Mrs 60 Something

Aurinkoinen sunnuntaiaamu ja onnekkaasti vielä päästiin mökille. Olo on edelleen hieman epätodellinen huomaan miettiväni ihan täydellisen aurinkoisena aamuna. Avaan keittiön verhot ja ihan kaikki on niin kuin aina on ollut. Sama, olisiko lähemmäs sata vuotta vanha navetta näkyy pihan toisella puolella kuten aina ennnekin. Ja aurinko nousee tuosta vasemmalta niin kuin aina nousee. Otan kuvan ja kaksikin. Olen herännyt vallan aikaisin eli puoli seitsemältä - eilen heräsin puoli kuudelta- siis talviaikaa. Kännykän kello osoittaa kesäaikaa. No, kesä, se on vielä ajatus, joka tulee todelliseksi täälläkin parin kuukauden päästä. Nyt on kevät, jota ei uskoisi noista lumimääristä, joita täällä mökin alueella vielä on. Viikko sitten oli ehkä viisi astetta plussalla ja maa oli märkä kuten lumikin. Nyt on piha ja pihatie jäätiköllä. Onneksi otin Icebugit mukaan! Onneksi, sillä ne piti eilen tullessamme laittaa jo autossa jalkaan, jotta pääsin kaatumatta autosta taloomme. Ja nyt myöhemmi...

Tulin jakamaan ajatuksiani tältä ensimmäiseltä varsinaiselta "koronaviikolta". Eikä vain ajatuksia, vaan pitkien kävelylenkkien tuloksia kuvina. Ihan alkuun ajatus, joka on aika usein kantanut vaikeiden ja raskaiden aikojen läpi. Jos on ollut jotain vaikeaa, olen sanonut itselleni; vielä tulee aika, jolloin katsot taaksepäin tätäkin hetkeä ja olet selvinnyt.   Tuo edellä mainitsemani ajatus on jo käynyt mielessäni ja tällä kertaa laajemminkin yhteiskunnan näkökulmasta, kun tiedossa on se, miten raskaita aikoja eletään kaikkialla. Erityisesti ajatukseni ovat nuorissa perheissä, joiden elämä on täysin mullistunut. Lapsiperheiden elämä on muuttunut oikeastaan yhdessä yössä, niin nopeasti tilanteet ovat edenneet. Perheet, joissa lapset ovat nyt kotona, vanhemmista tulee kotiopettajia, edessä on jatkuvaa ruuanlaittorumbaa sekä rajoituksia harrastusten ja lasten leikkien suhteen sekä lisäksi varsinainen etätöiden tekeminen, jos ei ole jo kohdattu lomautuksia. Myötätuntoni ...

Otin joku aika sitten muutamia kuvia kotoa pajunkissojen innostamana. Voi miten nuo kuvat sopivat tähän hetkeen, tähän päivään ja ehkä tuleviin viikkoihin. Hiljaisuutta, pysähtyneisyyttä ja ehkäpä tavanomaista rauhallisempaa elämää nyt. Niin, niin monet ovat nyt todenneet sen miten hyvä on olla kotona tai mikseipä mökilläkin, jonne mekin siirryttiin muutamaksi päiväksi. Jotkut ovat laatineet sellaisia kotoisia to do -listoja. On tärkeää suunnata ajatuksia johonkin tekemiseen sen sijaan, että koko ajan olisi kiinni koronavidusepidemian aiheuttamissa mullistuksissa. Samalla luonnollisesti tulee huolehtia omasta ja läheisten terveydestä. Ilahduttavasti on paljon niitäkin, jotka ovat ojentaneet auttavan kätensä tuntemattomillekin. Meidän arkemme jatkuu maalla ja kaupungissa vuorotellen. Sivumennen sanoen meillä riittää monenlaista tekemistä molemmissa paikoissa kevättalven remonttien jäljiltä. Kotona kaupungissa eteisen aulan laattalattia korjattiin ja täällä maalla on saatu aika ...

Tämä otsikko on alkuosaltaan suora kopio Lauralta, joka pitää erittäin suosittua Homevialaura –blogia. Hänen kirjoituksen löydät tästä linkistä   http://homevialaura.com/2020/03/elamani-muuttuneet-identiteetit/    Ja että miksi kopioin otsikon häneltä ja toki kysyin lupaa sitä käyttää? Lauran kirjoitus ajoittuu täsmällisesti hetkeen, jolloin olin jo hahmotellut kirjoitustani, jossa kirjoittaisin hieman enemmän omista tuntemuksistani kaksi vuotta vakinaisen työelämän jälkeen. Hänen postaus toi minulle seuraavanlaisen oivalluksen; tarkastelemalla tähänastisen elämän mittaista identiteetin kehitystä, saan ehkä itsekin paremmin perspektiiviä siihen minkälaisena nyt näen itseni, elämäni ja tulevaisuuden. Samankaltaisia teemoja, ajatuksia ja muutosprosesseja on ajankohtaista tarkastella missä iässä tahansa. Kirjoitan toki omalla tyylilläni enkä samoin otsikoin, mutta Lauralle kiitos tästäkin inspiraatiosta. Vaikka otsikossa on maininta lyhyestä katsauksesta, taisi tulla...

Alkuun muutama sananen blogimuutoksesta. On kyllä melko työlästä vaihtaa blogialustaa, vaikkakin blogspotissa olen aloittanut bloggaamisen ja vanha pohja on ollut tallella kaikki nämä vuodet. Onkin ollut mahtava huomata, että monet ovat käyneet lukemassa vanhoja kirjoituksiani sieltä. Kokeilen nyt blogin aloitukseen uutta näkymää ja jossain vaiheessa lienee mahdollista ET lehden ja Kodin Kuvalehden vanhat postaukset linkittää. Ehkäpä sekin päivä lähestyy. Tämän kirjoituksen julkaisen edellisellä ja uudella alustalla samaan aikaan, mutta ohjaan ainakin facebookin seuraajat jo suoraan blogspotiin. Tervetuloa mukaan. Kiitos, kiitos sinulle, että olet ollut seuraajani ja toivon niin, että jatkat ja uudet ovat lämpimästi tervetulleita tälle blogimatkalleni. Monenmoista on tapahtunut ja tullut tehtyä viime postauksen jälkeen. Tuli pidettyä blogitaukoakin samalla. Minulla muutosvaihe sattui samaan ajankohtaan, kun oltiin Helsingin päässä vajaa viikko. Viikon reissussa ja poissa kotoa ehtii...