olen saanut käydä muutaman kerran työhön liittyen Rovaniemen pohjoispuolella, aina Utsjoella asti. Minun sydämeni tavallaan jäi aikanaan nimenomaan Inariin jostain käsittämättömästä syystä. Ehkä olette joskus kokenut, että on jotain, joka kiehtoo ja jota ei oikein pysty selittämään. Minulle se on ollut Inari, jonne olen halunnut palata myös työuran jälkeen. Ja mikä parasta, yhdessä puolison kanssa se nyt toteutui!

Matkamme alku vietettiin yhden yö yli Ivalossa, Saariselällä. Siellä koettiin alkukesän iloa, kun  kävimme Kaunispään laella. Hieman leikkisästi mentiin katsomaan sitä Ivalo -sarjan hotellia! Vaikka toki tiesimme, että paikalla on ollut vain kulissit eikä kyseistä hotellia ole olemassakaan. Mutta kyllä kannatti käyttää myöhäisen illan tunteja käyntiin tuulisella tunturilla ihmettelemässä aurinkoa, joka ei laske. Suomalainen yötön yö.

Suomessa on valtavasti upeita tiereittejä, mutta E75.n  (nelostie) osuus Ivalosta Inariin on yksi kauneimmista. Tällä matkalla näin sen ensimmäistä kertaa alkukesän asussaan. On vain maagisen kaunista, kun valtaisa Inarijärvi pilkahtelee maisemassa milloin ihan tien vieressä, milloin kauempana ja jossain jääden pienten tunturimaisemapätkien taakse. Inarijärven eteläpäässä oli tiedossamme paikka Sovintovaara, josta olisi voinut kuvata järveä korkeammalta, mutta kyseinen reitti oli nyt suljettu. Saman pikkutien varressa on myös Design House Idoli, josta ehkä olet kuullut. Se on avoinna vain tilauksesta vähintään neljän hengen ruokailevalle ryhmälle, joten jäi meiltä väliin nyt. Toki tämä oli tiedossa etukäteen eikä se ollut suunnitelmissamme. Jatkoimme siis kohti Inaria.

Kun huomaat pienen jokiuoman solisevan tien laidassa, onhan se pysähdyttävä sykähdyttävän kuulaana aamupäivänä ottamaan kuvia. Otettiin myös videonpätkiä lapsia ja heidän perheitä sekä ranskalaisia ystäviämme varten. Lapset eivät tienneet minne mentiin ja kerroimmekin heille, että ns perästä kuuluu. Ajattelimme ilmoittaa heille vasta matkan aikana minne matkustimme. Pientä jännitystä, kun kenelläkään muilla kuin meillä ei ollut aavistustakaan matkamme määränpäästä. 

Majoituimme Inarissa Hotelli Kultahoviin omaan erilliseen saunalliseen "huoneistoon" luhtitalomaisen kokonaisuuden toiseen kerrokseen, josta on tuo näkymä ilta-auringon suuntaan puiden läpi. Hotellihan sijaitsee Juutuanjoen kosken rannalla ja tietoja löytyy osoitteesta @traditionhotelkultahovi. Kaikki sujui aivan upeasti ja huipentumana oli luonnollisesti illallinen ravintola Aanaarissa. Sehän on yksi Suomen huippuravintoloista, jonka takia myös matkustetaan Inariin ihan vain ruokailemaan. Teen erillisen postauksen ravintolasta myöhemmin. Pysytään nyt muissa kohteissa tässä jutussa.

Koska molemmat kuvataan paljon, haluttiin luonnollisesti ottaa kuvia Inarijärvestä, joka on yksi Suomen suurimmista järvistä. Kuvaamista varten löytyy Inarin ja Ivalon välisen tien varresta noin kuusi kilometriä ennen Inarin kirkonkylää tunturi nimeltä Tuulispäät. Sen korkeus merenpinnasta on 360 metriä ja se on käsittääkseni paras  paikka Inarin keskustan läheisyydessä kuvata näkymää järvelle. Oma kameravarustus rajasi kuvaamista eikä koko järveä luonnollisestikaan pääse kerralla kuvaamaan. Näkymä tulee Ukonselälle. Varsinaista Ukonsaarta en saanut omaan tähtäimeeni täältä ylhäältä. Tältä paikalta lähtee myös retkeilyreitti Tuulispään taakse.

