Ruokailusta ja ruuan valmistuksesta kotikeittiössä. Minkälainen kotikokki olen? Ja miten sosekeitto sopii kuvaan?

Ajattelin jatkaa juttua keittiön puolelta, kun nyt viime kerralla avasin blogissa jääkaappimme oven.  Innostuin niin siitä, kun sain uutta järjestystä kaappiin, että jaoin iloani muillekin. Kirjoitin jutussani myös siitä miksi meillä ei näkynyt jääkaapissa tällä kertaa varsinaisia valmisruokia tai itse valmistettujen ruokien "jämiä". Osasyy siihen on tosiaan tuo meidän tarpeisiin aivan täydellinen kylmäkellari /-komeroratkaisu, josta kirjoitinkin. Parempaa ratkaisua ruuan säilytykseen en olisi osannut toivoa, kun taloamme remontoitiin. Kylmäkellari liittyy meillä ruuan valmistukseen olennaisena osana, koska siellä säilytetään perunasäkkejä, porkkanoita ja lämmitettäväksi jääviä ruokia.  Ja pakasteesta otettavien hirven tai poron lihojen hitaaseen sulatukseen se on aivan verraton paikka.

Vuosikymmenet pääasiallisena kotimme ruokien valmistuksesta vastaavana, on tullut keskityttyä pitkään perusruokiin, niin kuin suurin osa meistä. Tottakai silloin, kun lapset olivat pieniä, tuli tehtyä usein makaroonilaatikkoa ja hyödynnettyä kaupan valmisruokiakin. Kyllä meillä on syöty tuohon aikaan valmiita jauhelihapihveja ja maksalaatikkoa sekä kotikokkihernekeittoa. Näin jälkikäteen lapsiperhearjen kiireitä ajatellessa, hämmästelen sitä, miten tuli tehtyä toisinaan sellaisia isompitöisiä ruokia, kuten kanaviilokkia (ei ollut silloin kaupoissa tarjolla valmiita kanan tai broilerin suikaleita, vaan kokonaisesta kanasta sen valmistin)! Sitten oli ranskalaista kalakeittoa ja sen reseptin kaivan kyllä esille pikimmiten, kun on aivan jäänyt unholaan. Voi tätä nostalgian määrää.

Tottakai nyt, kun lapsilla on omat perheet ja on lastenlapsia, eletään ruokailuissa käytännön tilanteiden ehdolla täällä mummolassakin. Kyllä teen edelleen makaroonilaatikkoa tai lohikeittoa ja vastaavia takuuvarmoja suosikkeja, kun ovat meillä käymässä. Ja ihan yhtä sujuvasti meillä syödään Kokkikartanon valmista lohikiusausta tai kalapuikkoja tilanteen mukaan. 

Yhdessä syömisessä perheen ja ystävien kesken on niin paljon hyvää; yhteinen aika, asioiden jakaminen ja läsnäolo. Ne kantavat elämässä pitkälle.

Lasten ollessa esikoulu- / alakouluikäisiä, meillä oli erään ystäväperheen kanssa sellainen tapa, että ryhdyimme käymään toistemme luona lapset mukanamme aika säännöllisesti kylässä ja tuolloin syötiin aina kolmen ruokalajin illallinen. Lapset olivat täysimääräisesti osallisia ja he tottuivat syömään näitä illallisia. Uskon ehdottomasti siihen, että heille oli hyvää oppia istumisesta yhdessä ruokapöydässä pitempään myös kylässä, vaikka toki saivat myös keskenään osan illasta leikkiä. Näihin yhteisiin illallisiin tuli panostettua sekä ruokien että kattauksen suhteen. Se oli myös itselle ihan parasta "emäntäkoulua", kun oli meidän vuoromme. Suunnittelukin oli niin kivaa ja on edelleen!

Meistä on ihanaa kutsua ystäviä istumaan iltaa ja ruokailla "pitkän kaavan mukaan" jutellen elämänmenosta. Tämä korona-aika on surullisesti keskeyttänyt näitä tapaamisia. Yhdet etäillalliset vietettiin isommalla porukalla vappuna, mutta ei se vain ole sama kuin että istutaan yhdessä saman pöydän äärellä. Onneksi ns pariskunnittain voidaan tavata ja sellaisia tapaamisia onkin näköpiirissä. Ihan parasta näihin syystalvisiin iltoihin!

