Tunnelmoiden tulevaan!

Mistä syntyy tunnelmia? Tässä ja nyt tammikuisen lauantaiaamun hiljaisuudessa päädyin ottamaan hetken aikaa kirjoittamiselle. Syystä, että on niin erilainen tunnelma kuin aikaisempien uusien vuosien jälkeisenä aikana ollut tämän vuoden käynnistyessä. Hieman sitä tässä kirjoituksessa valotan.



Ensinnäkin, olen miettinyt mikä mahtaisi olla kiinnostavaa seurattavaa ja luettavaa teille ihanat ihmiset, jotka olette käyneet sivuillani ensimmäisen puolen vuoden aikana reilusti yli 1000 kertaa!!!
Olen aivan mahdottoman otettu siitä, että noin usein on kirjoituksia luettu. Mitenkään en ole blogiani markkinoinut facebookin kautta jakamista lukuunottamatta, ainoastaan jokusen kerran olen saattanut mainita, että tällainen harrastus on aluillaan.

Ilahduttavaa on sekin, että pääsen mukaan oululaiseen kulumilla - blogiyhteisöön. Siis, sitten, kun olen tehnyt tarvittavat toimenpiteet heihin päin, kirjoitukseni löytyvät sieltäkin. Kiitos kulumilla -yhteisölle. Löydätte heidät sekä facebookista että instagrammista. Ja minut Sitku...




Toisekseen asia, joka oman tunnelmani on tehnyt niin erilaiseksi on se, että tiedän tämän vuoden olevan viimeinen täysi ja kokoaikainen työvuoteni. Niinpä, onko se se kolmas elämänvaihe vai mitä, joka on jo niin kovin lähellä? Minulla, eikä ole luonnollisesti kenelläkään muullakaan työuraa lopetteleville, voi olla ollut aiemmin mitään vaihetta, johon tätä voisi verrata. Tässä yritän aivoista pusertaa jotain.

Lähimmäksi pääsen, kun ajattelen aikaa oltuani raskaana. Ihanat kolme kertaa olen saanut odottaa lasta ja elää silloin työelämästä irrallaan. No, tunnustan, että tulihan tuota joskus siinä samalla opiskeltua. Siis semmoinen yhdeksän kuukauden odotus, kun niitä lomiakin on kertynyt, alkaa tässä keväällä.

Nyt tammikuussa tiedän, että oikeasti alkaa uusi elämänvaihe, muuta en tulevasta voikaan tietää! Toki, työtä voin vähän tehdä edelleen, mutta siis vähän. Vertaus tuohon lapsen odottamiseen istuu muutoinkin tähän hetkeen vallan mainiosti. Yht'äkkiä tuntuu kaikkialla tulevan vastaan ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, jotka ovat samassa tilanteessa. Siinä sitten hieman puretaan tuntoja, oikeaa vertaiskokemusta ja -tukea on hieno saada. Yllättävää on se, että aika kauan täytyy miettiä omia aikatauluja ja sitä jääkö ja oikeastiko ja milloin pois töistä. Ei ole helppoa tämäkään. Ihan tulee mieleen luopumisen tuska, ainakin joskus. Mutta toisaalta on niin ihanaa odottaa ja samalla töitä tehdä toivoakseni ihan täysillä. Tuohon vauvan odotukseen verrattuna hieman samalla lailla mukavasti on jännitystäkin ilmassa, että mitä syntyy, miten se muuttaa elämää, miten itsekin kenties muuttuu ja kaikenlaista. Ihan kaikkein parasta on se, että perheessä on lastenlapsia ja heidän perheitään. Mummoilu (mummana olo) sopii oikein hyvin tulevaan elämään entistä enemmän. Ja sitten kirjoittaminen, valokuvaaminen, tilkkutytöt, sukututkimus, ehkä projekteja...



No, palataan tähän päivään! Tarkoitus on näin viikonloppuna ihanan ystävien tapaamisen lisäksi ainakin mietiskellä kodin mööbleerausvaihtoehtoja, silittää pyykkiä ja täydentää tätä kirjoitusta jollain kuvillakin. Siis viimeistään huomenna.

Tunnelmallisia talvipäiviä myös teille lukijat!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?