Valon kaipuusta ja uuden lamppumme henki
Liian helppo aihe tämä valokysymys tällä kertaa, vai mitä ystävät? Enpä tiedä ketään, joka ei tuskailisi tämän marraskuun harmauden kanssa! Menemättä vielä tätä kuvaa enempää kovin jouluisiin tunnelmiin, on kiva hieman kuitenkin tunnelmoida valojen ja valaistuksen kanssa.
Tämä kirjoitus sai alkunsa valon kaipuusta ja ajattelin kertoa hieman kotimme uudesta lampusta ja sen hengestä. Siinä mielessä olen kummallinen sisustaja, että jään joskus pitkäksikin aikaa pohtimaan jotakin hankintaa. Siis kengäthän voi nainen ostaa melkein heräteostoksena, mutta kotiin ei kerrassaan pysty noin vain ostamaan jotain uutta. Se vaatii harkintaa, siis HARKINTAA! Ei siinä mitään etteikö olisi visiota minkälaista aikoisi hankkia, mutta kun ei ole sen vision mukaista tuotetta, ainakaan silloin, kun päättää, että nytpä ostan lampun! Tämäkin tarina sopii siihen, että tietää eikä tiedä mitä hakee.
Jos siis haluat kuulla lisää, kerron kyllä. Kuten ehkä olette havainneet, olen harkitseva ja sitten vähän impulsiivinenkin. Sekoitus ei aina johda mihinkään kovin helppoon toimintamalliin. No, lampullahan on oltava lampun henki. Meillä se tarkoittaa jotain modernia, jotain klassista, jotain ei niin huomiota herättävää ja vielä pitäisi sulautua joukkoonkin! Haastetta siis oli meillä.
Tällainen vuosienkin prosessihan polveilee sisustuslehtien kuvista, kaupoissa otetuista valokuvista ja joskus jopa katalogeista siihen tuskaan, että pitää tehdä valinta. Valinta taas ei synny pusertamalla. Haastavaa, toistan, eikä helppoa. Jotenkin tuntui oikeasti tämän syksyn tullessa ja valon kaipuun lisääntyessä, että ei tästä tule mitään, kun ei tule ratkaisua tänäkään vuonna. Olin jo vuosien aikana ollut ihan varma, että italialainen tulee taloon, sellainen harmaa Tolomeo ja kauniskinhan se on! Sitten näimme lokakuun alussa oikein kivannäköisen lampun pääkaupungin siinä suuressa tavaratalossa, jonka nimeä en nytkään kirjoita, kun mokoma jättää Oulun. Kyseistä lamppua kävin kyselemässä täällä paikallisesta Spaziosta (periaatteessa kannatan niin sanottuja oman kylän kivijalkakauppoja). Oli suuri ketju ottanut sen lampun valmistajan edustuksen itselleen! Sai sekin lamppu jäädä.
Seuraavaksi ehkä alkoi tulla hieman painetta, kun ei lamppua löydy. Nettiin siis! Ennen ratkaisevaa hankintapäätöstä satuimme puolison kanssa sitten hoksaamaan yhtä aikaa, että kiinnostava lamppu vilahti siellä netissä. Oli kerrankin käyttöä talon sisustusintoilijalle, kun muistin saman lampun olevan lehtikasassa erään lehden esittelemässä sisustuksessa. Meillä oli kuvia, joiden perusteella voitiin yrittää kuvitella, että juuri tuo yksiö tulee sopimaan meille. Sitten ryhtyi tapahtumaan, sillä täysin ennakkoluulottomasti ja huom! impulsiivisesti tilasin pääkaupungin kivijalkakaupan (Formverk) kautta netissä lampun. Odotimme pari viikkoa ja kaikki sujui hienosti; lamppu tuli, oli ehkä helpoin itse koottava lamppu, mitä ajatella saattaa ja paikalleen nostettiin olohuoneen nurkkaan.
VIPP -nimisen firman (niitä roskiksia ovat valmistaneet!) uuden lamppusarjan jalkalamppu sytytti meidät. Olikohan sillä lampulla sellainen henki, joka meihin vetosi? Vastasiko se odotuksiamme?
Vasta aika näyttää, niin kuin monen muunkin asian. Nyt, kun lamppu tälläkin hetkellä valaisee kirjoittamistani, ei tule mieleenkään laittaa katossa olevia lamppuja päälle. Nautin vain tästä valosta ja sen määrästä. Siispä kotiimme muutti italialaisen sijaan tanskalainen. Ja kuten sanotaan, eikä siinä vielä kaikki. Toisikohan se mukanaan tanskalaisena yksilönä mukanaan hieman sitä kuuluisaa hyggeä :) Todellakin, valoisaa mieltä ja jokaiselle mieluisaa valoa niin kynttilöin kuin lampuinkin!
