Kohti marraskuuta - harmaalla mennään!

Aluksi pitää heti todeta, että tykkään harmaasta väristä. Olen aina käyttänyt harmaita vaatteita ja sisustanut kotia harmailla väreillä. Tässä jutussa antaudun sekä ihastelemaan harmaita sisustuksellisiakin tunnelmia mökiltä ja kotoa että potemaan vähän kaukokaipuuta. 

Oltiin viikko sitten viikonloppuna meidän maalla ja sattuikin niin sopivasti tosi harmaa sää juuri silloin. Tuolloin iski melankolia ja sitten iski kaukokaipuu. Tuollainen tunnelma taitaa ehkä eniten heijastella suhdettani ympäröivään harmaaksi muuttuneeseen syksyiseen luontoon. Olen ollut niin lumoutunut alkusyksyn väreistä, että menee hetki sulatellessa luonnon värittömyyttä. Onhan toki selvää, että lähes kolmen vuoden tauko matkasta pois kotoa alkaa olla jo aika pitkä aika. Että johan se oli aika alkaa haaveilla matkustamisesta.

Jopa hetkellisesti innostuttiin puolisonkin kanssa pohdiskelemaan käyntiä meille rakkaassa Ranskassa. Miehen ollessa ulkona puuhailemassa omiaan, huomasin ikkunalaudalla meidän yhden matkamme matkamuiston. Sehän on kynttilälyhty, johon on ikuistettu joitakin ikonisia turistienkin tuntemia kohteita, joissa monet käyvät. Ajatelkaa miten kivalta tuntui sytyttää kynttilä ja hetken haaveilla.

Eikö vain haaveilu jatkunut kotona, kun tein meille lounasta eräänä päivänä. Tein helppoakin helpompaa ratatouillea ja paistoin muutaman kanaleikkeen. Se kaukokaipuu iski taas. En sytyttänyt edes valoja. Ja siihen on meilläkin jo totuteltu, että vähemmän valoja on päällä energian säästösyistä. Ulkona on ollut edelleen suht lämmintä, vaikka esimerkiksi juuri viime yönä oli ilma käynyt pakkasen puolella. Talon lämmitystä on ryhdytty myös vähän rukkaamaan. Makuuhuoneessa on jo kivasti viileämpää nukkua. Joka talossa on omanlaisensa lämmitys, joten eipä siitä sen enempää.

Sitten se Joulun tulo. Menin ja ostin joululehden. Joululehtien osalta olen ollut lähes kaksikymmentä vuotta tanskalaisen Bo Bedren joulunumerojen ystävä. Aina löytyy jotain uutta ja erilaista jouluista koristelua ja tunnelma vain on niin erilainen. Usein luen vanhoja lehtiäkin (koska tallessa ovat) ja nautin vain.  Ja meidän kirjastohuoneessa käydessäni katselin, että onpas tosiaan harmaata sielläkin. Kivasti toi piristystä näkymään tuo värikäs lehti. Muutoin Joulun tulo viipyy meillä yleensä marraskuun lopulle. Saas nähdä miten tänä vuonna käy. 

Se on muuten oikein hyvä, että vuosikymmenien kokemuksella tietää, että tämäkin vaihe luonnossa menee ohi. Meillekin saattaa sataa ensilumi melkein milloin vain. Sitten on valoisampaa. 

Oikein leppoisia marraskuun alun päiviä sinne!Voikaa hyvin!