Liike on lääke - niin sanotaan

On aivan liian aikaista puhua liikkumisesta, kun takana on jonkinlainen liikkumisen lamakausi. Siis sellainen kausi, että vaikka kuinka tietäisi, että vain itse voi vaikuttaa omaan hyvään oloon ja kaikkinaiseen hyvinvointiin, on vain niin vaikea toteuttaa ilmiselviä asioita - kuten liikuntaa. Tulipahan sanottua monella tapaa kiertäen se, että laiska mikä laiska. Oikein itseruoskintaa!!!

Siitä huolimatta näen kaunista valoa tämänkin tunnelin päässä. Oli tässä työn merkeissä eräs tilaisuus, jossa tuli todettua ääneen muutoksesta, että kaikki lähtee itsensä johtamisesta. Mistä muutakaan on tässäkin asiassa kysymys. ITSENSÄ JOHTAMISESTA!

Se kauneus, jolla ainakin voin motivoin itseäni liikkumaan, lähtee varsin viehättävän ja jo vuosia tutuksi tulleen liikuntasalin freesautuneesta ilmeestä. Ihan sopivat nuo liikuntavarusteet varmaankin tuon  valtavan ison keskuksen pienimmän pukuhuonenurkkauksen pienimmälle penkille. Kas tässä kuva.

On tullut sanottua ääneen jos jonkinlaisia viisauksia, kuten tänään, että on introvertteja ja ekstroverttejä ihmisiä. Näissä liikkumishommissa kuulun aivan totaalisesti noihin introvertteihin. Oikein se korostuu, että enimmäkseen ihan yksin pitää puurtaa liikkumisen eteen. Kuntosalilla on oikeasti kiva käydä ja mielellään otan neuvoja vastaan, mutta sellaisella täyteen ahdetulla salilla ei ole kivaa. Semmoiset sopivan pienet tilat ja mukavasti muita ihmisiä ympärillä on ihan mukavaa. Ei tule yksinäinen olo ja saattaa tavata jonkun ystävän tai tuttavan samalla salilla, kuten tänäänkin. Silloin on tosi kivaa, että voi moikata tai pikimmiten päivittää kuulumiset ja sopia vaikka treffeistä, kuten läheisen ystävän kanssa tehtiinkin. Sellainen kiva kohtaamispaikka saa liikuntasali olla.

Nyt asiaa vuosien kulumisesta ja lajivalinnoista. Joskus reilu kymmenen vuotta sitten olin täysin innostunut latinotanssista. Se oli aivan mahtavaa ja ihana Matti Puro, siis opettajana aivan mainio, veti silloin näitä tanssitunteja salilla, jossa kävin. Aikansa kesti, pari vuotta, sitä iloa, kunnes opettaja vaihtui ja latinotanssista tuli epämuodikasta, tuli uusia tunteja eikä mikään tuntunut samalta kuin ennen. Sinne jäivät ihanat tanssitunnit.

Nyt on mennyt jo muutama vuosi siitä, kun löysin vihdoinkin jotain uutta. Todellista riemua minulle tuovat bodybalance ja jooga. Pitkästä aikaa siis menin nyt bodybalanceen testaamaan mitä sanoo selkäni, jonka takia olen joutunut rajoittamaan liikkumista kävelylenkkeihin ja nyt vähitellen olen päässyt kuntosalikäynteihin. Ei voi kuin toivoa, että nyt pääsisin sellaiseen flowhun, että kuntosalikortille tulee käyttöä.

Kun nyt varsin usein on erilaisia kirjoituksia ikääntymisestä ja mitä pitäisi tehdä hyvän ja pitkän iän eteen, on olemassa muutamia perusjuttuja yleensä esillä; ruokailu, liikunta, uni, positiivinen asenne.
Täytyy kyllä sanoa, että tällaiset perusasiat ovat niin arvokkaita, että ne kuuluvat meille jokaiselle ikään katsomatta.

Ja uskokaa tai älkää liikkumiseni pysyvin laji on ollut nuoruuden juoksun ja hölkän jälkeen ollut kävely. Kun lapset olivat aivan pieniä, siinä tuli otettua heidät mukaan pyörillään ja itse siinä juoksin samalla tai tuli hikipäässä pukattua lastenvaunuja lenkkeilyn merkeissä. Kauppareissut on tullut tehtyä valtaisia määriä kiertämällä lenkki ja lopuksi lähikaupan kautta kotiin. Nykyisin sitten kävelen väillä sauvojen kanssa, mutta useimmiten ilman. En kait sitten totaalisen introvertti ole kuitenkaan, sillä parasta on tietysti hyvä ystävä, jonka kanssa voi jakaa asioita kävellessä ja kilometrit taittuvat vallan huomaamatta.

Liikunnallisia riemuja toivotellen yksin, porukalla tai kaverin kanssa!