Mrs 60 Something

On aivan liian aikaista puhua liikkumisesta, kun takana on jonkinlainen liikkumisen lamakausi. Siis sellainen kausi, että vaikka kuinka tietäisi, että vain itse voi vaikuttaa omaan hyvään oloon ja kaikkinaiseen hyvinvointiin, on vain niin vaikea toteuttaa ilmiselviä asioita - kuten liikuntaa. Tulipahan sanottua monella tapaa kiertäen se, että laiska mikä laiska. Oikein itseruoskintaa!!! Siitä huolimatta näen kaunista valoa tämänkin tunnelin päässä. Oli tässä työn merkeissä eräs tilaisuus, jossa tuli todettua ääneen muutoksesta, että kaikki lähtee itsensä johtamisesta. Mistä muutakaan on tässäkin asiassa kysymys. ITSENSÄ JOHTAMISESTA! Se kauneus, jolla ainakin voin motivoin itseäni liikkumaan, lähtee varsin viehättävän ja jo vuosia tutuksi tulleen liikuntasalin freesautuneesta ilmeestä. Ihan sopivat nuo liikuntavarusteet varmaankin tuon  valtavan ison keskuksen pienimmän pukuhuonenurkkauksen pienimmälle penkille. Kas tässä kuva. On tullut sanottua ääneen jos jonkinlaisia v...

Joskus tuntuu siltä, että elämässä on hiukan liian hektistä menoa eikä oikein tiedä millä rauhoittaa levotonta olotilaa. Tämä viikonloppu alkoi kuin varkain perjantain taittuessa lauantaiksi palattuani kotiin työmatkalta. Tiedättehän tunteen, kun silittämättömien pyykkien vuori on kasvanut epäinhimillisiin mittoihin, kesäkukat rapistuneet eikä syyskukkia ole tullut vielä hankittua ja on muutenkin sitä sun tätä keskeneräistä. Juuri tällainen olo sai minut valtoihini, joskin ihana vaihtoehto oli tarjolla niille silittämättömille pyykeille; rakkaan ystävän tapaaminen. Ei mennyt ihan kuten suunniteltiin, kun paikallisiin käsityömessuihin oli valtaisat ruuhkat ja parkkipaikat täynnä eikä ollut kovin viisasta käyttää yhteistä hetkeämme jonottamiseen. Päädyimme kahvilaan ja yhdessä istutun kahvihetken jälkeen oli huomattavan paljon seestyneempi olo.  Niin olin valmis ajelemaan maalle (mies oli mennyt jo edellisenä päivänä). Joskus tulee leikittyä kätevää emäntää ja pakkasin toiveik...

Tässä tuli joskus viime viikolla illan myöhäisenä hetkenä katsottua vaatekaappiin, jolloin totesin, että nyt tarttis tehdä jotain! Kaappi oli täynnä kesävaatteita ja ilmassa oli kyllä ollut jo syksyn merkkejä ihan riittämiin, jotta tarvitaan kohtapuolin toisenlaista pukeutumista tulevalla viikolla. Huolimatta siitä, että kuukausi oli vaihtumassa lokakuuksi, oli myös alppikärhö intoutunut kukkimaan toista kauttaan pitkälle syksyyn. Olisinkohan ollut kuin tämä uskomattoman hienosti kaupunkipihassamme viihtyvä köynnös, joka oli jäänyt viipyilemään kesässä?? Sitä päädyin ihmettelemään.   Kun katselin vaatekaapin sisältöä tuossa edellisenä viikonloppuna, muistelin kesäistä ystävääni Ms Marie Kondoa ja otin ensimmäisen askeleen kohti syksyä. Ainakin jälleen niin sanottu yritys hyvä! Siirsin nimittäin kesämekot yläkerran kaiteelle, siihen ne oikein asettelin ja mietin mistäköhän luopuisi vai laitan sittenkin odottamaan ensi kesää. Mehän emme ole aurinkolomailijoit...