Pohdintaa tavoitteista ja arjen puuhista marraskuussa

Miten ihmeessä selvitä edessä olevasta marraskuusta? Kysymys on niin konkreettinen ja samalla joka vuosi sama. Vaikka ulkona on tänään lokakuun viimeisenä aivan häikäisevä auringonpaiste, niin tiedän varmasti, että tilapäistä se on. Mietin muutamia asioita, jotka tulevat mieleen ihan tästä omasta arjesta ja joiden kautta voi asettaa pieniä tavoitteita ja puuhaa marraskuiseen arkeen.

Ulkoilusta voimaa

Jokaisena päivänä on syytä vaikka vain piipahtaa ulkona ja vaikka vain hetkenkin. Valon määrä on vähimmillään muutaman kuukauden ajan, joten nyt on syytä ottaa irti itsestä uusi tapa toimia. Ensimmäinen kerta, jolloin en  potenut kovin suurta marraskuista väsymystä, oli jäätyäni kolme vuotta sitten marraskuun alussa pois töistä. Silloin tuli käytyä ihan vain tavallisilla kauppa-asioilla ja ehkä muutenkin ulkoiltua keskellä päivää. Ja vasta myöhemmin tajusin, että marraskuu oli ollut siedettävä. En löytänyt mitään muuta selitystä kuin tuon päivänvalon aikaan ulkona käymisen. 

Nyt monet ovat etätöissä ja suosittelen kokeilemaan kesken työpäivän vaikka vähäistäkin piipahdusta ulkona. Kierrä vaikka kortteli tai piipahda lähipuistossa hetken ruokatunnin tai kahvitauon aikana. Rohkenen sanoa, että se tuo aivan uutta virtaa lopuksi päivää. Säännöllisesti toteutettuna voi jopa auttaa marraskuun harmaudessa. Ja ilman muuta kaikki ulkoilu ja liikunta on ihan parasta itsestä huolehtimista oli sitten aamu, päivä tai ilta.

Omalla kohdalla on puhtaasti heikkoa suunnittelua, jos ei pysty käymään ulkona päivällä. Useimpina päivinä on mahdollisuus päättää hetki, jolloin ulkoilee. 


Mitä tänään syötäisiin?

Tuo lause toistuu mainoksena viikottain ja todellakin myös omassa päässäni. Kirjoitinkin aiheesta edellisessä postauksessani. Suosittelen edelleen miettimään sitä, miten tyhjentäisi kaappeihin ja pakasteeseen kertyneitä ruokatarvikkeita. Suunnitelmallisuutta hieman ja sitten hakemaan kaupasta täydennystarvikkeita. Jos olet innostunut ruuan valmistuksesta, sinulla on ihan varmasti kertynyt omia lempiruokia tai helppoja herkkuja. Niin kutsuttu lohturuoka on usein parasta, kun on harmaata, pimeää ja kaikin tavoin ankeaa. Toivottavasti sinulle on joku helppo lohturuoka. Tee sitä marraskuussa! 

Keväällä, kun korona-aika alkoi, monet ryhtyivätkin tekemään tuttuja suosikkiruokiaan ja nyt jatketaan siltä pohjalta. Ole myös armollinen itsellesi. Ei aina ole pakko, ei jaksa, ei tahdo valmistaa ateriaa alusta pitäen itse. Osta vaikka kaupan maksalaatikkoa perunoiden seuraksi ja täydennä kattausta suolakurkuilla ja puolukkasoseella, jos niitä löytyy tai niistä tykkäät. Minä ostin kaupasta punaista maitoa ja kaapissa on riisiä. Kyllä valmistuu riisipuuroa sunnuntaina. Pakasteesta löytyy marjoja, jotka voi syödä sellaisenaankin, jos en sitten keitä kiisseliä riisipuuron seuraksi.