Ennen kirkonkylää on mahdollista ajaa autolla ihan rantaan ja siellä sainkin rannan kivien taakse kuvaan tuon legendaarisen Ukonkiven (Ukonsaari) kaukana Inarijärvellä. Ukonkivi on vanha saamelaisten uhripaikka ja se on suosittu kohde matkailijoile. Inarin kirkonkylän rannasta on mahdollista osallistua risteilylle. Matkaa sinne on 11 kilometriä. Vaikea kuvitella, että etäisyyttä kuvauspaikaltani on niin paljon.

Yritettiin kuvitella miltä mahtaisikaan nämä maisemat näyttää ruska-aikaan. Olimmekin varanneet toiseksi vaihtoehdoksi matkan syyskuulle, koska emme voineet olla varmoja matkan toteutumisesta juuri nyt. Koska alkukesän matka onnellisesti toteutui, onpahan hyvä syy käydä uudestaan joskus toiste syksyllä.

Meille oli myös tärkeää tutustua paikalliseen kulttuuriin. Olimmehan saamelaisten elämän keskuksessa, jossa sijaitsevat Sajos, joka on saamelaiskäräjien (parlamentti) ja saamelaisen kulttuurin keskus sekä Siida, joka on saamelaismuseo. Siida oli parhaillaan remontissa ja iltapäivään sattuneen sateen takia emme halunneet kiertää ulkomuseota, joka olisi ollut auki. Sen sijaan kävimme kaksikin kertaa Sajoksessa, jossa myös toisella kertaa syötiin lounasta. 

Käytiin toisella käynnillä opastetulla kierroksella, jolla pääsimme käymään rakennuksen kaikissa tiloissa. Kaikkein sykähdyttävin tila on parlamenttitila, josta oheinen huikea kuva. Koristeet seinällä mukailevat saamelaisnaisten koruja, riskuja. Vaikka olen nähnyt mielestäni upeita kokoustiloja, tämä saamelaiskäräjien istuntosali on täydellisen ihana. Jos saisin valita itselleni paikan olla kokouksessa. Tämä sali se olisi. Kierros päätyi auditoriotiloissa esitettyyn videoon saamelaisesta elämästä ja kulttuurista. Hieno kokemus ja todella tärkeä osa meidän matkaa.

Nämä olivat muutamia välähdyksiä matkaltamme. Tosiasiassa juuri tuon viimeisen kuvan otettuani kamerani suljin juuttui ja päälimmäinen osa lensi kaaressa pois. Siihen päättyi kameralla kuvaaminen tällä reissulla! Vein matkan jälkeen vain vajaan vuoden käytössä olleen järjestelmäkamerani huoltoon ja nyt sitten odotellaan miten kävi. Matkan loput kuvat ravintola Aanarista otin kännykällä ja ne sitten toisessa postauksessa. 

Koska emme olleet aikoneet varsinaisesti patikoida, meiltä jäi käymättä muun muassa Pielpajärven erämaakirkko, jonne olisi ollut edestakaisin noin 10 kilometrin kävelymatka kapeahkoa polkua pitkin. Sen sijaan, koska meillä oli auto, teimme pari lyhyttä autoilua sekä Kaamaseen (heh, no muistattehan Juha Watt Vainion mainion rallin) ja Lemmenjoelle. Oltiin kiinnostuneita näkemään pari legendaarista lappilaisen elämänmuodon kohtaamispaikkaa.

Matkan parasta antia oli yhteinen kokemus, jonka myötä näin monia asioita uusin silmin. Aivan konkreettisesti näin ensimmäistä kertaa lappilaisen Kurjenkanervan (Phyllodoce caerulea) kukkia tunturissa.

Liikuessamme yhdessä luonnossa ja Inarin järven rannalla tajusin miten erilainen maaperä siellä ja yleensäkin tuntureilla on. Myös tietty lumo, joka liittyy valoon, säiden vaihteluun ja siihen kuuluisaan lyhyeen Lapin kesään, hahmottui lisää. Yhtä suurta kokemusta rikkaampana palattiin kotiin. 

This post is about our wedding anniversary trip (last year 40 years married) to Lapland and village Inari. No words can tell how happy I was about this little visit to Lapland. Pictures might tell you something.