Miten elää, kun jää pois työelämästä? Elämä on eläkkeelläkin mahdollisuuksien ja valintojen aikaa!

Olen todella pitkään miettinyt sitä milloin ja nimenomaan miten kirjottaisin siitä kun jää pois työelämästä ja minkälaista elämä sitten on. Aiheen luulisi olevan aihe siinä missä muutkin, mutta ainakaan minulle asian käsittely ei ole vieläkään ihan helppoa. Jokaisella on oma elämänsä ja myös oma tarinansa tässä vaiheessa. Kerron nyt tarkemmin omasta tarinastani jotain. Vastaan myös joihinkin bloggaajakollegani @vuorenjohanna kysymyksiin, joita hän esitti tästä aiheesta instagramissa. Lupasin Johannalle, että vastailen täällä blogin puolella. Kirjoitukseni on pitkä, mutta asia on laaja ja moniulotteinen.


Miten ja milloin päättää jäävänsä pois työelämästä?

Otsikon mukaan puhun mieluummin siitä, että jää pois vakinaisesta työelämästä kuin eläköitymisestä. Ja sehän minullekin tapahtui kolme vuotta sitten. Pakko kyllä ääneen hämmästellä miten nopeasti aika kuluu. 

Töistä pois jääminen ei ollut minulle mikään helppo päätös. Olin seurannut muidenkin kipuiluja siitä, milloin jäädä pois töistä. Päätöksenteko näytti kestävän toista vuotta ihan säännönmukaisesti. Tämä päätös vaati minullakin monia keskusteluja puolison, ystävien ja myös työnantajan kanssa. Tässäkin kirjoituksessani totean, että työnantaja toivoi, että olisin jatkanut työssäni. Sehän olisi ollut mahdollista 68 -vuotiaaksi asti. Tuo työnantajan toive jatkosta oli minulle kiitos ja koin tehneeni työni oikein ja minun työtäni arvostettiin, kun toivottiin jatkavan. Terveisin kaikille vain eräältä, joka on myös kokenut huijarisyndroomaa. 

Oma toiveeni oli, että olisin voinut jatkaa osa-aikaisesti työtä, niin epärealistiselta kuin se omassa työssäni kuulostikin.  Jouduin siis tekemään ratkaisun jäädä pois töistä tilanteessa, jossa koin, että olisin hyvinkin voinut jatkaa vielä osa-aikaisesti. Kuulostaa ristiriitaiselta ja olikin. Tein sitten päätöksen jäädä pois työstä täsmälleen 64 vuoden 4 kuukauden iässä enkä halunnut jatkaa edes 65 -vuotiaaksi. 

Omat syyni päätökseen liittyivät ensisijaisesti perheeseen. Minulle se ihan tärkein asia kaikkien isojen ratkaisujen aikaan, on ollut aina perhe. Aika moniakin ratkaisuja juuri tästä näkökulmasta on tullut tehtyä. Ja olen tehnyt päätökseni tietämättä mitä siitä työuralleni seuraa. Olen ollut osittain tällainen intuitiivisten ratkaisujen tekijä. Joten ei ollut mitenkään tavatonta, että ajattelin perhettä tätäkin ratkaisua tehdessäni. Olihan meille juuri syntynyt kolmas ja neljäs lapsenlapsi. Jo riittämättömyys auttaa ensimmäisten kahden lapsenlapsen perhettä oli mielessäni usein, kun olin vielä työelämässä. Vaikka tiesin, että en mitenkään ole lasten perheiden elämässä jatkuvasti, halusin sen mahdollisuuden, että voin auttaa heitä mahdollisimman vapaasti silloin kuin tarvitaan. Ja voi miten iloinen olen tästä päätöksestä. Koen tämän kaiken niin oikeaksi ratkaisuksi kuin olla ja voi. Niin ja ovathan viides ja kuudes lapsenlapsikin jo syntyneet. Ja tosiasiassa sain aikaa niin monille muillekin asioille, joita voin tehdä.

Miten käyttää vapaa-aikaa, joka lisääntyy sitten, kun ei ole töissä?

