Feng Shuista Kon Mariin ja yhtä sun toista niihin liittyen!
Tänä kesänä päädyin minäkin Marie Kondon oppeihin tutustumaan. En varmaan ole ainut, joka niin on tehnyt ja luettuaan jos vaikka kuinka monta kolumnia, naistenlehtien pääkirjoituksia myöten, tietääkin peruskliseet Kon Mari -menetelmästä...
Oma tarinani lähti liikkeelle siitä, kun kesäloman lähetessä loppuaan, päätin vihdoin ja viimein ja hieman omiin sotkuihini kyllästyneenä ryhtyä siivoamaan ompeluhuoneeksi juhlallisesti kutsumaani henkilökohtaista monitilaani. Kyseiselle huoneelle olen muuten jälleen sivumennen sanoen kuvitellut mielessäni vaikka minkälaisia käyttötarkoituksia sitten kun, huom SITKU, olen sen tyhjännyt ja mahdollisesti tapiseerannut ja ennen muuta siivonnut kaappini ja lattialla pyörivät kangaskassit sun muut. Lähdinkin siis heti raadollisemmasta päästä huoneen kuvausta tällä kertaa kirjoittamaan. Ompeleminen tarkoittaa kohdallani sitä, että harrastan siis tilkkutöitä. Joskin talven tulevia aikatauluja tarkasteltuani ja realismin hetkellisen tunteen minusta vallan ottaneena, päätin jättää ilmoittautumatta harrastukseen tälle talvea. Siis otollinen hetki perusteellisempaan siivoukseen, niin ajattelin. Eihän sitä tiedä vaikka huoneesta kuoriutuisi joskus ihana vaatehuone, jossa voisi nököttää ompelukonekin harrastamista varten. Konkreettisia tavoitteitahan ihmisellä on hyvä olla.
Miten siis lähestyä tätä lähes mission imbossiblea? Tavarat huoneesta pois, lajitellut kangaslaatikot kaapista pois jne aloitin. Tein - ja kait jo tähän mennessä kertyneen kokemuksen ja ymmärryksen varassa- teinkin oikean päätelmän, että siihen nyt tyhjäksi raivattuun komeroon siirsin vanhempieni jäämistöön kuuluvia papereita, koska niihin en halunnut koskea. Niiden aika on myöhemmin. Ja todentotta samaa mieltä on myös Ms Marie Kondo. Ne tavarat, joihin liittyy eniten tunteita, jätetään viimeiseksi.
Sainhan siinä siivotessa toki raivattua kangaskasoja sun muuta tarpeellista poiskin - olinhan kuullut, että on menetelmä Kon Mari, jossa luovutaan jostain. Täytyy todeta, että oli ihan hyvä vain, kun turhauduin kerralla muka tietäväisyyteeni siitä, miten lähes kuulopuheelta saadut vinkit tästä menetelmästä minua auttaisivat. Taisi olla turhautumista kasautunut ihan ylen määrin ja niinpä marssin kirjakauppaan ostamaan the kirjan.
Kirjan lukemiseen ryhtyessäni, joskin myös siitä huolimatta, olin jo päättänyt, että seuraavaksi käyn kiinni lehtikasoihin ja jo aiempina vuosina siivouspuuskissa talletettuihin lehtileikkeisiin ihanista sisustuksista, puutarhoista, ruokaresepteillä maustettuna. Johan tuli tunne, että tästä se lähtee - uusi elämä ja järjestyksenpito minullekin, kunhan kirjankin luen. No arvatahan saattaa, että Kon Marin lukeminen teki tilanteestani hieman haastavamman, sillä kyseessähän on niin paljon muusta kuin vain siivoamisesta ja järjestyksestä. Jouduin kirjaa lukiessani toteamaan, että olen ollut aiemminkin vastaavassa tilanteessa ja päässyt / joutunut japanilaisperäisten tai ainakin aasialaisten oppien ja ajatusten pauloihin. Ihan tuli siinä kirjaa lukiessa sellainen olo, että tässä on jotain niin tuttuakin.
