Eläimellistä menoa
Joskus tuntuu siltä, että elämässä on hiukan liian hektistä menoa eikä oikein tiedä millä rauhoittaa levotonta olotilaa. Tämä viikonloppu alkoi kuin varkain perjantain taittuessa lauantaiksi palattuani kotiin työmatkalta. Tiedättehän tunteen, kun silittämättömien pyykkien vuori on kasvanut epäinhimillisiin mittoihin, kesäkukat rapistuneet eikä syyskukkia ole tullut vielä hankittua ja on muutenkin sitä sun tätä keskeneräistä.
Juuri tällainen olo sai minut valtoihini, joskin ihana vaihtoehto oli tarjolla niille silittämättömille pyykeille; rakkaan ystävän tapaaminen. Ei mennyt ihan kuten suunniteltiin, kun paikallisiin käsityömessuihin oli valtaisat ruuhkat ja parkkipaikat täynnä eikä ollut kovin viisasta käyttää yhteistä hetkeämme jonottamiseen. Päädyimme kahvilaan ja yhdessä istutun kahvihetken jälkeen oli huomattavan paljon seestyneempi olo. Niin olin valmis ajelemaan maalle (mies oli mennyt jo edellisenä päivänä). Joskus tulee leikittyä kätevää emäntää ja pakkasin toiveikkaana kaikki ne silittämättömät lakanapyykit mukaan maalle.
Kun olin kaupungissa katsellut ruuhkia parkkipaikoilla, sain kohdata toisenlaista ruuhkaa siellä "mökkiteillä", kun näin melkoisen lauman poroja metsässä tien molemminpuolin. Tämä ruuhka tosin sai aikaan toisenlaisen reaktion. Eläimellistä menoa, mutta ah niin rauhoittavaa!
Totesin muuten, että talomme kylmällä kuistilla pelargonit vain kukkivat edelleen. Ne kukat kyllä saivat tällä reissulla lähtöpassit ja hain tilalle katajanoksia. Maalle ei tarvitse välttämättä tuoda asetelmia kukkakaupasta, luonto tarjoaa parastaan. No, mielelläänhän niitä hieman asettelee ja kuvankin ottaa ;)
Nythän on niin, että tämä eläimellinen meno sai jatkoa vielä sunnuntaiaamuna. Siinä ikkunasta ulos kurkistaessa näkyi joella joutsenia - valkoisia ja mustia! Tuli kyllä kiire juosta niitä kuvaamaan. Joen virta oli melkoinen ja juuri ehdin napata kuvan tilanteesta. Eihän se muuten onnistunut tuolla uudella kameralla, kun töpeksin tietysti enkä ajoissa ottanut linssinsuojaa (on kait sille joku oikea nimikin) pois. Vielä ovat tämän kirjoituksen kuvat kännykällä otettuja.
Sateinen ja sumuinen viikonloppu on taittumassa kohti työviikkoa. Kotiin toin mukana silitetyt pyykit (aamulla ne silittelin ja pakkasin takaisin kotiin). Ehdin istuttaa kotona puutarhaan hieman kukkasipulejakin ja kalasoppaa on keitetty tulevaa viikkoa varten. Eläimellinen meno on muuttunut täyttä elämää olotilaksi ja kiitollisuudeksi.
Juuri tällainen olo sai minut valtoihini, joskin ihana vaihtoehto oli tarjolla niille silittämättömille pyykeille; rakkaan ystävän tapaaminen. Ei mennyt ihan kuten suunniteltiin, kun paikallisiin käsityömessuihin oli valtaisat ruuhkat ja parkkipaikat täynnä eikä ollut kovin viisasta käyttää yhteistä hetkeämme jonottamiseen. Päädyimme kahvilaan ja yhdessä istutun kahvihetken jälkeen oli huomattavan paljon seestyneempi olo. Niin olin valmis ajelemaan maalle (mies oli mennyt jo edellisenä päivänä). Joskus tulee leikittyä kätevää emäntää ja pakkasin toiveikkaana kaikki ne silittämättömät lakanapyykit mukaan maalle.
Kun olin kaupungissa katsellut ruuhkia parkkipaikoilla, sain kohdata toisenlaista ruuhkaa siellä "mökkiteillä", kun näin melkoisen lauman poroja metsässä tien molemminpuolin. Tämä ruuhka tosin sai aikaan toisenlaisen reaktion. Eläimellistä menoa, mutta ah niin rauhoittavaa!
Totesin muuten, että talomme kylmällä kuistilla pelargonit vain kukkivat edelleen. Ne kukat kyllä saivat tällä reissulla lähtöpassit ja hain tilalle katajanoksia. Maalle ei tarvitse välttämättä tuoda asetelmia kukkakaupasta, luonto tarjoaa parastaan. No, mielelläänhän niitä hieman asettelee ja kuvankin ottaa ;)
Nythän on niin, että tämä eläimellinen meno sai jatkoa vielä sunnuntaiaamuna. Siinä ikkunasta ulos kurkistaessa näkyi joella joutsenia - valkoisia ja mustia! Tuli kyllä kiire juosta niitä kuvaamaan. Joen virta oli melkoinen ja juuri ehdin napata kuvan tilanteesta. Eihän se muuten onnistunut tuolla uudella kameralla, kun töpeksin tietysti enkä ajoissa ottanut linssinsuojaa (on kait sille joku oikea nimikin) pois. Vielä ovat tämän kirjoituksen kuvat kännykällä otettuja.
Sateinen ja sumuinen viikonloppu on taittumassa kohti työviikkoa. Kotiin toin mukana silitetyt pyykit (aamulla ne silittelin ja pakkasin takaisin kotiin). Ehdin istuttaa kotona puutarhaan hieman kukkasipulejakin ja kalasoppaa on keitetty tulevaa viikkoa varten. Eläimellinen meno on muuttunut täyttä elämää olotilaksi ja kiitollisuudeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti