Mrs 60 Something

Ajattelin käydä teitä blogin lukijoita hieman tervehtimässä näin lauantiaaamun oleskelun myötä. Laskin kädestäni juuri kutimen ja otin kupillisen kahvia. Siinä samalla kuuntelin ykkösaamua ja napsin muutaman kuvan ihan vain tästä sohvalla, joka on melkoinen työpiste minulle. Usein kirjoittelen bloginkin juttuja tässä, mutta nyt sohvalle on ilmestynyt kudin ja lankoja. Ja paljastan heti, että kyseessä EI OLE islantilaisneule! Neulominen on sellainen harrastus, että tiedän sen vievän helposti mennessään. Minulla oli nuoruudessa melkoinen intohimo neuloa puseroita. Viime vuosina - heh, vuosikymmeninä rehellisesti sanottuna, neulominen ei ole ollut mikään intohimo. Siis miten tuo aika vain juoksee, että vuodet muuttuu puheessa vuosikymmeniksi. Onkos siellä muita, jotka ovat sen havainnon tehneet?  Sanotaan, että viime vuosina olen ehkä muutaman vuoden välein neulonut jotain; huivin, pipon ja yhdet villasukat, joiden kantapää epäonnistui, tuli liian iso niistä. Nyt huomasin, että tallel...

Nyt on se kaikkein kylmin ja monille luultavasti raastavin jakso vuodesta menossa. Kun pitäisi jaksaa sinnitellä kylmien pakkaspäivien ohi ja aurinko melkeinpä kiusaa ajatusta siitä, että kohta se lämmittää meitä konkreettisesti. Onko siellä ketään muuta, jolle sellaiset -5 astetta on just passeli pakkaslukema? Tuolloin on sellainen ilma, että tietää olevan talvi, mutta selviää oikein hyvin, kun pukee päälleen sellaiset aika tavanomaiset talvivaatteet? Täällä on yksi niistä, joka liputtaa maksimissaan -5 asteen puolesta, siis ihan tavallisena talvena. Ja kuten tiedätte, nyt on ollut niin kovat pakkaset, ainakin täällä meillä Oulun korkeudella, että tuollaiset -5 astetta on ollut usein haave vain. Siispä oi miten ihanaa tulee olemaan, kun mittarilukemat ovat tuollaiset. Sitä ennen pientä puhetta pakkasesta ja piipahduksesta mökille. Pakkasista huolimatta tai ehkä sen ansiosta on ollut muutama aivan mielettömän kaunis aurinkoinen päivä. Eilen lähdin mökille miehen mukaan aika ex tempore ...

Eikö olekin hieno talvinen helmikuu menossa? Tekee mieli ihan alkajaisiksi todeta, huudahtaa ja kysyä näin. Toivottavasti sinä olet myös nauttinut, ainakin hetkittäin lisääntyvästä valosta. Tämän valoisan perjantaipäivän olin suunnitellut pienelle kotisiivoukselle ja lakanoiden vaihdolle. Oli kyllä ihana laittaa peitteet ja tyynyt pariksi tunniksi ulos pakkaseen tuulettumaan.  Enpä olisi arvannut minkälaisiin mietteisiin lakanoiden valinta minut sai. En siis pohtinut pelkästään valitakko Marimekon unikkoa, pellavalakanoita ja minkä värisiä nyt laitetaan. Kyllä meni pohdinta isommaksi, kun huomasin laittavani sänkyyn pitkästä aikaa sellaiset "kotipaikkalakanat". Antakaas, kun kerron mietteistäni. Olen todella usein käyttänyt noita Vallilan lakanoita, joissa näkyy oululaisia maisemia ja Oulussa käyneiden hyvin tunnistamia kohteita. Mutta pääasiassa olen käyttänyt niitä lasten perheiden lakanoina, kun tulevat käymään kotona. Ottaessani ne nyt käyttöön oman sängyn petauksessa, hu...