On nyt tunnustettava, että on tullut käytyä joskus 15 vuotta sitten ehkäpä kolme Feng Shui -kurssia. Olihan sitä silloin jonkin aikaa sellainen olo, että jotain on oppinut ja ehkä jopa sisäistänyt ja käytäntöönkin siirtänyt. Ainakin hyllystä löytyy jokunen Feng Shui -kirja muiden sisustuskirjojen joukosta ja talon pohjapiirustuksia, joita on arvioitu itämaiseen tyyliin.
Ja sammakkokin löytyy taloudesta muistona Feng Shui kaudesta... Sammakko on vanha ja kuorrutettu pikkukolikoilla. Oi, oi, niihin juuri Marie Kondo kiinnittää huomiota. Kolikot pitää laittaa kukkaroon ja käyttöön. Olen siis toiminut oman sääntöni mukaan tässä asiassa. Kukaan ei ole kotiväestä konsanaan ihmetellyt tätä kasaa näitä pikkurahoja. Ne niin kuuluvat sammakon suuhun, voisi tähän nykytyyliin sanoa. Tuo pieni hopeinen kehto puolestaan suorastaan ostatti itsensä mukaani joitakin vuosia sitten syksyisillä antiikkimarkkinoilla. Arvaattekin mitä ihania uutisia aika pian kuultiin puolison kanssa.
Herääkin kysymys, miten olen päässyt eteenpäin Kon Marin kanssa? Ainakin oli muuten hienoa, kun sain hävitettyä paperin keräykseen hieman liioitellen metri x metri kasan sisustuslehtiä! Oikeaoppisesti Kon Mari menetelmän mukaan niistä otin talteen ne, jotka tuottavat minulle iloa ja erityisesti irrotin ne jutut, jotka haluan säilyttää. Tässä kuvassa tosin päällimmäisenä aukeama tuoreesta Plaza -lehdestä, joka varmaankin joskus päätyy irrotettuna noiden muiden joukkoon.
Kukaan, ei ainakaan Marie Kondo, halua kuulla, että minulla on tallessa 70 -lukulaista naisten käsityölehteä nimeltä eevaneule. Mitähän niiden säilyttämisestä hän mahtaisi minulle sanoa tai herra Feng Shui? Pitäisiköhän oikeasti käydä niiden kimppuun ennen kuin siirryn siivoamaan vaatekaappejani, joka puolestaan olisi oikeaoppisesti syytä tehdä ensimmäiseksi. Kirja kannattaa lukea tältä kohdin hyvin, sillä tiedossa on monta käyttökelpoista ajatusta luopumiseen sekä uuteen tapaan säilyttää vaatteitaan.
Kun nyt näin vuolaasti olen kertonut näistä opeista, on ihan pakko jakaa tosi vanha juttu eräästä tunnetusta suomalaisesta toimitusjohtajarouvasta, enkä paljasta kuka hän on, joka oli aikanaan lehdestä luettuna omien sanojensa mukaan käynyt 15 kertaa positiivisen ajattelun kurssin, jonka jälkeen puoliso oli todennut; voisihan se alkaa näkyäkin jossain. Siis ihan samanlaista sarkasmia tässä harrastan, kun kuvaan paneutumistani näihin oppeihin. Kon Mari sai siis minut otteeseensa tänä kesänä, joskin tuossa kuvassa luen jo toista kertaa, kun makuuhuoneen ikkunasta näkyy jo kellastuvia koivun lehtiä. Kertalukeminen ei riittänyt, se kävi minulle aika pian selväksi.
Toden totta osaltaan uskon itämaiseen ajatteluun, joita nämä menetelmät viestivät ja tuovat meille mukanaan. Minusta on ihastuttavaa miten Marie Kondo pyytää asettamaan itselleen vision siitä mitä haluaa. Mitä on tarkoitus seurata siitä, että luopuu jostakin. Tilalle voi saada jotain, josta ei aina voi tietää mitä se on, mutta voi antaa mahdollisuuden uudelle.
