Mrs 60 Something

Kesäkuussa matkustimme mieheni kanssa ikimuistoiselle matkalle Inariin. Matka oli ennen muuta yhteisesti jaettu kokemus paikasta, jossa olin aiemmin muutamalla työmatkalla ollut. Pala sydämestäni oli jäänyt sinne itsellenikin oikeastaan melkoiseksi hämmästykseksi. Suureksi iloksi matkustimme sinne nyt yhdessä. Kirjoitin varsinaisesta matkastamme jo aiemmin ja löydät juttuni tästä linkistä;  http://mrs60something.blogspot.com/2021/06/yhden-haaveen-toteutuminen-matka-inariin.html Lupasin tuossa blogikirjoituksessa kirjoittaa erikseen matkan yhdestä kohokohdasta, joksi oli suunniteltu illallinen ravintola Aanarissa. Aanar (tarkoittaa Inaria) sijaitsee meidän yöpymispaikassamme Hotelli Kultahovissa. Ennen illalliseen liittyviä muistoja ja muistikuvia kerron tämän jutun kuvaamisesta lyhyesti. Tuohon nimenomaiseen päivään saakka kamerani toimi matkalla moitteettomasti. Olin aikonut käydä jo päivällä käydä kuvaamassa ravintolan tiloja, jotta se osa olisi tehty ennen illallista. Puolen päi...

Terveisiä heinäkuun lomalta. Tänä vuonna oli aivan poikkeuksellista siinä mielessä, että oltiin enemmän kuin koskaan ennen kotona, vähän matkalla ja tosi vähän mökillä. Mitä olivat heinäkuun eniten mieliin painuneet hetket ja mitä kuului lomaan? Niistä jotain tässä postauksessa. Ihan isoin juttu oli käytännössä koko kuukausi perheen parissa ja erityisesti lapsenlapset kärkenä. Vaikka ollaan usein heinäkuussa lasten perheiden parissa, tämä kesä oli meille ensimmäinen, että muutamaa yksittäistä päivää lukuunottamatta meidän kanssa oli aina joku sisaruspareista (heitä on kolme kaikkiaan). Toki myös vanhemmat oli osalla pienokaisista paikalla.  Tällä kertaa oli ensimmäistä kertaa lapsenlapsista vanhin sisaruspari kanssamme yksin meillä kotona kokonaisen viikon ilman vanhempia. Viikon jälkeen matkustin junalla heidän kanssa kotiinsa, jossa rakennetaan uutta kotia. Mies tuli autolla perässä ja autettiin raksa- ja muuttoasioissa siinä miten voitiin. Kotiin palattuamme meillä oli jälleen l...

Uskomatonta miten nopeasti kesäkuu meni. Oli varmaan niin monenlaista ohjelmaa, että aika kului  todella nopeasti. Ja onhan tämä ollut aivan huikea kesän alku ja säät ovat olleet kaikkea sitä mitä monet ovat odottaneetkin talven kylminä, pimeinä aikoina. Joskus toiveet sään suhteenkin toteutuvat ihan toivotulla tavalla.  Mekin saatiin kesäkuun alkupuolella matkalle Lappiin juuri sellainen sää ja olosuhteet kuten toivottiin; viileää, sopivat vaatteet olivat mukana eikä ollut vielä hyttysiä. Juhannus meni puolestaan niin mukavasti kotosalla ja saatiin grillailla perhepiirissä, käytiin Suomen tivolissa täällä Oulussa ja vain hengailtiin miehen kanssa kahdestaan omalla pihalla. Samaan aikaan kun monet suomalaiset palasivat viettämästä Juhannusta mökeiltä, me puolestaan lähdettiin käymään mökillä. Meidän ihana "tuomilehto" oli kärsinyt jonkin verran myrskystä ja niitä sotkuja mies siivosikin. Minä keskityin hieman kukkapenkkien siivoukseen ja kärsin kyllä hyttyshyökkäyksistä. Onne...

