Yksinkertaista herkuttelua...
Joskus, kun olen laittanut ruokaa - siis olen aika lailla ja tuiki tavallinen kokkaaja - olen hämmästynyt siitä, miten helposti voimme saada ruokaa eteemme eikä tarvita paljon aineksiakaan. Meillä suomalaisilla on mahtavia etuoikeuksia, jotain sellaista, jota ei aina osaa arvostaa, kun se on vain niin lähellä. Siis elämme pääosin luonnon keskellä ja siellä kasvaa syötävää. Niinpä tällä kertaa ajattelin ihastella kirjoituksessani sitä, mitä tarvitaan lättyihin ja miten niitä päädyin valmistamaan.
Oli ihan tavallinen lauantai, kun ajelimme maalle ja ehkä vähän satoikin. Sain kesken kaikkien muiden puuhien oikein kuningasajatuksen, että käväisen ihan vain vähän metsässä siinä parin sadan metsin päässä. Ensimmäiset, luulisin, aivan tavalliset rouskut kurkistelivatkin kankaalla, huomasin. Puolukoitakin näyttäisi olevan tulossa runsaasti tuumailin ja mustikoitakin on, ei niin runsaasti, kun on kyseessä kangasmetsä. Niinpä päädyin poimimaan marjoja, jotta niistä sitten illalla saisimme makoisan jälkiruuan (oli tullut ostettua vaniljakastiketta mukaan) ja tiedossa oli, että viinimarjoja on kypsänä pensaissa. Silloin aivot syötti, että kerää hyvä ihminen noita tavallisia rouskuja, jotta saat tehdä lättyjä!
Jotta päästään metsässä kasvavista kangasrouskuista lättyjen paistamiseen, tarvitaan kuitenkin hieman kärsivällisyyttä eikä ehkä kannata hätäillä samalle lähestyvälle illalle niistä ruokaa. No, mielessäni olikin se, että kotiin kaupunkiin palatessa olisi sienet ensin puhdistettu, liotettu ja ryöpätty ennen ruuan laittoa. Kuten myös olikin :)
Miksi juuri rouskuista lättyjä? Sienilätyistä taisi tulla hitti viime vuonna, kun niiden resepti oli julkistettu samalla, kun Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan erinomaista kirjaa Sieniä ja ihmisiä -kirjaa arvioitiin. Kirjahan on sekä kaunis että hyödyllinen. Sitä lukiessa voi ainakin kuvitella, että vielä minä joskus opin sieniä tuntemaan. Sivumennen sanottuna saimme miehen kanssa joitakin vuosia sellaisen ajatuksen, että sieni vuodessa opetellaan.... No, aloitimme siitä, että menimme keräämään korvasieniä. Uskomattomalla tuurilla sitten niitä muuten löytyi. Ne ovatkin ihan oma toinen tarinansa, josta ehkä joskus toiste. Kaikki meni hyvin, tiedoksi jo varmuuden vuoksi, että ei lukijoiden tarvitse ihmetellä sitä, miten meidän kävi. Sitten luultiin, että tatteja seuraavaksi tuosta vaan opetellaan ja kerätään. No, ei oltu ihan yhtä onnekkaita, kun eivät näissä metsissä juurikaan kasva. Nykyisin olen aivan vakuuttunut siitä, että lähivaarojen rinteillä kasvaa suppilovahveroita. Ainakin ovat kuulemma niitä tätäkin pohjoisempaa poimineet. Täytyy tyytyä siihen saakka kunnes niitä lähdetään etsimään ja jopa löytämään, siskolta saatuihin. Kiitos sisko!
Näistä kaunokaisista sitten päädyin tekemään kotona jäljempänä näkyvän ohjeen mukaisia lättyjä. Ohukainen ja räiskäle eivät oikein sovi sanana suuhuni, joten olkoot lättyjä.
ja tällä lehdestä repaistulla reseptillä, joka on alun perin Hoyerin ja Salmelan kirjasta. Käytin Pirkka gluteenittomia jauhoja ja ihan oikein, jauhoja ei tarvita erityisen paljoa ja käytin ohjeen mukaisen määrän. Suolaa olisi pitänyt olla hieman enemmän, se on pakko tunnustaa. Olen turhan varovainen suolan käyttäjä kokkauksissani.
Palaan nyt tuohon ruuan valmistuksen yksinkertaisuuteen vielä. Nämä lätyt voivat toki toimia ruokaherkkuna blinien tapaan eli jotain savukalaa seuraksi smetanan kanssa, ei ehkä mätiä, mutta oikein hyvin sopii lisukkeeksi itse tehty marjahillo tai -hyytelö. Eikä tarvitse hilloja tehdä välttämättä etukäteen säilöön. Ihan vain pakasteesta marjoja ja hillosokerin kanssa voi valmistaa tarvittavan määrän - olisiko kätevän emännän merkki?