Oma tarinani lähti liikkeelle siitä, kun kesäloman lähetessä loppuaan, päätin vihdoin ja viimein ja hieman omiin sotkuihini kyllästyneenä ryhtyä siivoamaan ompeluhuoneeksi juhlallisesti kutsumaani henkilökohtaista monitilaani. Kyseiselle huoneelle olen muuten jälleen sivumennen sanoen kuvitellut mielessäni vaikka minkälaisia käyttötarkoituksia sitten kun, huom SITKU, olen sen tyhjännyt ja mahdollisesti tapiseerannut ja ennen muuta siivonnut kaappini ja lattialla pyörivät kangaskassit sun muut. Lähdinkin siis heti raadollisemmasta päästä huoneen kuvausta tällä kertaa kirjoittamaan. Ompeleminen tarkoittaa kohdallani sitä, että harrastan siis tilkkutöitä. Joskin talven tulevia aikatauluja tarkasteltuani ja realismin hetkellisen tunteen minusta vallan ottaneena, päätin jättää ilmoittautumatta harrastukseen tälle talvea. Siis otollinen hetki perusteellisempaan siivoukseen, niin ajattelin. Eihän sitä tiedä vaikka huoneesta kuoriutuisi joskus ihana vaatehuone, jossa voisi nököttää ompelukonekin harrastamista varten. Konkreettisia tavoitteitahan ihmisellä on hyvä olla.
Miten siis lähestyä tätä lähes mission imbossiblea? Tavarat huoneesta pois, lajitellut kangaslaatikot kaapista pois jne aloitin. Tein - ja kait jo tähän mennessä kertyneen kokemuksen ja ymmärryksen varassa- teinkin oikean päätelmän, että siihen nyt tyhjäksi raivattuun komeroon siirsin vanhempieni jäämistöön kuuluvia papereita, koska niihin en halunnut koskea. Niiden aika on myöhemmin. Ja todentotta samaa mieltä on myös Ms Marie Kondo. Ne tavarat, joihin liittyy eniten tunteita, jätetään viimeiseksi.
Sainhan siinä siivotessa toki raivattua kangaskasoja sun muuta tarpeellista poiskin - olinhan kuullut, että on menetelmä Kon Mari, jossa luovutaan jostain. Täytyy todeta, että oli ihan hyvä vain, kun turhauduin kerralla muka tietäväisyyteeni siitä, miten lähes kuulopuheelta saadut vinkit tästä menetelmästä minua auttaisivat. Taisi olla turhautumista kasautunut ihan ylen määrin ja niinpä marssin kirjakauppaan ostamaan the kirjan.
Kirjan lukemiseen ryhtyessäni, joskin myös siitä huolimatta, olin jo päättänyt, että seuraavaksi käyn kiinni lehtikasoihin ja jo aiempina vuosina siivouspuuskissa talletettuihin lehtileikkeisiin ihanista sisustuksista, puutarhoista, ruokaresepteillä maustettuna. Johan tuli tunne, että tästä se lähtee - uusi elämä ja järjestyksenpito minullekin, kunhan kirjankin luen. No arvatahan saattaa, että Kon Marin lukeminen teki tilanteestani hieman haastavamman, sillä kyseessähän on niin paljon muusta kuin vain siivoamisesta ja järjestyksestä. Jouduin kirjaa lukiessani toteamaan, että olen ollut aiemminkin vastaavassa tilanteessa ja päässyt / joutunut japanilaisperäisten tai ainakin aasialaisten oppien ja ajatusten pauloihin. Ihan tuli siinä kirjaa lukiessa sellainen olo, että tässä on jotain niin tuttuakin.