Miten sitten käyttää lisääntyvää vapaa-aikaa? Aluksi on todettava, että tottakai olin jo työni puolesta miettinyt useita kertoja sitä miten elämä muuttuu, kun jää pois työstä. Olin ojentanut eläkkeelle jäävälle kukkia ja muutamankin kerran todennut jotain aiheeseen sopivaa läksiäispuheessa. Vaikka kaikki lausumani sanat ovat tulleet täydestä sydämestä, valitettavasti eläkkeelle jäävälle kohdistetut sanat vaikuttavat helposti aika kliseisiltä, kuten se, että on vapaus tehdä ihan mitä ja miten tahansa ja silloin kuin huvittaa. Ihan totta joka sana, mutta joku voi kokea määrittelemättömän vapauden uhaksikin, jos ei ole miettinyt asiaa etukäteen. Erään eläköityneen vastaus oli oikein sopiva; hän tekee kaikkea sitä mitä elämässään muutoinkin. Kaikille asia ei ole niin selvää. Vuorenjohannakin tästä kirjoitteli, että tavallaan pelkää eräänlaista mökkiytymistä ja jämähtämistä kiikkustuoliin. 

Tässä kohtaa kirjoitustani pohdiskelen yleisesti asioita, joihin lisääntyvää vapaa-aikaa on ja nykyistä omaa ajankäyttöäni useammasta näkökulmasta. Ja pyydän, että huomaat lievän itseironian vain itseäni kohtaan, kun näistä kirjoitan.

1. Haluatko todellakin käyttää enemmän aikaa tavallisiin kotoisiin arkisiin asioihin; siivous, ruuanlaitto, pyykkäys jne? Ehkä sellainen hitaammin ja perusteellisemmin tekeminen on kivaa ihan itsellekin. Jos vaikka rakastaa ruuanlaittoa ja haluaisi siihen paneutua enemmänkin, nyt on aikaa siihen käyttää. Vaikka olen aina sujuvasti tehnyt kotitöitä, pois lukien siivousapu, joka on ollut meille oman ja miehen työelämä huomioon ottaen ihan välttämätöntä, ei ole ollut minun juttu panostaa kotiasioihin yhtään enempää nyt eläkkeelläkään. Muutos on lähinnä siinä, että on mahdollisuus valita aikatauluja omille kotitöille.

2.  Entä haluatko harrastaa enemmän jotain mitä olet jo aiemminkin harrastanut? Nyt on siihen todella mahtavasti aikaa, jos vain niin teet. Omasta puolestani se ihan tavallinen liikunnan harrastaminen ei ole lisääntynyt. Kas kummaa, ihmettelen itseäni. En ole liikkunut yhtään enempää nyt jäätyäni pois työstä, vaikka tiedän kaikki hyvät puolet. Olen potenut ajoittain koviakin selkäkipuja työuran aikana ja toisinaan vielä nykyisinkin; välilevyongelmia ja kulumia löytyy selkärangasta. Ihan ensimmäiseltä ammatiltani olen fysioterapeutti ja alan opettaja, joten ei ole tiedosta puutetta. Nyt taas pitää ottaa itseään niskasta kiinni! Vapaus valita aika milloin lähteä ulos tai kuntosalille on sen sijaan kyllä ihanaa. Olen siinä mielessä myös onnekas, että minulla on läheisiä ystäviä samassa elämäntilanteessa ja saan lenkkeilyyn seuraa.  

3. Entä jotain uutta? Mitä keksisi tehdä, ehkä opiskella? Varmaan haaveiletkin jostain uudesta sitten, kun jäät pois työstä. Nyt sinulla on toivottavasti mahdollisuus tehdä jotain sellaista, josta ehkä olet aiemmin haaveillut, mutta aika ei vain ole riittänyt. Sukututkimus, kirjoittaminen, puutarhanhoito, käsityöt, puutyöt (meillä miehellä!), vaihtoehtoja riittää. Opiskelu oli selkeästi se minun juttu, kun kerran tuli lisää vapaa-aikaa enkä voinut tehdä osa-aikatyötäkään. Ja minähän päätin aivan spontaanisti ja itselleni suureksi hämmästykseksi lähteä vuodeksi ns koulun penkille.  Suuri  riemu syntyi sisimmässäni siitä, kun päätin lähteä opiskelemaan nuoruuden tai oikeastaan juuri keski-ikäistyneen minäni haavetta opiskella sisustussuunnittelua. Opiskelut olivat onneksi yksittäisiä päiviä viikottain ja pystyi tekemään opintopäivien välillä harjoitustöitä haluamallani ajalla. Sain niin valtavasti iloa ja tyydytystä siitä, kun tajusin, että opin kokonaan jotain aivan uutta ja pystyn oppimaani myös hyödyntämään. Olen tehnyt sisustussuunnittelutöitäkin ja teen edelleen mielelläni. Tunnistan sen, että olisin voinut tehdä toisenlaisenkin pitkän työuran sisustussuunnittelijana.   

