Tyhjä tila kuin tuolikin täyttyy, ihanaa!
Joskus alkukesästä sain innostuksen kokeilla mööbleerata olohuonetta. Olin saanut vinkin ammattilaiselta, Sofia Mikkoselta, että sohva sopii olemaan oikein hyvin muuallakin kuin ikkunan ääressä. Tuumasta toimeen ja mieskin ryhtyi kaveriksi - hienoa. Silloin kaksi tuolia löysivät toisensa uudella tavalla. Meillä jo lähes kolmekymmentä vuotta ollut ja oululaisesta Spazio -liikkeestä ostettu klassikkotuoli sai vierelleen Kartellin lasten Louis Ghost -tuolin. Tästä järjestelystä otin kuvan, jota rakastan.
Lapset istuivat tuossa isossa tuolissa kuka mitenkin päin, jalkojaan heilutellen. Erityisesti tytär on nyt aikuisenakin istunut tuolissa lähes aina kotona käydessään, lempparituoli kun on hänelle. Tuoli on kestänyt ja kestää edelleen aikaa. Hyvä, kun on harmaa, ei näy kuluminen harmaassa tuolissa.
Kun tuli aika lasten lähteä omaan elämäänsä, kotiin syntyi väistämättä tyhjiä tuoleja. Joskin tuoleista, kun tykkään, uusiakin on tullut hankittua - enimmäkseen kuitenkin vanhoja on tuunattu.
Täydellinen hetki uuden hankkimiselle tuli, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Ajaessamme Helsingistä kätilöopistolta kotiimme Ouluun pienen miehenalun sylittelyn aistimus omilla käsivarsillani päädyin tekemään impulsiivisesti kaksi asiaa. Ensin soitin kotimatkalla leipomoon ja tilasin kaksi kakkua kotiimme, sacher-kakkua ilman muuta ja sitten olisiko ollut jotain Huovisen leipomon herkullista tuorejuustokakkua. Sitten soitin muutamille läheisille ystäville, että nyt on huomenna kakkukahvit lapsenlapsen syntymän johdosta. Tulihan minusta kolme päivää lapsenlapsen syntymän jälkeen myös mrs 60, mutta olin ajatellut, että sehän ei ole mitään enkä edes halunnut muistuttaa ketään ystävää tai läheistä moisesta seikasta. Hullaannuin pienokaisesta niin, että samalla pyörsin päätökseni. Juotiin sitten kakkukahveja pienellä porukalla kaksinkertaisesta onnesta sekaisin!
Niin ja sittenhän toisena asiana heti kakkukahveista toivuttuani menin kauppaan ja ostin lastentuolin. Ehkä ei ole käytännöllisin tuoli lapsille, mutta voi olla ehkä kaunein.
Nyt, kun katselen noita kahta tuolia, miten kauniisti ne sopivat toisiinsa; omien lasten lapsuuteen liittynyt ja lastenlasten tuoli, on täydellistä, että tyhjä tila kuin tuolikin täyttyy.
Tätä kirjoittaessani ajelemme jälleen, nyt mrs 60 something ja miehensä Helsingistä Ouluun muutamaa vuotta ensimmäisen lapsenlapsen syntymän jälkeen. Ensimmäisestä lapsenlapsesta on kasvanut pieni herrasmies ja rakastettava rasavillikin, jolle on myös pikkusisko neito M syntynyt vajaa vuosi sitten. Palatessamme nyt pikku A:n synttäreiltä muistelemme kaikkia niitä hetkiä, joita saimme kokea pienten kanssa synttäreiden merkeissä. Samalla juuri töiden alettua loman jälkeen on niin kiva muistella tämän kesän muitakin kohokohtia, kuten aurinkoista kesäsunnuntaita Linnanmäellä seuraten pikku A:n ensimmäisiä karusellikokemuksia, pallonheittoa, ongintaa ja herkutteluakin... Seurueen pienimmäinen tosin otti päivän pääasiassa rentoutuen.
