Mrs 60 Something

Onko tavallinen arki aivan aliarvostettu asia? Mikä tekee onnelliseksi arjen keskellä? Tällaista tuli mieleeni, kun jälleen kerran todistettiin, että me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa.  Ajattelen, että ehkä useampi meistä mieltää arjen hyvin tavalliseksi, eikä ehdi havaita onnen hetkiäkään arjesta. Aika usein nähdään viikonloppu ja pyhä jotenkin parempina aikoina ja onnellisuuden tunteitakin tuntuu löytyvän silloin helpommin.  Siis arki ja onnellisuus. Miten ne yhdistyvät toisiinsa omassa elämässäni ihan tässä ja nyt? Minkälaiset hetket ja asiat nostavat elämän arjen yläpuolelle ja lisäävät onnellisuuden tunnetta. Arvaat varmaan, että ei ole ollut  tämä kevättalvi ihan täydellistä "happy, happy" aikaa, kun tällaista pohdiskelen. Viime aikoina on ollut omaan makuuni liiankin paljon aika tylsän, joskus raskaankin tuntuisia, verkkaisia päiviä, pois lukien pari äkillistä talomme vaatimaa huomiota ja vaikka oma hammaslääkärireissu ja sen semmointa. Ei silti,...

Pääsiäinen on ollut minulle oikeastaan aina merkittävä ajankohta. Siihen on sijoittunut parikin perhetapahtumaa, jotka luonnollisesti ovat ikuisesti ihania muistoja. Meillä on myös ollut vielä lasten ollessa pieniä useinkin perhettä koolla juuri pääsiäisen aikaan. Tai vaihtoehtoisesti olemme viettäneet pääsiäistä omalla kotiseudullani nauttien pääsiäistunnelmasta virpojien liikkuessa eteläpohjalaisissa maisemissa ja seuraten pääsiäiskokkojen polttamista. Pääsiäiseen kuuluu myös hiljentymistä ja luonnon kuuntelua. Jossain vaiheessa aikuisuutta sisäistin pääsiäisen sanomaa syvällisemmin, rohkenen ääneen sanoa.  Tänä pääsiäisenä on suuri ilo, jos sillon saadaan edes osaa perhettä yhteen ja yhteiselle aterialle. Tätä aikaa eletään ilman muuta terveysturvallisuus edellä, mutta sehän ei voi estää haaveilemasta.  Halusin tehdä blogiini postauksen ilahduttaakseni lukijoitani, jotka ovat antaneet mukavaa palautetta muun muassa aiemmista kattauspostauksista. Toteutin eräänlaisen sarjan ...

Suolaiset piirakat ovat hyvin ranskalainen alkuruoka, pääruoka lisukkeineen tai välipalakin. On erilaisia Quiche -nimisiä piirakoita, joita saadaan jossain määrin myös Suomessakin leipomoista tai kaupasta. Meillä Suomessahan suositaan aika usein makeita marja- tai omenapiirakoita silloin kun piirakoita tehdään. Luonnollista, sillä meille ovat marjat kaikkien saavutettavissa. Se mikä puolestaan on suomalaista perinnettä, ovat kotimaiset astiat. Perheemme alkuaikojen historiaan kuuluu Pentik astioiden muodossa, joten tein tämän juustopiirakan heidän vuokaansa. Palaan astioihin tässä jutussa myöhemmin.  Joskus tulee mieleen reseptejä, joita haluaa kokeilla. Nyt oli aika juustopiirakan, jonka reseptin saimme aikanaan ystävältä Ranskasta. Resepti on nimeltä Tarte Maroille. Hyvin yksinkertainen resepti, jonka ainut ongelma on se, että Maroille -juustoa ei ollut saatavilla meidän Sokos Herkussa. Sain tietää, että aikanaan sitä oli joskus saatu Oulun Stockmannille. Valitsin Maroillen tilal...

Silloin tällöin blogimaailmassa kirjoitetaan kuulumisia vastaamalla joihinkin kysymyksiin. Niitä on kiva lukeakin. Pienen blogitauon jälkeen kertoilen nyt jotakin kuulumisistani. Mitä teet nyt? Tällä hetkellä päällimmäisenä varsinaisena tekemisenä on yllättävä sisustussuunnittelutehtävä kotiin. Olen parina päivänä käynyt katselemassa laattoja, joita tarvitaan meidän kodinhoitohuoneeseen. Jaa, että miksikö, kuulen siellä kysyttävän? Oltiin pienellä matkalla viime viikolla ja juuri edellisenä päivänä, kun oltiin palaamassa kotiin, soitti tytär (oli käymässä meillä) että kodinhoitohuoneen seinästä suihkuaa vettä! Vesi suihkusi suppealle osalle lattiaa tai oikeastaan portaikkoon, josta mennään pari askelmaa alemmas harrastetilaan. Ei aiheuttanut vesivauriota varsinaisesti kodinhoitohuoneeseen ja kuivattaminen aloitettiin heti, kun päästiin illaksi kotiin. Vakuutusyhtiöstä on käyty ja odotellaan heidän päätöstä.  Lopputulemana päätettiin, että nyt tehdään kodinhoitohuoneen tarvitsema re...