Tällä kertaa lätyt päätyivät pieneksi välipalaksi tähän tapaan.
Oli ihan tavallinen lauantai, kun ajelimme maalle ja ehkä vähän satoikin. Sain kesken kaikkien muiden puuhien oikein kuningasajatuksen, että käväisen ihan vain vähän metsässä siinä parin sadan metsin päässä. Ensimmäiset, luulisin, aivan tavalliset rouskut kurkistelivatkin kankaalla, huomasin. Puolukoitakin näyttäisi olevan tulossa runsaasti tuumailin ja mustikoitakin on, ei niin runsaasti, kun on kyseessä kangasmetsä. Niinpä päädyin poimimaan marjoja, jotta niistä sitten illalla saisimme makoisan jälkiruuan (oli tullut ostettua vaniljakastiketta mukaan) ja tiedossa oli, että viinimarjoja on kypsänä pensaissa. Silloin aivot syötti, että kerää hyvä ihminen noita tavallisia rouskuja, jotta saat tehdä lättyjä!
Jotta päästään metsässä kasvavista kangasrouskuista lättyjen paistamiseen, tarvitaan kuitenkin hieman kärsivällisyyttä eikä ehkä kannata hätäillä samalle lähestyvälle illalle niistä ruokaa. No, mielessäni olikin se, että kotiin kaupunkiin palatessa olisi sienet ensin puhdistettu, liotettu ja ryöpätty ennen ruuan laittoa. Kuten myös olikin :)
Miksi juuri rouskuista lättyjä? Sienilätyistä taisi tulla hitti viime vuonna, kun niiden resepti oli julkistettu samalla, kun Saimi Hoyerin ja Petri Salmelan erinomaista kirjaa Sieniä ja ihmisiä -kirjaa arvioitiin. Kirjahan on sekä kaunis että hyödyllinen. Sitä lukiessa voi ainakin kuvitella, että vielä minä joskus opin sieniä tuntemaan. Sivumennen sanottuna saimme miehen kanssa joitakin vuosia sellaisen ajatuksen, että sieni vuodessa opetellaan.... No, aloitimme siitä, että menimme keräämään korvasieniä. Uskomattomalla tuurilla sitten niitä muuten löytyi. Ne ovatkin ihan oma toinen tarinansa, josta ehkä joskus toiste. Kaikki meni hyvin, tiedoksi jo varmuuden vuoksi, että ei lukijoiden tarvitse ihmetellä sitä, miten meidän kävi. Sitten luultiin, että tatteja seuraavaksi tuosta vaan opetellaan ja kerätään. No, ei oltu ihan yhtä onnekkaita, kun eivät näissä metsissä juurikaan kasva. Nykyisin olen aivan vakuuttunut siitä, että lähivaarojen rinteillä kasvaa suppilovahveroita. Ainakin ovat kuulemma niitä tätäkin pohjoisempaa poimineet. Täytyy tyytyä siihen saakka kunnes niitä lähdetään etsimään ja jopa löytämään, siskolta saatuihin. Kiitos sisko!
Näistä kaunokaisista sitten päädyin tekemään kotona jäljempänä näkyvän ohjeen mukaisia lättyjä. Ohukainen ja räiskäle eivät oikein sovi sanana suuhuni, joten olkoot lättyjä.
ja tällä lehdestä repaistulla reseptillä, joka on alun perin Hoyerin ja Salmelan kirjasta. Käytin Pirkka gluteenittomia jauhoja ja ihan oikein, jauhoja ei tarvita erityisen paljoa ja käytin ohjeen mukaisen määrän. Suolaa olisi pitänyt olla hieman enemmän, se on pakko tunnustaa. Olen turhan varovainen suolan käyttäjä kokkauksissani.
Palaan nyt tuohon ruuan valmistuksen yksinkertaisuuteen vielä. Nämä lätyt voivat toki toimia ruokaherkkuna blinien tapaan eli jotain savukalaa seuraksi smetanan kanssa, ei ehkä mätiä, mutta oikein hyvin sopii lisukkeeksi itse tehty marjahillo tai -hyytelö. Eikä tarvitse hilloja tehdä välttämättä etukäteen säilöön. Ihan vain pakasteesta marjoja ja hillosokerin kanssa voi valmistaa tarvittavan määrän - olisiko kätevän emännän merkki?
Tällä kertaa lätyt päätyivät pieneksi välipalaksi tähän tapaan.
Kommentit
Lähetä kommentti