Sielunmaisemia ja lomatunnelmointia

Ajelimme kesälomalla kohti kotiseutua, siis sitä seutua, jossa olen syntynyt ja lapsuuden sekä nuoruuden viettänyt. Matka kulkee pohjois-eteläsuunnassa ja kaikki näkymät ovat tuttuakin tutumpia, vaikka vuosikymmenten mittaan ovat kylät ja kaupungit muuttuneet. Monenlaista muutosta puoleen jos toiseenkin on nähty ja jotenkin vain ohiajellessakin saa vaikutelmia siitä, miten kylä tai kaupunki pärjää. On tosi kiva nähdä miten monissa kunnissa on elinvoima lisääntynyt. En nyt väitä, että tuulimylly olisi elinvoiman mittari, mutta kyllä tälläkin reissulla ihmettelin tienvarsiin lisääntyneiden tuulimyllyjen määrää...  Kovastikin se jäi mietityttämään, että miltähän ne paikallisista tuntuvat.

Varsinkin näin kesällä ajeleminenhan on ihan leppoisaa ja varsinkin lomamatkalla on oma tunnelmansa ympärille katsellessa. Tänä vuonnahan tuntuu vain hurjalta se, että kukat kukkivat niin aikaisin; lupiinit jo kukkineet ja maitohorsma on vallannut tienpientareet ja ojanpenkat. Sitä vailla, että metsiköissä kanervat alkavat kukkia... Noh, palataanpa ajelulle kohti Etelä-Pohjanmaata.

Tuohon matkaan kohti kotiseutua liittyy kohokohtana aivan ehdottomasti se hetki, kun saavumme lakeusmaisemaan!!! Se on hetki, jolloin hengitän syvään ja tunnen sellaista suurta tuttuuden tunnetta ja rauhaa, jota en muualla näe enkä koe. Kyseessä on ainutkertainen SIELUNMAISEMA. Siitäkin huolimatta tämä alahärmäläinen näkymä on sielunmaisemani, vaikka varsinaiselle kotiseudulle on vielä matkaa kymmeniä kilometrejä.



Sielunmaisema on jokaiselle, luulisin, jossain. Se on maisema ja samalla myös käsite, joka tulee omaksi jossain vaiheessa elämää, ajan myötä sen vain tajuaa, mikä se on. Omalta osalta en pysty sitä sanomaan milloin tajusin tämän maiseman sellaiseksi. Eikä se poista sitä, että on myös muita ihania paikkoja, jossa tuntee olevansa kuin kotona eräänlaisessa sielunmaisemassaan.

Lomatunnelmointiin liittyen täytyy ihan todeta, että itselleni ei tarvita kovin kummallista paikkaa tai olotilaa, joka vahvistaa sellaista tunnetta kesästä, että se on kiva palauttaa mieliin jonain talven kylmänä ja pimeänä hetkenä. Itselle tuo kesälomafiiliksen sekin, että on aurinkoinen päivä, levitän jonkin viltin tai muun alustan oman kodin terassille, tuon siihen pari tyynyä, kirjan, lehtiä ja vain makoilen, otan aurinkoa ja kuvittelen, että nythän tässä ruskettuukin. Se on vain ihanaa. En rusketu tietenkään tuona usein kesän ainokaisena hetkenä, iho vain alkaa punottaa. Puuterassilla makoillessa myös selkähän siinä väsyy ja pitää päästä istumaan. Jonkun mielestä näky voi olla enemmänkin hupaisa, mutta minullehan se on korvaamaton hetki tuomaan lomatunnelmaa.

Kesän lomatunnelmointiin tähän mennessä on kuulunut tänä vuonna ainakin kaksi asiaa; asuntomessut ja käynti Keskisellä - siis aivan oikein - KESKISELLÄ.

Asuntomessuilla minua sykähdytti ehkä eniten Päivi Rintaniemen ihana taideteos A Big Hug. Toiseksi tulivat sitten kaksi taloa, jotka olivat ihastuttavan pelkistettyjä; talot Koskela ja Kotola olivat minun makuuni kaikkein mieluisimmat. Vaikka pidän yleensä kovastikin Helena Karihtalan sisustustyylistä, tällä kertaa ei Pohjalaistalon sisustus vedonnut minuun. Täytyy nyt kyllä miettiä, mistä tämä selkeyden kaipuu aivan erityisesti tänä vuonna minuun vetoaa. Sitä lienee syytä pohtia joku toinen kerta, kun en vielä pysty sitä itsellenikään selittämään...

No sitten Keskisestä eli Tuurin kyläkaupasta. Keskisellä käyntihän on ollut erityisesti viime vuosina minulle elämäntilanteen ohjaama välttämättömyys syystä, että kävin äidin viime vuosina kuukausittain ja joskus tiheämminkin siellä yöpymässä. En toki aina yksin reissujani tehnyt, täytyy todeta heti. Siellä yöpyminen yksin tehdyillä reissuillani oli eräänlainen rutiini, joka "piti minut järjissäni" voisin sanoa. Matkustin, yövyin hotellissa, kävin siellä kauppareissut äidinkin kanssa ennen kuin hän lopuksi joutui  pysyvästi vuodeosastolle. Illalla söin oikeastaan aina saman vuohenjuustobroilerin ja aamulla tutun aamupalan ja sitten oli vuorossa uuden huoneen varaaminen seuraavalle käynnille jne. Ilman Vesa Keskisen hotellin fasiliteetteja tämä tyttö ei tiedä, miten olisi reissut sujuneet. Joten, jos toistekin palaan jutuissani Keskiselle, täältä voi löytää perusteluja - miksi kummassa pitää siitä kirjoittaa. Vastavuoroisesti en tosiaankaan seuraa mitään tositeeveetä kyseisestä paikasta, koska minun tositeeveeni oli niin toisenlainen.

Nyt, kun ulkona on aivan ihana lämpöinen auringon paiste vihdoinkin, olisi varmaankin aika kokeilla, joko huomenna tekisin oman pienen kesäretkeni ihan vain tuohon terassinoven taakse. Jos oikein etsii terassilta nättiä kuvakulmaa pihalle päin (siis ihan vähän vain on myllerrystä takapihalla), niin saa ihan soman kesäkukka-asetelmankin näkyviin. Kauniita kesäpäiviä siis kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?