Ajattelin käydä teitä blogin lukijoita hieman tervehtimässä näin lauantiaaamun oleskelun myötä. Laskin kädestäni juuri kutimen ja otin kupillisen kahvia. Siinä samalla kuuntelin ykkösaamua ja napsin muutaman kuvan ihan vain tästä sohvalla, joka on melkoinen työpiste minulle. Usein kirjoittelen bloginkin juttuja tässä, mutta nyt sohvalle on ilmestynyt kudin ja lankoja. Ja paljastan heti, että kyseessä EI OLE islantilaisneule! Neulominen on sellainen harrastus, että tiedän sen vievän helposti mennessään. Minulla oli nuoruudessa melkoinen intohimo neuloa puseroita. Viime vuosina - heh, vuosikymmeninä rehellisesti sanottuna, neulominen ei ole ollut mikään intohimo. Siis miten tuo aika vain juoksee, että vuodet muuttuu puheessa vuosikymmeniksi. Onkos siellä muita, jotka ovat sen havainnon tehneet?  Sanotaan, että viime vuosina olen ehkä muutaman vuoden välein neulonut jotain; huivin, pipon ja yhdet villasukat, joiden kantapää epäonnistui, tuli liian iso niistä. Nyt huomasin, että tallel...

Nyt on se kaikkein kylmin ja monille luultavasti raastavin jakso vuodesta menossa. Kun pitäisi jaksaa sinnitellä kylmien pakkaspäivien ohi ja aurinko melkeinpä kiusaa ajatusta siitä, että kohta se lämmittää meitä konkreettisesti. Onko siellä ketään muuta, jolle sellaiset -5 astetta on just passeli pakkaslukema? Tuolloin on sellainen ilma, että tietää olevan talvi, mutta selviää oikein hyvin, kun pukee päälleen sellaiset aika tavanomaiset talvivaatteet? Täällä on yksi niistä, joka liputtaa maksimissaan -5 asteen puolesta, siis ihan tavallisena talvena. Ja kuten tiedätte, nyt on ollut niin kovat pakkaset, ainakin täällä meillä Oulun korkeudella, että tuollaiset -5 astetta on ollut usein haave vain. Siispä oi miten ihanaa tulee olemaan, kun mittarilukemat ovat tuollaiset. Sitä ennen pientä puhetta pakkasesta ja piipahduksesta mökille. Pakkasista huolimatta tai ehkä sen ansiosta on ollut muutama aivan mielettömän kaunis aurinkoinen päivä. Eilen lähdin mökille miehen mukaan aika ex tempore ...

Eikö olekin hieno talvinen helmikuu menossa? Tekee mieli ihan alkajaisiksi todeta, huudahtaa ja kysyä näin. Toivottavasti sinä olet myös nauttinut, ainakin hetkittäin lisääntyvästä valosta. Tämän valoisan perjantaipäivän olin suunnitellut pienelle kotisiivoukselle ja lakanoiden vaihdolle. Oli kyllä ihana laittaa peitteet ja tyynyt pariksi tunniksi ulos pakkaseen tuulettumaan.  Enpä olisi arvannut minkälaisiin mietteisiin lakanoiden valinta minut sai. En siis pohtinut pelkästään valitakko Marimekon unikkoa, pellavalakanoita ja minkä värisiä nyt laitetaan. Kyllä meni pohdinta isommaksi, kun huomasin laittavani sänkyyn pitkästä aikaa sellaiset "kotipaikkalakanat". Antakaas, kun kerron mietteistäni. Olen todella usein käyttänyt noita Vallilan lakanoita, joissa näkyy oululaisia maisemia ja Oulussa käyneiden hyvin tunnistamia kohteita. Mutta pääasiassa olen käyttänyt niitä lasten perheiden lakanoina, kun tulevat käymään kotona. Ottaessani ne nyt käyttöön oman sängyn petauksessa, hu...