Joskus täysin yllättäen haaveesi toteutuu. Minulle kävi niin, kun lähdimme muutamaksi päiväksi pohjoiseen miehen antamana lahjana. Ollaan oltu kymmeniä vuosia naimisissa ja vuosi päälle, kunnes lähdimme viettämään myöhäistä vuosikymmenpäivää. Eikä todellakaan menty Pariisiin, Roomaan, Provenceen, kuten edellisillä kerroilla. Me lähdettiin tällä kertaa Suomen Lappiin. Miksi siis Lappi, muutenkin kuin #koskakorona. Olen saanut käydä muutaman kerran työhön liittyen Rovaniemen pohjoispuolella, aina Utsjoella asti. Minun sydämeni tavallaan jäi aikanaan nimenomaan Inariin jostain käsittämättömästä syystä. Ehkä olette joskus kokenut, että on jotain, joka kiehtoo ja jota ei oikein pysty selittämään. Minulle se on ollut Inari, jonne olen halunnut palata myös työuran jälkeen. Ja mikä parasta, yhdessä puolison kanssa se nyt toteutui! Matkamme alku vietettiin yhden yö yli Ivalossa, Saariselällä. Siellä koettiin alkukesän iloa, kun  kävimme Kaunispään laella. Hieman leikkisästi mentiin katsomaa...

Luulenpa, että useimmat meistä iloitsevat siitä, että kesäkuun ensimmäinen päivä toi tullessaan kesän tunnun melkeinpä kaikkialle Suomeen. Ymmärrän kyllä, että kesä ei ole kaikkien suosikkivuodenaika, mutta eiköhän useimmille ole. Ajattelinkin jakaa muutamia ajatuksia juuri kesäkuun ensimmäiseltä päivältä. On nimittäin vihdoin se päivä, että suhteellisen huolettomana aloittelin reilun kahden viikon jälkeen siivoamaan meidän puutarhaa. Tai oikeastaan varovaisesti sunnuntaina tartuin puutarhatyökaluihin, joilla ryhdyin (siis pitkävartisella terällä) kuokkimaan pensasaidan juuresta kasvavia rikkaruohoja pois. Tuntui juuri sopivalta tekemiseltä se. Sellaista kyykkimistä ei sitten vielä ole juuri tehty tänäkään päivänä. Lisäksi haravointia ja sen semmoista kertyneiden roskien kokoamista noin puoli tuntia kerrallaan. Sitten taukoa. Hitaasti, mutta varmasti. Tänään jo kaksi kertaa tuota olen tehnyt. En uneksi kukkapenkkien siivoamisesta ennen kuin haetaan multapusseja ja päästään penkkien kas...

Onko siellä muita, jotka jo kaipaavat kesää? Täällä nimittäin olen hieman tuskastuneena odotellut, että aika kuluisi vähän joutuisammin ja kesä tulisi. Nimittäin semmoinen kaunis ja lämmin kesä on toiveena. Oikein täytyy hellitellä itseään tuollaisella ajatuksella, kun vielä on tiedossa varmuudella ainakin yksi kylmän ilman aalto pohjoisen suunnasta. Ei nyt muutenkaan niin erityisen kivaa ole ollut viimeiset vajaat kaksi viikkoa, kun vanha ristiselän ongelma iski täysillä päälle. Semmoinen kunnon noidannuoli, joka vie "jalat alta", yllätti minut pitkästä aikaa. Ei ollut ensimmäinen kerta eikä varmaan viimeinenkään, kun selkä on kipeä. Tarkoitan sellaista kipua, että seinistä kiinni pitäen pystyy liikkumaan kotioloissa ja ensimmäisinä päivänä pystyi olemaan ainoastaan vaakatasossa, istuminen, siitä ei oikeastaan voinut puhuakaan. Johan tässä menikin aikaa edellisestä noidannuolesta, onneksi! Oletan siellä olevan kohtalotovereita, että tiedätte kyllä mitä tarkoitan. En nyt kuit...

Olihan ihana viikko ilmojen puolesta - meilläkin saatiin nauttia peräti kahtena päivänä yli 28 asteen lämmöstä. Toisaalta samaan aikaan, kun eteläisessä Suomessa vietetään hamamia eli kirsikan kukkien kukoistuksen aikaa, meidän pihalla odotellaan ja odotellaan, että nousisi sipulikukat maasta. Kyllä täällä kevät on vuodesta toiseen sen kaksi viikkoa (vähintään) myöhässä.  Monenlaisissa kotoisissa sekä keväisissä, melkein kesäisissä, tunnelmissa on tämä viikko kulunut.  Päädyinkin tällä kertaa hieman fiilistelemään tänne blogiin asioita viikon varrelta värien (jonkun mielestä myös värittömyyden kautta / toim.huom.) kautta. 1. Auringonlaskut hurmasivat minut tällä viikolla ja niin lähdin helatorstaina klo 22.00 kuvaamaan tuon huikean  oranssinpunaisen auringonlaskun meren rannalle Toppilansaaren kärkeen. Muistattehan ihanat Oulun asuntomessut tuolla alueella vuonna 2005. Siellä on mahtava paikka kuvata auringonlaskuja. Tosin Nallikari on vienyt minut mukanaan parhaana aur...