Koronakeväästä kesään - ensimmäisten kesäisten päivien pieniä iloja maalla

On ollut muutamia ihanan kesäisiäkin päiviä ja on tullut puuhailtua ihan vähän sellaisia keväästä kesään siirtymiseen kuuluvia juttuja mökilläkin. Ajatukset ovat viivähtäneet usein todella pienissä asioissa ja tekemisissä. Oikeastaan on ollut aivan turhaakin pohtia mitä kulunut poikkeava kevät olisi vaikuttanut pysyvämmin omaan elämään. Ainakin minä koen sen niin.  Ajattelin kirjoitellakin vallan pienistä minua ilahduttaneista asioista vapaa-ajan paikallamme / mökillä, jota kotoisasti kutsumme Ranchiksi.

Nyt koronakeväänä ollaan oltu tavallista enemmän maalla. Ja tähän kohtaan sitten välittömsti selostus siitä miten ja miksi mökille on siirretty, kun varsinkin Etelä-Suomen näkökulmasta on suositeltu olemaan ainoastaan kotona. Olemme kaksi perustervettä ja reilusti alle 70 -vuotiasta ja meidän vapaa-ajan paikkamme on puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa. Sinne siirtymistä varten ei tarvitse välttämättä käydä missään, joten emme ole voineet aiheuttaa mitään vahinkoa kenellekään. Meille tämä mökkeily on tuonut erinomaisen mahdollisuuden olla kahden paikan karanteenissa sen sijaan, että olisimme olleet karanteeninomaisissa olosuhteissa vain kaupungissa.  Maalla ja kotona lähes vuoroviikoin, yksi isoista muutoksissa tämän kevään elämässämme.

Nyt, kun vihdoin ja viimein on Pohjois-Pohjanmaallakin selkeät kesän merkit ilmassa, on se merkinnyt myös kahden pihan / puutarhan hoitamista. Oikeastaan aika helpottavaa sanoa, että hoidetaan pihaa ja puutarhaa eikä varsinaisesti viljellä ja kasvateta mitään. Sekä kaupungissa että maalla olemassa olevien kukkapenkkien ja kasvien hoito kuuluu minulle. Kotipihan kuusiaita, orapihlaja-aita sekä sempramännyt sun muut puut sekä mökin piha-alueen puiden karsimiset hoitaa mies.

Mökin piha-alueella (aikaisemmin maatalon iso piha, josta pienenpieni osa näkyy kuvissa) oli aikanaan isot peruna- ja mansikkaviljelykset. Me ei pystytty niitä hoitamaan ja lopetettiin ne. Tänä vuonna onkin ihan ensimmäinen kevät, että tuli melkein spontaanisti ryhdyttyä "viljelemään" jotain täällä maalla. Nyt on sitten pari sankollista perunoita, ruukussa hernettä ja kesäkukkia kylvettynä kukkalaatikkoon. Toiveissa on, että lähiaikoina kylvetään sitten vielä porkkanoita laatikkoon, ehkä jotain yrttejä ja mansikan taimia. Siemenet ja taimet on hankittu, mutta yrttejä en vielä ole tuonut. Laatikotkin on tehty ja mullat hankittu, jotta ne voidaan sijoittaa maasta esille puskevien raparperien läheisyyteen. Sitä ennen pitää vielä miehen käynnistä traktori ja käydä käsittelemässä maa, laittaa suojakangas ja sen jälkeen päästään varsinaiseen laatikkovaiheeseen. Oli outoa huomata, että  näitä puuhaillessa hoksasin ensimmäistä kertaa, että meidän mökin vanha kuisti toimii oikein mainiosti tässä vaiheessa, kasvihuoneena. Päivällä siellä on lämmintä ja yöllä kasvit ovat suojassa mahdolliselta hallalta. Kyllä nämä omat vaatimattomat kesäiset pihahommat tuovat iloa, tein niitä sitten kummassa paikassa tahansa. Ihan vähän on toisinaan sellainen tunne, että koko ajan on vähän väärässä paikassa, kun pitäisi myös kotona kaupungissakin olla piha- ja puutarhatöissä. Ehkä joku toinenkin on kokenut tätä kahden pihan hoitamisen problematiikkaa? Onko siellä vertaiskokijoita?  Tästä linkistä pääset kurkistamaan miltä meidän kotipihalla näytti vuosi sitten alkukesästä https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/ihan-pihalla-onko-tama-nyt-sita-wabi-sabia-vai-huoletonta-puutarhan-hoitoa

Täällä mökillä en ole kasvattunut sisällä mitään kasveja. Tätä koronakevättä lukuunottamatta yleensä on saattanut mennä useampikin viikko joskus, että en ole täällä ollut. Sehän on tarkoittanut sitä, että mitään ei voi huonekasveja ole voinut pitää. Nyt tapahtui semmoinenkin pieni ihme, että hoksasin tuoda kotoa tänne pienen kaktuksen alun. Meillä on jostain 1980 -luvulta saakka ollut kaktus, aika iso yksilö, josta irtosi kevättalvella pieni oksa. Sen sijaan, ettö olisin heittänyt sen roskiin, laitoin oksan vesilasiin ja niin vain siihen tuli juuria. Nyt tuo pieni kaktuksen alku on ruukussa ja kokeilen saisinko sen menestymään täällä. Kaktushan pärjää ilman vettä joskus pidemmänkin aikaa. Nyt kesällä ollaan niin usein täällä, että toivon saavani sen hyvään kasvuun näissä olosuhteissa.

Aurinkoiset päivät houkuttelevat myös istahtamaan kirjan kanssa pihalle. Kun on kyseessä vanha talo, jossa on tallella mummon vanhoja kirjoja, otin hyllystä esille ihastuttavan Mika Waltarin kokoelman kymmenestä tarinasta. Olipa ihana uppoutua menneen ajan charmia tihkuvaan tarinaan opiskelujaan lopettavan nuoren miehen matkasta junalla Eurooppaan kohti unelmiensa Konstantinopolia. Maailma oli tuolloin sodan jälkeen hurmaavan viaton ja tulevaisuuden usko oli vahva voimavara. Sellaista tulevaisuuteen uskomista tarvitsemme nytkin kaikki sekä ehkäpä lisää iloitsemista vallan yksinkertaisista, pienistä asioista.

Voimia, aurinkoa ja pieniä iloja toivotellen alkavaan kesään sinulle!

Small things are best and bring joy when you are living simple cottage life in the country. This spring has been so special for us when we have been more than normally at our summer house. Photos are  taken in the end of May.