On nyt tunnustettava, että on tullut käytyä joskus 15 vuotta sitten ehkäpä kolme Feng Shui -kurssia. Olihan sitä silloin jonkin aikaa sellainen olo, että jotain on oppinut ja ehkä jopa sisäistänyt ja käytäntöönkin siirtänyt. Ainakin hyllystä löytyy jokunen Feng Shui -kirja muiden sisustuskirjojen joukosta ja talon pohjapiirustuksia, joita on arvioitu itämaiseen tyyliin.
Ja sammakkokin löytyy taloudesta muistona Feng Shui kaudesta... Sammakko on vanha ja kuorrutettu pikkukolikoilla. Oi, oi, niihin juuri Marie Kondo kiinnittää huomiota. Kolikot pitää laittaa kukkaroon ja käyttöön. Olen siis toiminut oman sääntöni mukaan tässä asiassa. Kukaan ei ole kotiväestä konsanaan ihmetellyt tätä kasaa näitä pikkurahoja. Ne niin kuuluvat sammakon suuhun, voisi tähän nykytyyliin sanoa. Tuo pieni hopeinen kehto puolestaan suorastaan ostatti itsensä mukaani joitakin vuosia sitten syksyisillä antiikkimarkkinoilla. Arvaattekin mitä ihania uutisia aika pian kuultiin puolison kanssa.
Herääkin kysymys, miten olen päässyt eteenpäin Kon Marin kanssa? Ainakin oli muuten hienoa, kun sain hävitettyä paperin keräykseen hieman liioitellen metri x metri kasan sisustuslehtiä! Oikeaoppisesti Kon Mari menetelmän mukaan niistä otin talteen ne, jotka tuottavat minulle iloa ja erityisesti irrotin ne jutut, jotka haluan säilyttää. Tässä kuvassa tosin päällimmäisenä aukeama tuoreesta Plaza -lehdestä, joka varmaankin joskus päätyy irrotettuna noiden muiden joukkoon.
Kukaan, ei ainakaan Marie Kondo, halua kuulla, että minulla on tallessa 70 -lukulaista naisten käsityölehteä nimeltä eevaneule. Mitähän niiden säilyttämisestä hän mahtaisi minulle sanoa tai herra Feng Shui? Pitäisiköhän oikeasti käydä niiden kimppuun ennen kuin siirryn siivoamaan vaatekaappejani, joka puolestaan olisi oikeaoppisesti syytä tehdä ensimmäiseksi. Kirja kannattaa lukea tältä kohdin hyvin, sillä tiedossa on monta käyttökelpoista ajatusta luopumiseen sekä uuteen tapaan säilyttää vaatteitaan.
Kun nyt näin vuolaasti olen kertonut näistä opeista, on ihan pakko jakaa tosi vanha juttu eräästä tunnetusta suomalaisesta toimitusjohtajarouvasta, enkä paljasta kuka hän on, joka oli aikanaan lehdestä luettuna omien sanojensa mukaan käynyt 15 kertaa positiivisen ajattelun kurssin, jonka jälkeen puoliso oli todennut; voisihan se alkaa näkyäkin jossain. Siis ihan samanlaista sarkasmia tässä harrastan, kun kuvaan paneutumistani näihin oppeihin. Kon Mari sai siis minut otteeseensa tänä kesänä, joskin tuossa kuvassa luen jo toista kertaa, kun makuuhuoneen ikkunasta näkyy jo kellastuvia koivun lehtiä. Kertalukeminen ei riittänyt, se kävi minulle aika pian selväksi.
Toden totta osaltaan uskon itämaiseen ajatteluun, joita nämä menetelmät viestivät ja tuovat meille mukanaan. Minusta on ihastuttavaa miten Marie Kondo pyytää asettamaan itselleen vision siitä mitä haluaa. Mitä on tarkoitus seurata siitä, että luopuu jostakin. Tilalle voi saada jotain, josta ei aina voi tietää mitä se on, mutta voi antaa mahdollisuuden uudelle.
Puutarha ja nurkat toivottaa Teidät tervetulleeksi raivaamaan Ryötönperän röykkiöitä, jahka olette selvinnyt omistanne! <3
VastaaPoista