Olkaa hyvä, lamppumme läheltä ja kauempaa.
Tämä kirjoitus sai alkunsa valon kaipuusta ja ajattelin kertoa hieman kotimme uudesta lampusta ja sen hengestä. Siinä mielessä olen kummallinen sisustaja, että jään joskus pitkäksikin aikaa pohtimaan jotakin hankintaa. Siis kengäthän voi nainen ostaa melkein heräteostoksena, mutta kotiin ei kerrassaan pysty noin vain ostamaan jotain uutta. Se vaatii harkintaa, siis HARKINTAA! Ei siinä mitään etteikö olisi visiota minkälaista aikoisi hankkia, mutta kun ei ole sen vision mukaista tuotetta, ainakaan silloin, kun päättää, että nytpä ostan lampun! Tämäkin tarina sopii siihen, että tietää eikä tiedä mitä hakee.
Jos siis haluat kuulla lisää, kerron kyllä. Kuten ehkä olette havainneet, olen harkitseva ja sitten vähän impulsiivinenkin. Sekoitus ei aina johda mihinkään kovin helppoon toimintamalliin. No, lampullahan on oltava lampun henki. Meillä se tarkoittaa jotain modernia, jotain klassista, jotain ei niin huomiota herättävää ja vielä pitäisi sulautua joukkoonkin! Haastetta siis oli meillä.
Tällainen vuosienkin prosessihan polveilee sisustuslehtien kuvista, kaupoissa otetuista valokuvista ja joskus jopa katalogeista siihen tuskaan, että pitää tehdä valinta. Valinta taas ei synny pusertamalla. Haastavaa, toistan, eikä helppoa. Jotenkin tuntui oikeasti tämän syksyn tullessa ja valon kaipuun lisääntyessä, että ei tästä tule mitään, kun ei tule ratkaisua tänäkään vuonna. Olin jo vuosien aikana ollut ihan varma, että italialainen tulee taloon, sellainen harmaa Tolomeo ja kauniskinhan se on! Sitten näimme lokakuun alussa oikein kivannäköisen lampun pääkaupungin siinä suuressa tavaratalossa, jonka nimeä en nytkään kirjoita, kun mokoma jättää Oulun. Kyseistä lamppua kävin kyselemässä täällä paikallisesta Spaziosta (periaatteessa kannatan niin sanottuja oman kylän kivijalkakauppoja). Oli suuri ketju ottanut sen lampun valmistajan edustuksen itselleen! Sai sekin lamppu jäädä.
Seuraavaksi ehkä alkoi tulla hieman painetta, kun ei lamppua löydy. Nettiin siis! Ennen ratkaisevaa hankintapäätöstä satuimme puolison kanssa sitten hoksaamaan yhtä aikaa, että kiinnostava lamppu vilahti siellä netissä. Oli kerrankin käyttöä talon sisustusintoilijalle, kun muistin saman lampun olevan lehtikasassa erään lehden esittelemässä sisustuksessa. Meillä oli kuvia, joiden perusteella voitiin yrittää kuvitella, että juuri tuo yksiö tulee sopimaan meille. Sitten ryhtyi tapahtumaan, sillä täysin ennakkoluulottomasti ja huom! impulsiivisesti tilasin pääkaupungin kivijalkakaupan (Formverk) kautta netissä lampun. Odotimme pari viikkoa ja kaikki sujui hienosti; lamppu tuli, oli ehkä helpoin itse koottava lamppu, mitä ajatella saattaa ja paikalleen nostettiin olohuoneen nurkkaan.
VIPP -nimisen firman (niitä roskiksia ovat valmistaneet!) uuden lamppusarjan jalkalamppu sytytti meidät. Olikohan sillä lampulla sellainen henki, joka meihin vetosi? Vastasiko se odotuksiamme?
Vasta aika näyttää, niin kuin monen muunkin asian. Nyt, kun lamppu tälläkin hetkellä valaisee kirjoittamistani, ei tule mieleenkään laittaa katossa olevia lamppuja päälle. Nautin vain tästä valosta ja sen määrästä. Siispä kotiimme muutti italialaisen sijaan tanskalainen. Ja kuten sanotaan, eikä siinä vielä kaikki. Toisikohan se mukanaan tanskalaisena yksilönä mukanaan hieman sitä kuuluisaa hyggeä :) Todellakin, valoisaa mieltä ja jokaiselle mieluisaa valoa niin kynttilöin kuin lampuinkin!
Olkaa hyvä, lamppumme läheltä ja kauempaa.
Kommentit
Lähetä kommentti