Junamatkalta terveisiä; Viimehetken kirjavinkkinä Miika Nousiaisen Pintaremontti

Tähän aikaan on perheissä menossa monenmoista joulutohinaa. Ja lienee ollut meilläkin, kun en ole oikein ehtinyt kirjoittamaan viikottaista kuulumista. Ollaan nimittäin tehty tällä(kin) viikolla matka tänne pääkaupunkiseudulle ja kohta palataan takaisin kotiin. Kirjoitukseni kuvat nappasin perillä.

Junamatkalle otin mukaan miehen synttärilahjaksi toivomansa ja saamansa kirjan Miika Nousiaisen Pintaremontti. Olen tavattoman harvoin kirjoittanut omia ajatuksiani kirjoista tänne blogiin, mutta ajattelin nyt sen tehdä vinkiksi muillekin. Tällä kertaa nimittäin mies suositteli minullekin sen lukemista. Ja luettuani ymmärrän oikein hyvin.

Nousiainen kirjoittaa niin sujuvasti kuin puhuukin telkkarissa tunnetussa ohjelmassa; sattuvasti, syvällisesti, humoristisesti ja myös ajatuksia herättävästi. HUOM! en ole lukenut ainuttakaan hänen kirjastaan tehtyä arviointia mistään, joten olen kyllä ollut siltä osin täydessä pimennossa. Ei mitään käsitystä mitä muut ajattelevat. No, palataan kirjaan.

Kirja noudattaa nykyisin aika tuttua tapaa ilmaista päähenkilöitä ja heidän osuuttaan tarinassa. Jokainen saa vuorollaan olla äänessä. Tällaisissa kirjoissa (varsinkin sellaisissa tosi paksuissa opuksissa) on ensin vähän hankalaa, kun pitää yrittää miettiä kuka oli kuka ja mikä oli Pesonen tai Markus tai Sami tai Henna tai ... Pieni vaiva ja vähän aivojumppaa sanoisin. 

Juoni kyllä selkiää ja tihenee kirjan myötä. Oikeastaan aika nopeasti.

Kirjailijalla on muuten hurja tekeminen saada ihmiset, heidän ammattinsa, tekemisensä, sairaudet ja muut olennaiset asiat ilmaistua niin, että ne ovat uskottavia ja vastaavat todellisuutta. Varsinkin, kun kirja sijoittuu ihan tähän päivään. Niin on Nousiainenkin taustatyönsä tehnyt. Bloggaajana tunnistan oikein hyvin kirjan bloggaajahahmon, nuoren naisen, joka toki poikkeaa omastani vanhemman rouvashenkilön  kirjoitustyylistä. Onhan se karrikoitua, mutta silti tunnen välillä piston sydämessäni oman bloginikin suhteen. Haluan välittömästi huudahtaa, että toivottavasti kukaan lukijani ei erehdy luulemaan, että kaikki elämäni on kirjoituksissani. Ei suinkaan! Ei sinne päinkään. Bloggaajien puolustukseksi on todettava, että jokainen kirjoittaa osia elämästään, sellaisia valittuja juttuja ja kohokohtiakin. Kenenkään tarkoitus ei ole esittää idylliä - uskoisin. Elämä on! Sitä ei esitetä.

Takaisin Nousiaisen Pintareamonttiin. Kirja sai minut viihtymään ja ajattelemaan. Koin samuutta omaishoitajan, ystävän, lapsen, puolison, bloggaajan rooleihin ainakin. Nauroin välillä kyynelissä, itkin myös tunteiden vallassa myötätunnosta päähenkilöitä kohtaan, kun seurasin tapahtumien, ehkä arvattaviakin, kulkuja. Kiitos tästä kirjallisesta matkasta Miika Nousiainen.

Kirjojen lukeminen on mahtavaa ja usein odotan omien suosikkikirjailijoitteni kirjojen julkaisua. Rakastan myös kirjojen lukemista tällälailla vanhanaikaisesti, että saa selata kirjaa - ja katsoa minkä pöydällä lojuvan kortin laittaisin kirjan väliin, että tiedän miltä sivulta jatkan. Pitäisi älytä ottaa esille hyllystä se Mika Waltarin kirjanmerkki, jonka löysin kirpputorilta. Siinä oli ehkäpä oikea Waltarin allekirjoitus. Mene ja tiedä. Sen sijaan junmatkalle tempasin mukaan kirjan väliin yhden vanhan joulureseptin. Kirja on luettu ja enköhän tee kotona sitten reseptin mukaista kasvis/vihanneskompottia jouluksi. Perinne, kun on. Ehtii vielä hyvin ja kuusikin laitetaan kotiin maanantaina, kun talossa on siivottu. 

Oikein mukavia lukuhetkiä, jos innostuit tästä tai jostain muusta kirjasta. Donnerin sanoin Lukeminen kannattaa aina! Minun kannatti lukea Nousiaisen Pintaremontti.

This post is about reading. We were traveling with my husband to Southern Finland this week by train (in a little own cabin). I enjoyed myself so much with this book of Finnish writer Miika Nousiainen.