Maistuisivatko sienilätyt? Gluteenittomat sienilätyt rouskuista alkusyksyn herkutteluun.

Kävin viime viikonloppuna mökin lähimetsässä ja niin vain olivat rouskut jo nousseet maasta. Kangasrouskut ovat minulle, kuten varmaan useille meistä niitä tutuimpia sieniä. Meidän mökin lähellä on metsä, jossa ei juurikaan kasva mitään muuta kuin mustikoita, puolukoita sekä näitä ihan tavallisia kangasrouskuja.

Tällä kertaa tein lätyt käyttäen gluteenittomia jauhoja ja tein ne kirjasta löytyvän "Marjan sieniohukkaiden" ohjeen mukaan. Ohje on Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan mainiosta Sieniä ja ihmisiä -kirjasta. 

Sieniin tarvitset

3 dl maitoa

3 kananmunaa

1,5 dl sienisilppua

1,5 dl sipulisilppua

6 rkl gluteenittomia jauhoja

0,5 dl ruokaöljyä

ripaus suolaa

voita paistamiseen

Ohje

Ennen kuin voit kangasrouskuja lättyihin käyttää, ne pitää puhdistuksen jälkeen ryöpätä. Minä keittelin niitä 10 minuuttia. Varmuuden vuoksi oli reilumpi keittoaika, kuten huomaat. En ole sieniasiantuntija ja olen muutenkin tämmöistä varovaisempaa tyyppiä ruoka-aineiden suhteen. Ryöppäyksen jälkeen valuta sienet siivilässä kuiviksi ja pilko ne. Pilko myös sipulia, johon tarkoitukseen käytinkin banaanisalottisipulia, jota oli kaapissa. Salottisipulia löytyy meidän jääkaapista varmimmin, koska sen (ainakin minun suuhuni sopiva) miedompi maku sopii mielestäni hyvin moniin ruokiin. Paista sienet ja sipuli ensin keskenään paistinpannulla voissa. Voit lisätä ripauksen suolaa seokseen jo paistovaiheessa. Sekoita sitten kaikki aineet keskenään. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista keskilämmöllä. 

Syömisessähän voi sitten valita herkutteleeko niitä suolaisena ruokana vai jälkiruokana. Ajattelin toteuttaa molempia vaihtoehtoja, koska blinien tapaan niihin sopii oikein hyvin lisätä hieman smetanaa ja mätiä. Meillä löytyy jääkaapista aina myös mustista viinimarjoista tehtyä hilloa, joten molempi parempi. Tosiasiassa teinkin lätyt vasta kotona, kun jo keräyspäivän iltana ajettiin kotosalle.

Olisi kyllä ollut hauska tehdä lätyt jo mökillä ja kattaa pöytää pitkästä aikaa tuolle tänä kesänä ompelemalleni liinalle. Se virkisti kummasti mökin oleskelutilojen ilmettä. Ihan pieni ja edullinenkin keino saada uutta tunnelmaa (kaiken meneillään olevan remontoinnin keskellä). Olen suuri ruudullisten kankaiden ystävä ollut aina. Joten aika luonnollinen valinta kankaan kuosiksi oli tämä.

Nyt on aika nauttia syksyyn kääntyvästä luonnosta ja kerätä marjoja ja sieniäkin talteen talvikaudeksi. Ihanaa syyskauden alkua elokuun tummenevien iltojen myötä.