Suon ihana tuoksu ja muita elämyksiä

Onpahan ollut aika ihana alkusyksy ja jotenkin tuntuu siltä, että tänä syksynä ovat aistit olleet aika herkät havainnoimaan ympäröivää luontoa. Osasta luontokokemuksistani kiitos heti alkuun ystävyydelle, joka saa lähtemään uusiin elämyksiin ja hieman kokeilemaan rajojaan. Ja miehelle, joka ihan varta vasten lähti syksyisenä sunnuntaina mökillä käymään kanssani ehkä suloisimman pienen suon rannalla, jonka löysin pari vuotta sitten. Tällaisin miettein juttua luontokokemuksista syyskuulla.

Luonto on ollut aina läsnä elämässäni lapsuudesta lähtien tavalla tai toisella. Me suomalaiset olemme varsin onnekkaita luonnon läheisyydestä. Olen tottunut liikkumaan meidän mökillä metsissä ja luonnossa nykyisin myös yksin. Pelkästään mökin pihapiirissä saa ajan kulumaan ihastellen vieressä virtaavan Iijoen kauneutta ja odottamaan milloin joutsenet lentävät vakioreittiään sen yllä. Joskus onnistaa nähdä, useimmiten ei. Mutta se odottaminenkin, se kannattaa aina.

Käytiin tosiaan miehen kanssa ensimmäisten kuvien suolla. Se tuoksu, joka nousee syksyisestä suosta on niin vahva, suorastaan uskomaton, saatoin vain todeta. En muista aiemmin kokeneeni vastaavaa. Ainakaan en muista suon tuoksun kokemista syvän aistillisesti. 

Miten juuri nyt, tänä syksynä tällaisia kokemuksia. Ja tunnustan heti, että en ole lukenut (vielä) kirjaa Suon villi laulu, saatikka käynyt kirjasta tehtyä elokuvaa katsomassa. Nimen perusteella oletan, että kirjaan liittyy suo. Olen sen sijaan lukenut elokuun lopulla kirjan Paperipalatsi. Ja tämän kirjan kuvauksissa ollaan luonnossa. Näen mielikuvissani suon ja aistin kirjan hienot luontokuvaukset todella vahvasti. Myös Paperipalatsi -kirjalle vahva suositus. Jos et pääse luontoon, kirjat tuovat luonnon lähellesi.

                          

Ystävät ovat minun elämässäni erittäin tärkeitä kanssa kulkijoita puolison ja perheen rinnalla. Heidän kanssaan olen jakanut arkea ja juhlaa, kaupungin lähiluontoa ja metsäreittejä. Yhdessä on aistittu ympäröivää luontoa. Kuin yhteisestä suusta olen kuullut ystäviltäni saman viikon sisällä siitä, miten ihanat värit ovat tänä syksynä ympärillämme; ruskaa kodin lähiluonnossa kävelylenkillä ja syviä metsän ja suon värejä patikoidessa. Ihmeellistä miten aistit ottavat vastaan luonnon viestiä niin herkästi. Varmaan talteen talven varalle! 

Jo lähes viisikymmentä vuotta sitten tutustuttiin tämän kirjoituksen ystäväni kanssa. Hänen kanssan aikoja, aikoja sitten sovittiin, että sitten vanhuksina käydään edelleen yhdessä kävelemässä.Vielä ei olla vanhuksia, sellaisia myöhäisessä keski-iässä ollaan nykyisen määrittelyn mukaan.  Oltiin aiemmin käyty luontoliikkumassa meren rannalla Nallikarissa ihan eväitten kanssa muiden tavallisten kävelylenkkiemme lisäksi. Ja voi että miten me syyskuussa huomattiin ryhtyä kokeilemaan yhdessä patikointia. Lähdettiin luonnonsuojelualueelle Sanginjoelle, jossa on metsäreittejä soiden läpi ja kuvissa näkyvä iso lampikin. En ollut käynyt siellä aiemmin, joskin läheisellä Pilpasuolla olin käynyt itsekseni muutaman kerran kiertämässä luontopolkua. Lähdettiin uusia, yhteisiä elämyksiä kohti!

Ensimmäisen patikointikäynnin jälkeen käytiin heti viikon päästä toinenkin kerta. Ulkoilutettiin itse tekemiämme islantilaisvillapaitoja, vaihdoin toiselle retkellemme maastokelpoisten kumppareiden tilalle oikeat maastokengät. Löydettiin hieman harhailtuamme nuotiopaikan. Syötiin eväitä ja juteltiin myös muiden nuotiopaikalle tulleiden kanssa. Kuva on ensimmäiseltä käynniltä, jossa pidettiin taukoa keskellä suota.

Toisen käynnin loppupuolella huomattiin miten tuli hämärää. Ei katsottu koko aikana kelloa ja pois lähtiessä huomatiin, että olimme kävelleet metsässä kolme ja puoli tuntia, josta istuttiin tauolla ehkä reilut puoli tuntia. Niin vain luonto sai meidät viivähtämään pitempään. Seuraava käynti tulee, mutta ehkä menemme jollekin toiselle luontoreitille silloin. Oulun alueella on runsaasti vaihtoehtoisia luontoreittejä. Joskin tämä Sanginjoen luonnonsuojelualue, jonka kunnostamisen mahdollisti Koneen säätiö, on vertaansa vailla. Tännekin palataan.