Kukin ruokavalionsa mukaan valitsee raaka-aineet. Oma haasteeni olisi opetella tekemään vaikka kasvispyöryköitä. Ainakin luulen, että niistä saisi yhden askeleen eteenpäin kasvisruokien suhteen. Kaapista kuitenkin löytyy porkkanoita, perunoita ja sipulia, miksei siis jotain muitakin tarvittavia kasviksia. Mausteiden käytön laajentamisessa on minulle paljon uutta opittavaa. Olen nimittäin aina ollut arka käyttämään rohkeasti mausteita. Omat pienet tavoitteeni tuli tuossa.

Entäpä syksyiset "koristelut", tuliko tehtyä kurpitsalyhtyjä vai siirrytkö suoraan jouluvaloihin?

No en ole tänäkään vuonna tehnyt kurpitsalyhtyjä. Mutta siinäpä mukavaa puuhaa, kun marraskuussa kaivaa esille kaappien kätköistä kynttilöitä ja jouluvaloja. Muistan viime vuodelta, kun jotkut laittoivat jopa joulukuusen kotiin jo joulukuun alusta. Jos niin on hyvä, miksipä ei. Meidän juttu se ei ole ja minusta on mukava vähitellen lisäillä valoja ja kynttilöitä. Marraskuussa voisi siis aloittaa tällaista puuhailua.

Minulla jäi väliin se vaihe, että syysväritystä olisi tullut lisättyä kotiin syys-lokakuussa. En saanut aikaiseksi tyynyjen muuttamista, mutta jotain sisustusasiaa tuli tehtyä. Nimittäin suurin muutos kodissa tulee olemaan makuuhuoneessa. Sinne hankkimani verhot ovat nyt valmiina. Niiden myötä uskoisin saavani ainakin sinne hieman uutta ilmettä. Täytynee varautua tekemään oma postaus siitä miltä makuuhuoneessa tulee näyttämään uudistuksen myötä, kun  nyt tuli paljastettua tämä tuleva pieni muutos.

Tulevaisuus ja luottamus tulevaan

Tämä vuosi on ollut poikkeava ja siinä mielessä vaikeakin, kun ystävien tapaaminen on jäänyt liian vähäiseksi. Myös perheidenkin keskinäiset tapaamiset ovat jääneet monilla vähemmäksi. Uskon kuitenkin, että monet ovat löytäneet keinoja pitää yllä yhteyttä tänä uutena normaalina aikana. Kannamme sekä huolta läheisten ja omasta terveydestämme että toivomme voivamme pitää yllä yhteyttä. Ristiriitaiset tuntemuksetkaan eivät ole tässä tilanteessa harvinaisia. Mutta usko pois, ystävät säilyvät, eivät katoa minnekään, vaikka ei voisikaan tavata  niin kuin aiemmin. Olemme samassa veneessä. Jaamme samoja tuntemuksia siitä miten epäreilua tämä eristäytyminen on. 

Harvoin on omassa elämässä ollut näinkin sanoisinko epämääräistä oloa siitä, mitä voisi toivoa tulevaisuudelta. Ei voi suunnitella matkaa tai osallistumista mihinkään tilaisuuteen varmuudella. Aina on nimittäin olemassa mahdollisuus, että tilanne muuttuu. Epävarmuuden sietäminen voi olla rankkaa ja se onkin. Silti toivon, että sinulla olisi olemassa perusluottamus elämään ja sitä myöten tulevaisuuteen. Vaikka emme tiedä minkälainen se on (emmehän oikeasti koskaan aiemminkaan ole varmasti voineet tietää tulevaisuudesta), meillä voi olla ja saa olla haaveita sekä toiveita tulevasta ja luottamusta siihen, että sittenkin elämä sujuu eteenpäin hyvin. Ja elämä tässä ja nyt, se on tämä mikä on ja tuleva - sille voi antaa mahdollisuuden olla parempi kuin tämä päivä. 

Iloa ja valoa tulevaan marraskuuhun! Voi hyvin ja pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi!

Wish you all the best in November! Take care of you and your close ones!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?