Hiukset ovat käsittäkseni monilla kohtalaisen merkityksellinen juttu ulkonäköön liittyen ja ainakin iän myötä. Joskus olen huomannut, että hiusten väri on hiuksiin liittyvä ja pohdintaa aiheuttava ulkonäköseikka. Tällä kertaa halusin kertoa siitä miltä tuntuu olla harmaahiuksinen. Tässä jutussa kerron myös miten minusta tuli minä eli minkälainen prosessi oli muuttua "omanvärisekseen". Hiuskuvat on ottanut meidän vanhin lapsi täällä käydessään. Kiitos @jasuwolf  Hiusten oma väri eri ikäkausina, luonnollisia muutoksia Meillä kaikillahan on luontaisesti joku tietty ja usein muuttuva hiusten väri, joka leimaa lapsuutta, nuoruutta, mutta myös aikuisuuttakin, jos hiuksia ei värjätä. Minulla on hiusten väri ollut varmaankin sellainen maantienvärisen ja keskiruskean väliltä aina aikuisikään saakka. Ehkä kolmenkymmenen-neljänkymmenen ikävuosien välillä hiuksiani alettiin värjätä. Ei siinä mitään ihmeellistä, osa hiusten hoitoa useimmilla. Varmaan alkuaikoina väri oli mahdollisimman lä...

Tähän aikaan tammikuun lopussa tapahtuu ajatuksissani varmaan aina sama. Se on sellainen kummallinen tunne, että ihan pienistäkin vihjeistä alkaa kuvitella kevään tuloa. Onko siellä ketään muuta, joka jo niin odottaa ensimmäisiä päiviä, jolloin auringon säteet lävistävät maiseman ja hetkellisesti mielikuvat vievät kevään tunnistamiseen? Tällaista täällä jo haaveillaan, kevään tuloa.   Tulppaanit ovat niin paras alku keväälle, varsinkin kun ne saa ystäviltä.   Nimittäin viime viikonloppuna vietettiin rakkaan ystäväperheen kanssa yhteistä iltaa illallisen merkeissä. Ennenkin on juuri tähän aikaan vuodesta istuttu iltaa yhdessä. Oikeastaan silloin, kun he tulivat, vasta tajusi miten pitkä aika on siitä, kun oltiin tavattu näin pariskunnittain. Korona-aika on tehnyt tehtävänsä kuin myös ne kuuluisat "eläkeläisten kiireet". Ja voi miten paljon on ehtinyt kuluneessa vuodessa tapahtua. Vain pieni ajankohtaisin raapaisu asioista ehdittiin jutella. Parasta oli se, että oltiin yhdessä,...

On se aika mielenkiintoista, että niin monet meistä päätyivät seuraamaan USA:n presidentin virkaanastujaisia. Katsoitko sinä vallanvaihtoa?  Kuuntelitko presidentti Bidenin puhetta?  Uutisissa kerrottiin juuri, että koskaan aikaisemmin eivät suomalaiset ole kyseistä tapahtumaa seuranneet niin paljon kuin juuri nyt. Niin vai seurasin minäkin. Olisikohan Korona tehnyt senkin, että olemme herkempiä ajattelemaan maailmaa yhtenä kokonaisuutena. Siis, kun katsottiin niin isolla joukolla sitä miten USA:ssa alkoi uusi hallintokausi. Presidenttien virkaanastujaispuheista puheen ollen muistan oikein hyvin varsinkin Barac Obaman ensimmäisen kauden tilaisuuden, sen lempeyden ja tulevaisuuden uskon, joka vallitsi tilaisuudessa. Samanlainen lempeän hetken kokemus tuli tänään, kun kuuntelin netistä virkaanastujaisissa esiintynyttä vaikuttavaa runoilija Amanda Gormania. Uskoa tulevaan 22 -vuotiaan nuoren tavoin. Ihan parasta.                   ...

Miten tämä vuosi on sinulla käynnistynyt? Oletko luvannut itsellesi mitään tälle vuodelle? Rohkeneekohan muuten sellaista tehdä enää? Menneen, todellisen shokkivuoden, jälkeen on ehkä aavistuksen mielessä sellainen epäusko, että ei kovin suuria tule mieleen luvata itsellekään. Silti tässä kuplassa eläminen tarvitsee jotain pientä haaveilua ja ilman muuta tulevaisuuden uskoa, että jaksaa eteenpäin, kulunutta sanontaa mukaellen (ja totta joka sana tällä hetkellä kaikkialla Suomessa;) ), että eteenpäin kuin eukko lumessa! Lausahdukset sikseen. Ajattelin jakaa tässä kirjoituksessa muutamia hyvinvointipainotteisia asioita, joita rohkenen kaikesta huolimatta itselle lupailla.  Onhan vuoden vaihde aina hyvä hetki hieman suunnata ajatuksia eteenpäin. Kalenterivuosi on kalenterivuosi ja siksi ihan sopiva suunnittelulle myös. Se toinen ajankohtahan on sitten kesän jälkeen, ainakin minulle. Kaksi ajankohtaa vuoden mittaan, jolloin niin mielellään suuntaan ajatuksia tulevaan.  1. Hyvinvoi...