Toinen harrastukseen liittyvä ja minulle täysin uusi asia näiltä kolmelta vuodelta on valokuvaus ja nimenomaan valokuvausharrastus. Todellisuudessa en koskaan aiemmin ole valokuvannut ns oikealla kameralla. Ostin ensimmäisen, pienehkön järjestelmäkamerani vuonna 2016 syksyllä, koska koin tarvetta saada parempia kuvia tukemaan bloggausta. Siitä se sitten lähti! Kärsivällisesti opettelin kameraa käyttämään ja vuosi sitten menin mukaan valokuvauskurssille. Koronan keskeyttäessä keväällä valokuvauksen kurssin eikä tänä syksynäkään haluamani kurssi edes alkanut. 

Jatkan nyt elämääni uusi vähän parempi kamera varusteineen matkassa ja meistä on tullut oikein hyvät kaverit. Siis toki välillä kiukuttelen itselleni, kun en osaa. Ja varmaan sellainen kärsimätön, ehkä laiska ja mukavuudenhaluinen puoli minussa sanoo toisinaan, että ota nyt vähän rauhallisemmin. Ei sitä vuoden luontokuvaa tarvitse olettaa ottavansa. NAUTI!


 4. Somessa työskentely, se on osa uutta minuutta. Minullehan kävi sitten niin, että muutuin jonkinlaiseksi somettajaksi ihan huomaamatta. Lifestyle; sisustaminen, ruoka sekä hyvää oloa tuovat elämän asiat, ja luontokuvat ovat instagraminikin sisältöä. Bloggaaminen ja instagramissa kuvien jakaminen on minulle oikeastaan työtä. Olen jossain määrin säännöllinen näissä toimissani ja ajoittain on mielessä pyrkimyksiä oikeasti tehostaa tätä toimintaa. Olen kovasti kaivannut blogiyhteisöä, johon kuuluisin. Olinkin parin vuoden ajan lehtitalojen lukijabloggaajana, kunnes ne toiminnot lopetettiin lehdistä. Pääsyyn sosiaalisen median isojen mediatalojen listoille sekä kaupallisia yhteistöitä varten tarvitaan tuhatmäärin seuraajia. Tässä kohdasssa voin vain toivoa apuanne kasvattamaan seuraajamääriäni. Olisi kyllä kiva, jos kertoisitte  eteenpäin blogistani ja/tai instagramtilistäni, jos siis tykkäätte niistä. Kommentointia toivon teiltä myös, sillä ne auttavat kehittämään sisältöä. Teen todella mielelläni kaupallista yhteistyötä. Somessa työskentely sopii minulle!

5. Vapaaehtoistyö mahdollisuutena jakaa omaa aikaa muille.  Vapaaehtoistyö on mahdollisuus, sillä se voi tuoda sisältöä ja uusia ihmisiä elämääsi.  Saat muuten hienosti tiettyjä rutiineja viikkoihisi kokoontumisten myötä. Monet haluavatkin osallistua esimerkiksi potilasjärjestöjen, Mannerheimin Lastensuojeluliiton tai vastaavien järjestöjen konkreettiseen asiakastyöhön tai muutoin antavat niiden toimintaan aikaansa. 

Heti jäätyäni pois töistä, minut kutsuttiin yhden järjestön hallitukseen, jossa saan hyödyntää osaamistani työuran ajalta. Olen myös harvakseltaan kahdessa klubitoiminnassa. Muitakin aktiviteetteja on, joissa olen saanut tutustua uusiin ihmisiin ja voi sanoa, että nämä tuovat uudenlaista sisältöä elämään.

Mitä muuta on tarpeen huomioida uudessa elämäntilanteessa?

Terveys ja elämä eläkkeellä, miten huolehtia omasta hyvinvoinnista?

Terveys ja siitä huolehtiminen on viimeistään plus kuusikymppisenä aivan ehdottoman tärkeää. Siis, jos tavoittelee mahdollisimman hyvinvoivaa ikääntymistä. Siltähän ei kukaan meistä voi välttyä, että ikää tulee lisää ja siinä mielessä elimistön vanheneminen on tosiasia ihan jokaisella meistä. 

Silti voit esimerkiksi hyvinvointia lisäävillä valinnoilla ehkäistä muun muassa diabetesta ja muistisairauksia. Diabeteksen ja muistisairauksien ehkäisyyn pätevät osin samat asiat; liikunta, ruoka ja alkoholi. Liikuntaa lisää, tarkempaa ruokavalion seurantaa ja valintoja ja alkoholin nauttiminen kontrolliin tai elämää ilman alkoholia. Lisäksi kaikkinainen aktiivisuus henkisellä puolella on tärkeää, mielen virkeys, ajattelun aktivointi, mielekäs puuhaaminen - kaikki nämä ovat varsinkin muistisarauksien ehkäisyssä tärkeitä.

