Kesäloma on parasta aikaa...
... Niin moneen asiaan voi kesälomaansa käyttää - kuten ryhtyä bloggaamaan.
No, oikeasti olen tätä pohtinut yksinkertaisesti ja jo jonkin aikaa siitä syystä, kun huomasin tällaisena varsin tuoreena somekansalaisena, että eihän Facebookkiin voi aivan miten vaan vapaasti ajatuksiaan jakaa. Ei niin, että ei avoimena ihmisenä ajatuksiaan voisi vapaasti jakaa sielläkin, mutta jotenkin vain tuntuu hyvältä kokeilla bloggaamista, kun ajatuksia pursuaa ehkäpä enemmän kuin kyseiseen somekanavaan soveltuvissa määrin. Kokeileminen taas siitä syystä näin alkuun, kun vain ei tiedä mihin työaikana aika riittää. Ja näitähän voi sitten jakaa muiden välineiden kautta.
Sittenhän on kohderyhmänkin kanssa niin ja näin mihin kategoriaan sitä voisi bloggaajana kuulua?Seuraan itse varsin vähän vielä blogeja, siis muita kuin joskus työn puolesta eteen tulee. Useimmiten luen muutamaa sisustus-, lifestyle-, ruoka- ja erästä tiettyä kauneudenhoitoa liittyvää blogia. Olen aina ollut kiinnostunut sisustuksesta, muodista, ruuanlaitosta, mutta pohtijakin olen, joten taiteilen omissa blogikirjoituksissani varmaankin kaiken tämän välillä ja haen niin sanotusti paikkaani.
Kesälomaan palatakseni, se on niin parasta aikaa moneen muuhunkin kuin bloggaamisen aloittamiseen...
Tänä vuonna loma alkoi kirjastosta. Ihan oli pakko heti ensimmäisenä lomapäivänä rynnätä, ei lähimpään, vaan mahtipontisesti kaupungin pääkirjastoon, jota maakuntakirjastoksikin kutsutaan. Luen kesäisin mielellään yhtä kirjailijaa kerrallaan, on siis luettu kesäisin kaikkea mahdollista Hemingwaysta Waltariin ja Siri Hustvedtiin sekä Polvasta ihaniin de la Rochen Jalna -sarjan kirjoihin. Talvella on aika lukea kirjakaupasta ostettuja Sofi Oksasia, Hannu Väisäsiä ja muita ajankohtaisia kirjoja. Nyt päädyin etukäteen Kirsti Mannisen eli Enni Mustosen kirjoihin seurauksella, että sain mukaan kaksi vanhaa kirjaa, koska uusimmat oli lainattu ja Ruokarouvaankin oli useamman kymmenen varaajan jono. Mutta tällaisina sateisina päivinä lukeminen on hauskaa, vaikka ei ihan valinta aivan onnistunutkaan. Lisäksi on ihania kavereita Facebookissa, jotka välittömästi lupasivat avustaa Mustosen kirjojen suhteen.
Kesälomaan kuuluu niin monenlaista; asuntomessuista kotiseutukierrokseen, kun en siis ole täältäpäin lähtöisin sekä käynteihin maalla ja rakkaiden lapsenlastenkin tapaamiseen... ehkäpä näitä muita juttuja sitten toisella kertaa.
Koska on tullut yhtä lajia mansikkaraparperipiirakkaa kokeiltua (sellainen, jossa käytin gluteenittomia jauhoja vehnäjauhojen tilalta ja voitaikinapohjaan tehtynä) tähän mennessä lomalla, toivotan tämän ensimmäisen tekstin päätteeksi mahdollisille blogista kiinnostuneille lukijoille makeaa kesää.
No, oikeasti olen tätä pohtinut yksinkertaisesti ja jo jonkin aikaa siitä syystä, kun huomasin tällaisena varsin tuoreena somekansalaisena, että eihän Facebookkiin voi aivan miten vaan vapaasti ajatuksiaan jakaa. Ei niin, että ei avoimena ihmisenä ajatuksiaan voisi vapaasti jakaa sielläkin, mutta jotenkin vain tuntuu hyvältä kokeilla bloggaamista, kun ajatuksia pursuaa ehkäpä enemmän kuin kyseiseen somekanavaan soveltuvissa määrin. Kokeileminen taas siitä syystä näin alkuun, kun vain ei tiedä mihin työaikana aika riittää. Ja näitähän voi sitten jakaa muiden välineiden kautta.
Sittenhän on kohderyhmänkin kanssa niin ja näin mihin kategoriaan sitä voisi bloggaajana kuulua?Seuraan itse varsin vähän vielä blogeja, siis muita kuin joskus työn puolesta eteen tulee. Useimmiten luen muutamaa sisustus-, lifestyle-, ruoka- ja erästä tiettyä kauneudenhoitoa liittyvää blogia. Olen aina ollut kiinnostunut sisustuksesta, muodista, ruuanlaitosta, mutta pohtijakin olen, joten taiteilen omissa blogikirjoituksissani varmaankin kaiken tämän välillä ja haen niin sanotusti paikkaani.
Kesälomaan palatakseni, se on niin parasta aikaa moneen muuhunkin kuin bloggaamisen aloittamiseen...
Tänä vuonna loma alkoi kirjastosta. Ihan oli pakko heti ensimmäisenä lomapäivänä rynnätä, ei lähimpään, vaan mahtipontisesti kaupungin pääkirjastoon, jota maakuntakirjastoksikin kutsutaan. Luen kesäisin mielellään yhtä kirjailijaa kerrallaan, on siis luettu kesäisin kaikkea mahdollista Hemingwaysta Waltariin ja Siri Hustvedtiin sekä Polvasta ihaniin de la Rochen Jalna -sarjan kirjoihin. Talvella on aika lukea kirjakaupasta ostettuja Sofi Oksasia, Hannu Väisäsiä ja muita ajankohtaisia kirjoja. Nyt päädyin etukäteen Kirsti Mannisen eli Enni Mustosen kirjoihin seurauksella, että sain mukaan kaksi vanhaa kirjaa, koska uusimmat oli lainattu ja Ruokarouvaankin oli useamman kymmenen varaajan jono. Mutta tällaisina sateisina päivinä lukeminen on hauskaa, vaikka ei ihan valinta aivan onnistunutkaan. Lisäksi on ihania kavereita Facebookissa, jotka välittömästi lupasivat avustaa Mustosen kirjojen suhteen.
Kesälomaan kuuluu niin monenlaista; asuntomessuista kotiseutukierrokseen, kun en siis ole täältäpäin lähtöisin sekä käynteihin maalla ja rakkaiden lapsenlastenkin tapaamiseen... ehkäpä näitä muita juttuja sitten toisella kertaa.
Koska on tullut yhtä lajia mansikkaraparperipiirakkaa kokeiltua (sellainen, jossa käytin gluteenittomia jauhoja vehnäjauhojen tilalta ja voitaikinapohjaan tehtynä) tähän mennessä lomalla, toivotan tämän ensimmäisen tekstin päätteeksi mahdollisille blogista kiinnostuneille lukijoille makeaa kesää.
Kommentit
Lähetä kommentti