Lopuksi on ihan sanottava, että näin omankin syntymäpäivän aikaan ajatus viivähtää välillä tulevissa vuosissa ja tulee pohdittua millähän kaikella se työelämää seuraava tyhjä tila täyttyy? Loistava mahdollisuus antaa välillä mielikuvuksen ja mielikuvien lentää... mahdollisuuksista; suurista ja pienistä, erilaisista ja tavallisista! Tyhjä tilahan voi täyttyä vaikka kahvitteluhetkellä.
Lapset istuivat tuossa isossa tuolissa kuka mitenkin päin, jalkojaan heilutellen. Erityisesti tytär on nyt aikuisenakin istunut tuolissa lähes aina kotona käydessään, lempparituoli kun on hänelle. Tuoli on kestänyt ja kestää edelleen aikaa. Hyvä, kun on harmaa, ei näy kuluminen harmaassa tuolissa.
Kun tuli aika lasten lähteä omaan elämäänsä, kotiin syntyi väistämättä tyhjiä tuoleja. Joskin tuoleista, kun tykkään, uusiakin on tullut hankittua - enimmäkseen kuitenkin vanhoja on tuunattu.
Täydellinen hetki uuden hankkimiselle tuli, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Ajaessamme Helsingistä kätilöopistolta kotiimme Ouluun pienen miehenalun sylittelyn aistimus omilla käsivarsillani päädyin tekemään impulsiivisesti kaksi asiaa. Ensin soitin kotimatkalla leipomoon ja tilasin kaksi kakkua kotiimme, sacher-kakkua ilman muuta ja sitten olisiko ollut jotain Huovisen leipomon herkullista tuorejuustokakkua. Sitten soitin muutamille läheisille ystäville, että nyt on huomenna kakkukahvit lapsenlapsen syntymän johdosta. Tulihan minusta kolme päivää lapsenlapsen syntymän jälkeen myös mrs 60, mutta olin ajatellut, että sehän ei ole mitään enkä edes halunnut muistuttaa ketään ystävää tai läheistä moisesta seikasta. Hullaannuin pienokaisesta niin, että samalla pyörsin päätökseni. Juotiin sitten kakkukahveja pienellä porukalla kaksinkertaisesta onnesta sekaisin!
Niin ja sittenhän toisena asiana heti kakkukahveista toivuttuani menin kauppaan ja ostin lastentuolin. Ehkä ei ole käytännöllisin tuoli lapsille, mutta voi olla ehkä kaunein.
Nyt, kun katselen noita kahta tuolia, miten kauniisti ne sopivat toisiinsa; omien lasten lapsuuteen liittynyt ja lastenlasten tuoli, on täydellistä, että tyhjä tila kuin tuolikin täyttyy.
Tätä kirjoittaessani ajelemme jälleen, nyt mrs 60 something ja miehensä Helsingistä Ouluun muutamaa vuotta ensimmäisen lapsenlapsen syntymän jälkeen. Ensimmäisestä lapsenlapsesta on kasvanut pieni herrasmies ja rakastettava rasavillikin, jolle on myös pikkusisko neito M syntynyt vajaa vuosi sitten. Palatessamme nyt pikku A:n synttäreiltä muistelemme kaikkia niitä hetkiä, joita saimme kokea pienten kanssa synttäreiden merkeissä. Samalla juuri töiden alettua loman jälkeen on niin kiva muistella tämän kesän muitakin kohokohtia, kuten aurinkoista kesäsunnuntaita Linnanmäellä seuraten pikku A:n ensimmäisiä karusellikokemuksia, pallonheittoa, ongintaa ja herkutteluakin... Seurueen pienimmäinen tosin otti päivän pääasiassa rentoutuen.
Lopuksi on ihan sanottava, että näin omankin syntymäpäivän aikaan ajatus viivähtää välillä tulevissa vuosissa ja tulee pohdittua millähän kaikella se työelämää seuraava tyhjä tila täyttyy? Loistava mahdollisuus antaa välillä mielikuvuksen ja mielikuvien lentää... mahdollisuuksista; suurista ja pienistä, erilaisista ja tavallisista! Tyhjä tilahan voi täyttyä vaikka kahvitteluhetkellä.
Kommentit
Lähetä kommentti