Tähän teeman minulla on täysi syy panostaa, sillä molemmat vanhempamme sairastuivat aikuistyypin diabetekseen, vaikka olivat suuren osan elämästään aika aktiivisia ja isä erityisen liiikunnallinenkin. Heillä oli myös molemmilla elämän viimeisinä vuosina muistisairaus ja muistisairauksien koko kirjo tuli hyvin konkreettisesti tutuksi näin omaisen näkökulmastakin. Toimin myös joitakin vuosia äitimme edunvalvojana sekä eräänlaisena etäomaishoitajana vielä työelämässä ollessani. 

Jos jäät eläkkeelle ja hoidat omaisiasi, toivon sinulle jaksamista niissä tehtävissä. Toivon myös, että voit saada itsellesi jossain muodossa myös ansaitsemaasi vapaa-aikaa ja löydät jotain sellaista uutta, joka tuo voimia. 

Entä, kun puolisokin on jäänyt pois töistä, miten yhdessä viettää lisääntynyttä aikaa?

Uskoisin, että ei ole mitenkään itsestäänselvää se, että työelämän jälkeen noin vain löydetään jonkinlainen yhteinen elämäntapa ja kyky viettää lisääntynyttä vapaa-aikaa mielekkäällä tavalla yhdessä ja erikseen. Tuossa vaiheessa voi olla jo sairauksiakin, jotka vaativat puolisoilta toisen huomioimista uudella tavalla. 

Meillä oli suhteellisen onnekasta, että voitiin peräkkäin jäädä pois työelämästä, koska on synnytty samana vuonna. Meillä on yhteisiä juttuja, mutta molemmat touhuillaan paljon omiamme. Mökkeillään ja välillä puuhastellaan yhdessä kotosalla tai autetaan lasten perheitä.

Taloudellisen tilanteen muutos! 

Jos olet lähiaikoina jäämässä pois työelämästä, olet ehkä laskenutkin jo oman eläkekertymäsi. Esimerkiksi Keva:n sivuilta pääset omaasi tarkastelemaan, ainakin silloin, jos olet työssä julkisella puolella. Saat sieltä yhteenvedon kaikkien työantajiesi maksamista eläkkeistä riippumatta onko kyseessä julkinen vai yksityinen taho. Valitettava tosiasia on, että eläketulosi putoaa merkittävästi verrattuna siihen, mitä olet saanut palkaksi töissä. Kyseessä on iso muutos. Todellisen tiedon saat, kun selvität asian omalla kohdallasi. Eräänlainen viidakko on eläketulon laskennassa kyseessä. Omaa tilannetta myös taloudellisesti on syytä arvioida, kun suunnittelet aikaa työelämän jälkeen. On aivan loistavaa, että on myös monia töitä, joita voi jatkaa osa-aikaisesti tai tekemällä "keikkoja". 

Summasummarum!

Kuten huomaat, että eläkkeelle siirtymiseen ja työelämästä poisjäämiseen liittyy valtavan paljon asioita. Jo muutama kymmenen vuotta sitten todettiin tutkimuksissa, että ihmisen aktiivisuus jatkuu eläkkeellä samanlaisena kuin se oli aiemmin. Omalta osalta olen valmis allekirjoittamaan tuon tutkimustuloksen. koen eläväni juuri sen kaltaisessa rytmissä kuin työelämässä. Sinä voit jo ennen eläkkeelle siirtymisen vaihetta etsiä jotain uusia harrastuksia ja miettiä miten haluat lisääntyvä vapaa-aikaasi käyttää. Valmistautuminen uuteen elämänvaiheeseen on hyvä ja jopa tarpeellinen asia. Sitten vain rohkeasti tekemään päätös siitä milloin siirryt pois työelämästä uuteen tavattoman mielenkiintoiseen aikaan, jolloin todellakin voit itse tehdä ainakin osan valinnoistasi kukin omista lähtökohdistaan.

Lue myös Johannan kirjoitus https://www.vahvastiaikuinen.com/tunne-ja-mieli/elakkeelle

Tällä kertaa näissä merkeissä oikein ihanaa ja valoisampia marraskuun lopun päiviä. Kohta ripustellaan jouluisempia koristeita meidänkin kotiin.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Johanna, oli hieno huomata, että niin samoilla ajatuksilla asiaan suhtaudutaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?