Sitten tähän arkeen kahden aikuisen elämässä. Ruokaa tulee tehtyä täällä kotikeittiössä joitakin kertoja viikossa kotona oleskelun, mökillä käyntien sekä lasten perheiden luokse tehtyjen matkojen lomassa. Aika usein ruuanlaitto on sellaista ex tempore hommaa mitä kaapista löytyy -periaatteella. Siihen olen oikeasti opetellutkin, että kurkistan ensin mitä raaka-aineita kaapeissa ja pakastimessa on. 

Omasta mielestäni olen ollut sellainen laiskahko ruuanlaittaja tänä syksynä. Mutta aina voi tehdä sosekeittoa, jota varten alkuviikosta hyödynsin jääkaapin sisältöä. Huomasin, että ostetut kurpitsat piilottelivat siellä laatikossa porkkanoiden ja sipuleiden kanssa. Koska periaate oli se, että mitä kaapista löytyy, olisi toki voinut lisätä inkivääriä, jos sitä olisi sattunut olemaan. Ei ollut. Oli silti valkosipuliakin ja mausteeksi itse kuivatettua timjamia. Yritän huolehtia, että jääkaapissa olisi aina Fond du Chefin kanafondia. Se on ihan parasta sosekeittoihin ja risoton liemeen. Olisikohan tuossa ollut tämänkertaisen sosekeiton kaikki ainekset ja lisäksi suolaa ja pippuria maun mukaan.

Helppo ohje sosekeitolle:

Sosekeiton tekeminen on onneksi helppoa ja nopeaa. Pilkotaan kasvikset (nyt oli kolme isoa porkkanaa ja kahden pienehkön kurpitsan sisus) sekä sipulit, jotka pyöräytetään kattilassa öljyssä (pari ruokalusikallista öljyä on sopivasti). Kasvisten joukkoon lisätään pari ruokalusikallista jauhoja ja sekoitetaan ainekset keskenään. Sitten lisätään kuumaa vettä, kylmä vesi käy myös, mutta kätevä lisätä suoraan vedenkeittimestä kuumana. Kuuma vesi nopeuttaa sopan keittoa. Vettä voi lisätä keittovaiheessa suunnilleen 5 dl. Tässä vaiheessa heitän joukkoon fondikuution ja annan kasvisten kiehua kypsäksi eli 20 - 25 minuuttia riittää. Sitten soseutetaan sauvasekoittimella. Lisää tässä vaiheessa nestettä ja aivan hyvin voi lisätä ruokakermaa tai tuorejuustoa tuomaan lisää makua ja vähentää veden määrää. Nesteitä menee yhteensä suunnilleen 1 litra. Lopuksi lisätään suolaa, pippuria ja niitä mausteita, joita haluaa lisätä. Käytin nyt timjamia. Meillä ei käytetä chiliä, koska minulle ei suun limakalvot siitä tykkää.  Sitten vain syömään. Keitothan paranevat yleensä lämmitettäessä, joten hyvä on keittää kerralla isompi annos. Voi sitten syödä toisellakin kertaa. Sosekeitoissa on myös se kiva puoli, että nehän sopivat illalliselle alkukeitoksi oikein hyvin. Keiton päälle löytyi tällä kertaa raejuustoa. 

Toisinaan innostun ihan arkenakin kattamaan pöytää enemmänkin. Meille se tarkoittaa servettejä ja katelautasta, kuten näissä kuvissa. Yleensä meidän keittiön pöydällä on pitkä ja kapea liina, joka pitäisikin kaivaa esille tuomaan hieman "puetumpaa" fiilistä pöytään. Halloweenin hengessä on näkyvissä kurpitsojakin tarjottimella. Joten tällä kattauksella mennään kohti lokakuun loppua. 

Mukavia ruokailuhetkiä, syksyistä tunnelmaa ja hauskaa halloweenin odotusta!

What kind of cook am I? Some soup of carrots and pumpkins is always a good idea, I think. Have a happy Halloween!